Kotkaniemellä on ollut vaikeaa, mutta kuitenkin saanut Julienilta positiivista palautetta siitä että peli on nousujohteista. Siellä häärää kuitenkin Hudon rinnalla ja alkaa olla Hudonin kortit nyt Montrealissa viimeistään katsottu. Ei näytä tulosta tulevan ja alakenttiin turha pelaaja, joten kiitos mutta eiköhän tämä ala olla tässä. Toivottavasti kehittää vielä itselleen menestyneen uran muualla tai auttaa edes Lavalia menestymään.
Viimeisimpänä leiriltä leikattiin Barber, Belzile, Evans ja Brook. Tämän lisäksi kun laskee mukaan että McCarron, Olofsson, Poehling, Juulsen ja Teasdale ovat loukkaantuneina niin päästään jo vähän hahmottelemaan sitä mihin muotoon kauden avauslineup voisi asettua... peilailen tässä nyt omin sanoin Athleticissa ollutta
spekulaatiota ja jatkan sitä omallani, joten tämä ei ole täysin omaa käsialaa.
Vaikka leirityksellä on tehty kokeiluja uskoisin siltikin et ykkönen on sementoitu. Eli siellä jatkaa Tatar-Danault-Gallagher. Elä riko sitä mikä ei ole rikki. Danault jatkaa kehitystään yhdestä NHL:n aliarvostetusta pelaajasta kohti varteenotettavaa Selke pelaajaa. Se vaatii vielä kuitenkin pykälän tai kaksi lisää. Erityisesti hyökkäyspäähän. Hiukan samaa ironiaa kuin Norris pystin kanssa.
Kakkosesta voidaan aloittaa sitten spekulaatiot. Tällä hetkellä siellä on vedellyt nyt Lehkonen Domin kanssa. Mutta mukana spekulaatiossa ovat tässä vaiheessa Byron (palasi juuri jäälle) ja Suzukin hyvät otteet. Kakkonen voisi taipua siis jopa muotoon Lehkonen - Domi - Suzuki. Tämä tarkoittaisi sitä että Drouinin erivapaudet loppuu jos ei peli napostele. Todennäköistä kuitenkin on että Byron / Lehkonen kaksikko kilpailee toisen laiturin paikasta ja Suzuki laitetaan sopimusteknisistä syistä ja vastuun keräämisen perusteella Lavaliin.
Leikittelen siltikin hiukan ajatuksella että lopulta mentäisiin Drouin - Domi - Suzuki triolla ja palaset vaan maagisesti klikkaisi kohdalleen. Kaikki voivat rakentaa peliä ja tehdä maaleja. Suzuki on mielikuvaansa tunnollisempi oman pään pelaaja. Ja kun hyökkäyksessä vaan maltetaan olla hieromattta sitä kiekkoa kiekonmenetykseen asti (paha silmä katsoo kohti sinua Drouin), niin tässä olisi potentiaalisesti aikamoinen tehovitja kasassa.
Lehkonen on nyt tsempannut ihan hyvin mut jotenkin kokoajan on perstuntuma että ei se vaan Arsilla riitä. Oma pää hoituu joo mut kun sinne tontille on jo tunkua muutenkin. Byronilla taas jatkuvat loukkaantumiset alkavat jo haitata menoa ja vaikka todella hyvin on suoriutunut odotuksiin nähden siltikin alkaa kysymysmerkkejä olla ilmassa hiukan liikaa myös hänen osalta. 30 vuotta jo mittarissa ja kun pelin vahvuus on nopeus voi loukkaantumiset syödä parhaan terän ja vahvuuden pois odotettua nopeammin. Toivottavasti olen väärässä. Laitan kuitenkin hierarkiassa Byronin vielä toistaiseksi Lehkosen edelle.
Kolmosessa uskoisin porilaisosaston edelleen muodostavan ketjun rungon. Kuka heitetään lenkkiin kolmanneksi on sit ehkä kysymys siitä että kuka ei mahdu kakkoseen. Eli Kotkaniemi-Armia duoa täydentämään saapunee Lehkonen, Byron tai Poehling. Myös Cousins on ollut sen verran pirteä ettei olisi yhtään huono vaihtoehto täydentämään. Kysymys on lähinnä siinä riittääkö tulivoima Cousins-Kotkaniemi-Armia triolla. Omaan pähän asiat hoitunee varmasti.
Nelosessa on ehkä suurin kilpailu. Cousins, Peca, Poehling, Thompson, Weal, Weise... tästäkin porukasta tosin vaikuttaisi siltä että Cousins - Thompson - Weal olisi se turvallinen vaihtoehto. Ja potentiaalisesti myös hyökkäyspäähän melko vaarallinen. Weisen taso ei riitä. Peca on parantanut viimekaudesta mutta siltikin hakee hiukan vielä rooliansa neloskentän pelaajana. Poehlingille taas toivoisi jotain muuta kuin nelosen roolia jotta pääsee "Danault/Plekanec" -tyyliselle kehityskäyrälle johon ainakin omasta mielestä eväät olisivat parhaimmillaan. Siinä toisaalta sitten herää kysymys että kasvatetaanko me nyt Kotkaniemestä ja Poehlingista liian puolustusorientoituneita senttereitä ja jääkö yksin Caufieldin ja Suzukin harteille tulevista pelaajista kantaa se ykkösvastuu pistetehtailusta.
Pakistossa paikat on jaossa hiukan varmemmin, mutta Fleuryn positiiviset otteet ovat pelaamassa hänelle rosteripaikkaa. Tän heken kuvioilla Weberin ja Petryn takaa Chiarot Kulak ja Mete ovat todennäköisesti paikkansa lukinneita. Ja viimeisestä sijasta kilpailevat Fleury, Reilly ja Folin. Alzner yrittää kovasti todistaa että hänellä on vielä annettavaa NHL tasolla, mutta lähtökohtaisesti omasta mielestäni jää Chiarotin alle kun vertaillaan roolin perusteella slottia kokoonpanosta. Ihan kuten jäi Bennin taakse viimekaudella. Alzner on kertonut ettei AHL napostele enää joten voi hyvin olla että tiet eroavat kauden alkaessa. Kuka Alznerin signaa on sit ihan toinen kysymys. Reilly taas voi jäädä jumiin samaan koirankoppiin kuin viimekaudellakin. Voi ansaita peliaikaa ehkä lähinnä Meten kustannuksella mut luulen silti jäävän seiskapakin tontille.
Veikkailin kesällä et kokoonpano taipuisi allaolevaan muotoon. Lisätään nyt spekulaation myötä sulkuihin loukkaantumisten ja leiriesitysten perusteella mahdolliset muutokset siihen millä kausi avataan. Oletan että Poehling toipuu ja Juulsen ei.
Tatar - Danault - Gallagher
Drouin - Domi - Byron (Suzuki, Lehkonen)
Lehkonen (Byron) - Kotkaniemi - Armia
Weal - Thompson (Cousins) - Cousins (Poehling)
Poehling, Peca
Kulak - Petry
Mete - Weber
Chiarot - Juulsen (Fleury, Folin)
Reilly (Folin)
Price
Kinkaid