Sopeutumisen edistämisellä tai kotouttamisella ei tarkoiteta sitä, etteikö maahan muuttanut henkilö saisi harjoittaa omaa uskontoaan tai muita kulttuurillisia / identiteellisiä tottumuksiaan, kuten vaikkapa viettää lähtömaansa juhlapäiviä, tehdä omalle lähtömaalleen tyypillistä ruokaa tai puhua äidinkieltään.
Vihreiden entinen kansanedustaja Eero Paloheimo sanoi taannoin että maailma oli monikulttuurisimmillaan 1400-1500 luvuilla ennen siirtomaakautta. Silloin sivilisaatiot ja kulttuurit olivat ehtineet kehittyä jonkin verran, voitiin puhua jo jonkinlaisesta kulttuurihistoriasta ja perinteistä, mutta kukin kansa ja kulttuuri kehittyi varsin itsenäisesti ja "puhtaasti" ilman ulkopuolisia tekijöitä.
Nykyistä monikulttuurisuutta eli eri kulttuurien sekoittumista samassa yhteiskunnassa Paloheimo vertasi eri juomien sekoittamiseen. Kun sekoitetaan mehua, maitoa, teetä ja kahvia samaan astiaan, niin tulee haaleata harmaata litkua.
Mielestäni Paloheimo ei ihan väärässä ole tässä. Tätä ei pidä tulkita monikulttuurisuuden vastalauseeksi tai maahanmuuton vastustamiseksi. Mutta jos halutaan eri kulttuureita vaalia itseisarvoina, niin niiden säilymistä ja omaleimaisuutta ei edistä, että ne sekoitetaan keskenään. Toki lähi-idästä Eurooppaan tulevat voivat luoda jonkinlaisen oman alakulttuurin eurooppalaiseen yhteiskuntaan, jossa syödään erimakuisia ruokia, juhlapyhiä vietetään eri päivinä ja oma kielikin saattaa säilyä pari sukupolvea. Kirkon sijasta käydään moskeijassa. Mutta pitkässä juoksussa ei voida puhua kyllä mistään omaleimaisesta kulttuurista, vaan 1-2 sukupolvessa arkielämä samaistuu valtaväestöön. Joitain yksittäisiä piirteitä voi jäädä elämään vähän niinkuin 1800-luvun amerikansuomalaisillakin, mutta eiköhän meistä kaikki pidä heitä enemmän pohjois-Amerikkalaisina kuin suomalaisina.
Kulttuurin määritelmäksi eri pyhä kirja, temppelin nimi ja lempiruoka on varsin suppea määritelmä. Oikeastaan voisi jopa ajatella, että vähän halventavaa esim. pohjois-Afrikan paimentolaiskulttuurin edustajia kohtaan laittaa heidät Euroopassa 50 neliön betonikuutioon asumaan, käymään töissä 5 päivää viikossa 08-16. Ja lopuksi sanoa että hei, kyllä te voitte oman kulttuurin säilyttää. Metrolla menette vaan Puotilaan niin sieltä saa halal-lihaa!
Uskontoa, keittiötä tai yksittäisiä perinteitä enemmän kulttuuri on minusta ennen kaikkea elintapaa, arjessa tapahtuvia asioita ja elämänrytmiä. Kyllä se väkisinkin hävittää useimmista meistä katsottuna eksoottisista kulttuureista paljon pois, kun sen edustajat istutetaan suomalaiseen yhteiskuntaan, infrastruktuuriin, sääoloihin jne.
Ihan samalla tavalla suomalaisesta kulttuurista katoaisi paljon, jos täältä lähetettäisiin siirtokunta kauko-Itään tai Afrikkaan. Ei enää avantouinteja, makkaraa ja saunaa, ei joulupukkia saati lumisia jouluja. Lätkämatseista ei tietoakaan, ulkojäitä ei kukaan edes muistaisi yhden sukupolven jälkeen. Minä sanoisin että kulttuuri on pitkälti kansanluonteen ja elinympäristön muokkaama asia. Ja kun se viedään pois luontaisesta ympäristöstä, ja lisäksi valtaväestö edustaa täysin toista kulttuuria, niin se omaleimaisuus mikä tekee kulttuurista itseisarvon, katoaa.
Täysin eri keskustelu sitten se, että onko tämä kehitys normaalia kulttuurievoluutiota, ja ovatko nämä "alkuperäiskulttuurit" vaalimisen arvoisia ensinkään. Mutta silloin ei minusta tarvitse puhua monikulttuurisuudesta, vaan Paloheimoa siteeraten monokulttuurisuudesta. Tällä hän viittasi siihen, että globaalisti kaikki yhteiskunnat siiryvät pikkuhiljaa kohti samanlaista sekoituskulttuuria, ja kulttuuriset erityispiirteet katoavat.
