Ja ennekuin taas tarvitsee puhua kotoutumiseen käytettävistä varoista, kerron pienen tarinan. Olin expattina kolme vuotta ulkomailla. Ei kiinnostanut kielen opiskelu pätkääkään tai muukaan kotoutuminen. Hengailtiin suomalaisten expattien kanssa ja ostettiin kaupasta Fazerin sinistä ja sinistä lenkkiä. Miksi? Siksi, ettei ollut motivaatiota, koska oltiin töissä, joista saa liksaa vähintään 5xpaikallisen kuukausipalkan verran.
Kotoutumisen avainkysymys on motivaatio ja motivaatio harvoin syntyy ilman pakkoa, vaikka ongelmiin heittäisi rahaa miljardeja. Kun luomme pakon, eli kepin kotoutumiseen, jengi opiskelee kielen ja paikalliset tavat. Keppi tarkoittaa siis maasta poistumista, ellei kielen opiskelu ja muu kiinnosta. Tämä siis ainoastaan niille, jotka ovat sosiaalitukien varassa. Ne oikeat osaajat pärjäävät Suomessa englannilla vaikka vuosikymmeniä.
Tästäkin on kaveripiirissä kokemuksia. Ne expatit, jotka pariutuvat suomalaisten kanssa, opettelevat kielen. Ne expatit, jotka hommaavat parisuhteen omasta maasta/kulttuurista eivät opettele kieltä, mutta ovat veronmaksajia. Täällä puhutaan aina kulttuurien sekoittumisesta. Jos 15000 somalialaista pariutuvat keskenään, geenipooli ei juurikaan parane, päinvastoin. Käy samoin kuin mustalaisille.