HS Göteborgissa | Tuhoisa räjähdys järkytti, poliisi tutkii rikollista motiivia – ”Viiden vuoden sisällä muutamme Ruotsista”, sanoo paikallinen nainen (linkki HS)
Ei tullut tuottavuusloikkaa, ei tullut osaavaa työvoimaa, ei tullut naisia ja lapsia, rikollisuus ei ollutkaan vain rasistien öyhötystä, segregaatio on täyttä totta. Maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vakavat lieveilmiöt ovat nyt kaikkien nähtävillä, mikä onkin johtanut siihen, että Ruotsissa ovat kääntyneet tuulitakit ja stetsonit. Pääministeri Löfven myöntää epäonnistumisen, kertoo jengirikollisuuden ja siirtolaisuuden välisestä korrelaatiosta, tiukentaa voimakkaasti siirtolaispolitiikkaa, mutta muistaa kuitenkin edelleen stigmata ruotsidemokraatteja. Nyt maalitolppia on siirrelty lopulliseen puolustusasentoon, missä argumentit ovat vaihtuneet abstrakteiksi ja sisältöä huutaviksi "lietsovat ihmisvihaa" ölinöiksi, konkreettisten esimerkkien petettyä. Samaa on havaittavissa Suomessa.
Jatkoajalla asiasta on käyty harvinaisen kiivasta keskustelua vuosien varrella, jossa pääroolia ovat kannatelleet humaanit ja "edistykselliset" uusvasemmistolaiset. Luulen että vaaditaan vielä parikymmentä vuotta, ennen kuin tulevat toimittajat pystyvät keskustelemaan tästä uussuomettumisen ajasta, jolloin toimitukset olivat rähmällään punavihreän ideologian pauloihin, aivan kuten 70 - 80 luvuilla, jolloin Helsingin Sanomien uhkarohkea politiikan toimitus teki nimettömänä tamminiemen pesänjakajat -kirjan. Kirja ravisteli koko suomalaista poliittista kenttää ja toimituskuntaa. Hetki sitten edesmennyt toimittaja Aarno Laitinen on nyt juhlittu sananvapauden puolustaja, joka tuolloin irtisanottiin Hesarista Laitisen tuotua ryhmineen esiin journalistisen korruption ja sananvapaussensuurin Suomessa. Vasemmistolaiset kollegat iloitsivat Laitisen irtisanomisesta ja muun kirjan kirjoittaneen ryhmän saamista kovista varoituksista. Tosiasiat ovat jo nyt pakottaneet osan journalisteja muuttamaan käsityksiään maahanmuuton ihanuudesta, todelliseen irtiottoon ei taida vielä olla valmiutta.
Jäämmekin nyt turhaan odottamaan kuinka riippumatonta journalismia uhkuvat Yle ja Helsingin Sanomat haastavat oikeasti viimeiset vuosikymmenet journalistista ilmatilaa loputtomasti saaneet Eva, Biaudet´n, Emma Karin, Li Anderssonin, Alex Stubbin, Jyrki Kataisen, Paavo Arhinmäen, Liisa Jaakonsaaren, Erkki Tuomiojan, Petteri Orpon, Annika Saarikon, Antti Rinteen, Ville Niinistön, Heidi Hautalan, Satu Hassin, Matti Vanhasen, Pekka Haaviston, Antti Lindtmanin, Iiris Suomelan, Veronika Honkasalon, Anna Kontulan, Tarja Halosen jne. käsitykset monikultturisesta rikkaudesta. Samalla voimme seurata Ruotsia tulevina vuosina kohtaavasta ja kiihtyvästä white flight ilmiöstä, kantisten paetessa monikulttuurista rikkautta. Toisin sanoen sinisilmäistä ja epärealistista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka voisi tiivistää jakamattoman ihmisarvon punavihreäksi paradoksiksi.