Minusta länsimaiseen oikeusvaltioon pitää kuulua ihmisen oikeus olla kättelemättä, vaikka se johtuisi sukupuolesta. Joku pelkää koiria, joku vastakkaisen sukupuolen kosketusta. Kysymys on kuitenkin vain kättelemisestä, eikä mistään oikeasta syrjinnästä. Länsimainen yhteiskunta on hyvin vahvasti ulkonäkökeskittynyt, mikä näkyy myös työnsaannissa. Jos yritys palkkaa henkilön tämän ulkonäön ja yleisen habituksen perusteella, niin miksi käytöstavat eivät saisi vaikuttaa.
Toisaalta, onko oikein jättää palkkaamatta henkilö, joka esimerkiksi syöpähoitojen takia haluaa pitää pipoa päässä sisätiloissa. Sairaus ja uskonto ovat siltä osin samalla viivalla, että molemmissa on kysymys henkilökohtaisesta asiasta. Näkemykseni mukaan yritys syrjii hakijaa vasta siinä vaiheessa, jos kahdesta kättelemättä jättämästä hakijasta palkattu valikoituu esimerkiksi uskonnon perusteella.
Konservatismia vastustavana pidän ajatuksesta, jossa kättelemisen kulttuuria haastetaan. Olen itse innokas kättelijä, mutta mielelläni pohdin sen syvintä olemusta. Miksi? Miksi ei? En voi sietää tapaa pitää hattua päässä sisätiloissa, mutta toisaalta miksi ei saisi pitää hattua sisällä. Parempi kai niin kuin rehottava likainen tukka.
Summa summarum. Kun otatte esiin näitä kulttuurivivahteita, niin haastakaa itseänne kyseenalaistamaan omia tapojanne. Älkää tyytytkö siihen, että niin on aina ollut. Esimerkiksi teitittely on Suomessa katoava tapa. Teidänkin lapsille opettajaa kutsutaan nykyään etu- tai lempinimellä, ei herraksi, rouvaksi tai neidiksi niin kuin vuosikymmeniä sitten. Ajat muuttuvat, tavat muuttuvat.