No ei kai tässä maailmassa mitään velvollisuuksia ole millään valtiolla ja siksi on yritetty tehdäkin niitä ylikansallisia sopimuksia, joita sitten voitaisiin erikoistilanteissa soveltaa. Ongelmahan on se, että esim. YK:ssa sovituista asioita ei pidetä kiinni ja sääntöjä ei noudata tai viis veisataan säännöistä ja tällaisella mekanismilla ei ole mitään aitoa mahdollisuutta tehdä mitään asioiden helpottamiseksi, kun mekanismi ei toimi.
Lähtökohtaisesti pienellä Suomella ei ole kovinkaan isoa roolia tässä mitenkään muuten kuin korkeintaan se pienehkö moraalinen vastuu. Moraalinen vastuu taas tulee enemmän talouden ja vaurauden epätasaisesta jakautumisesta maailmalla, jota pitäisi pyrkiä tietoisesti vähentämään. Voi toki olla ruohonjuuritasolla vaikea nähdä tällaisessa työllisyystilanteessa ja tällaisessa realismissa, jossa me täällä elämme, että Suomi olisi vauras maa, mutta jos verrokiksi asetetaan jokin Afrikan, Lähi-Idän tai Aasian maa niin lienee selvää kuka on vauras ja kuka ei.
Maapallo on niin pahasti jakautunut taloudellisen ja materiaalisen hyvinvoinnin osalta kahtia, että ongelmia on ja tulee olemaan myös jatkossa, jos jonkinlaista vaurauden tasapainoa ei saada aikaiseksi. Suomessa eletään tällä hetkellä sellaisessa maailmassa, että me koemme itsemme ns. a-luokan ihmisiksi ja me voimme lähteä täältä aivan mihin tahansa maapallolle halutessamme. On helppo hakea tuollainen täysin epärealistinen esimerkki, että suomalainen esimerkiksi lähtisi sotaa pakoon Australiaan. Länsimaissa taloudellinen keskinäisriippuvuus ja hyvinvointi ovat nimittäin ajaneet meille hyvin samankaltaisia arvomaailmoja sisään, jonka vuoksi myös kulttuurisesti koemme läheisyyttä toisiimme. Me todellakin voisimme integroitua Australiaan pelkästään yhtäläisen arvomaailman ja samankaltaisen taloudellisen perustan vuoksi.
Toista on sitten lähteä tuonne sotatantereelle länsimaalaisena ja yrittää esimerkiksi länsimaalaisena integroitua tuollaiseen kulttuuriin. Ja tällaisia skenaarioita meidän ei edes tarvitse todellisuudessa ajatella, koska sellainen tilanne on liian kaukana historiassa, että me oikeasti joutuisimme toimimaan näin.
Vaikeita kysymyksiä. Kaunistahan se olisi, jos kaikilla olisi elämässä yhtä hyvät mahdollisuudet ja elintaso, mutta ei kyllä tule meidän elinaikana tapahtumaan. Vaatisi niin radikaaleja muutoksia ländimaiden toimintaan, etten usko tapahtuvan ja itse en ennen niitä radikaaleja muutoksia halua pitata tätä meidän yhteiskuntaamme vain pienen näennäisen promillen auttamisen takia. Eikä tämä maapallo edes kestä sellaista kuormitusta, jossa jokainen maapallon ihminen on oikeutettu siihen iPhone 7:aan ja sitä ei moni tunnu ymmärtävän. Veikkaisin ettei suurin osa ihmisistä ole valmiita luopumaan osasta mukavuuksista, jota länsimaisiin yhteiskuntiin liittyy. Väen määrä esim. Intiassa ja Afrikassa tekee tästä mahdottomuuden ja voisi jopa sanoa heidän tehneen tämän ongelman "ihan itse".
Tässä toimia jonka jälkeen minut saa mukaan talkoisiin:
- Kehitysmaissa syntyvyys lähes nollaan nykyiseen verrattuna (pakkosterilisaatiot tietyn lapsimäärän jälkeen, ehkäisy ja valistaminen)
- Kehitysapu siirrettävä kokonaan liittymään omavaraisuuteen tähtääväksi, mikäli joku asuinalue ei anna mahdollisuuksia elää omavaraisesti -> ihmisten pakkosiirrot ja väkisin jääville avustuksen nolliin.
- Turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen lopettaminen kokonaan ja länsimaiden yhteisellä kustannusten jakamisella rakennetaan pakolaisleireille infraa ja ihmisille mahdollisuutta rakentaa taloja/yrityksiä, josta muodostuu pikkuhiljaa kaupunkeja alueelle ja lähettyville. Näiden alueiden turvallisuutta taataan länsimaiden ja vaikka Venäjän avulla.
Not gonna happen, mutta noiden jälkeen voisi itsekin osallistua vähän enemmän ja ei vituttaisi täällä ylimielisen näköisenä pyörivät kulttuurinrikastajat yhtä pahasti.