Minäkin ymmärrän sen ettei lapsia voi (kaikessa) pakottaa vastenmielisiksi kokemiin asioihin, että heille on annettava aikaa totuttautua tällaisiin ja edetä askel kerrallaan.
Kysynkin, että rinnastatko sinä tämän naisia kättelemästä kieltäytyneen - nyt jo ex. poliitikon - kehitysvaiheensa alkuvaiheessa oleviin lapsiin? Että aikuisen kohdalla on hyväksyttävää tällainen käyttäytyminen, jossa kategorisesti kieltäytyminen kohdistuu vain ja ainoastaan toisen sukupuolen edustajiin?
Ei millään pahalla mutta sinulla menevät nyt puurot ja vellit sun muut sopat iloisesti sekaisin...
vlad
Case nimenomaan lähtee liikkeelle siitä, ettei naisopettaja tule kätellyksi jonkun oppilaan toimesta. Siitä me mielemme pahoitamme? Jos ao. lasta ja perhettä kohdellaan asiallisesti tästä huolimatta, kumman uskot muuttuvan ajan mittaan enemmän; perheen ja lapsen vai opettajan ja yhteiskunnan?
Minulla oli kerran ryhmässä pakolaisleirillä syntynyt heppu. Tällä oli, kuten monella lapsella on, vaikeuksia pysäyttää karkeamotoriset toiminnot päiväunille käydessä. Hain hänelle painavan unilelun. Valitettavasti talosta ei löytynyt kuin mäyräkoiria, mutta annoin hänen päättää haluaako sen vai ei. Halusi, ja piti siitä. Kunnes eräänä päivänä ilmoitti ettei voi nukkua koiran vieressä. Niin. Minä näen koiran näköisen painotyynyn, lapsi näkee koiran. No, toisina päivinä hän taas senkin jälkeen halusi koiran. Aina oikean koiran nähdessään innostui positiivisesti siitä.
Vähän luulen, että rippikouluiässä tämä heppu ei pidä koiraa saastaisena eläimenä. Vaikka ovathan ne sitä, ei sillä.
Kun esimerkiksi nostetaan yhden perheen tekemä linjaus, saanen vyöryttää oman työkokemukseni vastapainoksi: En ole törmännyt yhteenkään muslimi(perheen)lapseen joka ei kättelisi naisia. Välillä toki hoonosoomi-isiin, jotka ohjeen väärin ymmärrettyään kättelevät puolet henkilökunnasta.
Kun meillä on oikeasti tekemistä tämän kotouttamisen kanssa, toivoisin että perheiltä ei vietäisi heidän kunniansa rippeitä. Päinvastoin, heille pitää saada saavuttamaan "jotain, minkä voi menettää" tässä yhteiskunnassa. Se on tunne joka ohjaa ihmisiä yhteiskuntakelpoiseen kansalaisuuteen enemmän kuin mikään muu.