MustatKortit
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Raportti Rinkebystä.
Voisi ehkä mennä matkailuketjuunkin, mutta laitetaan nyt tänne. Eli kaveriporukalla vietimme lauantaisen päivän Rinkebyn mamu-lähiössä. Tukholmassa kaikki perusjutut on vuosien saatossa nähty, niin tällä kertaa vaihdoimme sitten T-Centralenissa metroa ja köröttelimme noin 20minuutin reissun tähän lähiöön, joka Suomenkin mamu- ja monikulttuurisuus-keskusteluissa varsin usein tulee mainituksi.
Se täytyy sanoa, että RInkebyhyn saavuttua ei hevin olisi uskonut, että todella olemme Ruotsissa ja maan pääkaupungissa. Tilastot eivät siltä osin siis valehtele, kyllä tuolla mamu-prosentti oli lähellä sataa. Rinkebyn torilla olivat sulassa sovussa sekaisin somali- ja arabimiesten ryhmät. Naisia ei juuri näkynyt, pl. Lidl, jossa suorittivat jonkun verran ruokaostoksia. Muuten mentiin islamilaisesta kulttuurista tutuin tavoin, eli miehet ovat siinä "julkisessa" tilassa ja naiset "yksityisessä" eli kotonaan.
Siinä torin kulmalla oli aivan mainio Rinkeby Kebab& Pizzeria - niminen ravintola, johon suuntasimme ensimmäiseksi nauttimaan kebabrullat. Omistajat olivat ihan helvetin mukavia kavereita, siinä heitettiin hyvät läpät, juotiin oluset ja suunnattiin vieressä sijaitsevaan Rinkeby Bowlingiin. Kebabista vielä sen verran, ette helvetisti parempaa kuin Suomessa, samaa tasoa kuin Saksasta saatava liha. Mikä ihme näitä meidän mestojamme vaivaa, ilmeisesti käytetään huonompaa lihaa (?)
Anyways, oli aika helvetin iso yllätys, että saavuttuamme keilahalliin (piti kulkea vähän sellaisen epämääräisen portin läpi ja sitten maan alle portaita) kuului täysin sujuvalla suomen kielellä, että "terve kundit, jos olette keilaamaan tulossa, niin jättäkään kengät tuohon ja tulkaa tiskin kautta olusille. Meillä on halpaa olutta."
Kävi ilmi, että hallin omistaja oli suomalaistaustainen kaveri, joka rahtilaivoilta lähdettyään oli asettunut Tukholmaan 1970-luvun lopussa ja keilahallia oli ruvennut pyörittämään 90-luvulla, ostettuaan sen edelliseltä omistajalta. Kertoi myös ettei toki asu Rinkebyssä (ei täällä valkoihoisia asu...), mutta että käytännössä kaikki keilahallin asiakkaat ovat kantaväestöä, suurin osa heistä ruotsinsuomalaisia. Siellä oli silläkin hetkellä ihan älyttömästi ruotsinsuomalaisia keilaamassa. Hinnat muuten todella hyvät, eli keilarata tunniksi + kengät + alun neljä 0,5l olutta maksoivat yhteensä 420 kruunua. Joka siis on todella vähän, koska Stokiksen keskustassa on keilahalleja, joissa pelkkä ratavuokra on 600-700 kruunua. Tämän takia tuolla kantaväestö käykin, hyvä halli, halvat hinnat.
Tuota on tosi vaikea sanoiksi pukea, mutta jotenkin älyttömän suuri kontrasti siirtyä siitä torin "basaarista" sinne alakertaan, jossa sitten puhutaankin suomea ja soitetaan rock-musaa ämyreistä.
Kaiken kaikkiaan Rinkeby oli ihan mainio paikka, joskus voisi käydä uudelleenkin.
Voisi ehkä mennä matkailuketjuunkin, mutta laitetaan nyt tänne. Eli kaveriporukalla vietimme lauantaisen päivän Rinkebyn mamu-lähiössä. Tukholmassa kaikki perusjutut on vuosien saatossa nähty, niin tällä kertaa vaihdoimme sitten T-Centralenissa metroa ja köröttelimme noin 20minuutin reissun tähän lähiöön, joka Suomenkin mamu- ja monikulttuurisuus-keskusteluissa varsin usein tulee mainituksi.
Se täytyy sanoa, että RInkebyhyn saavuttua ei hevin olisi uskonut, että todella olemme Ruotsissa ja maan pääkaupungissa. Tilastot eivät siltä osin siis valehtele, kyllä tuolla mamu-prosentti oli lähellä sataa. Rinkebyn torilla olivat sulassa sovussa sekaisin somali- ja arabimiesten ryhmät. Naisia ei juuri näkynyt, pl. Lidl, jossa suorittivat jonkun verran ruokaostoksia. Muuten mentiin islamilaisesta kulttuurista tutuin tavoin, eli miehet ovat siinä "julkisessa" tilassa ja naiset "yksityisessä" eli kotonaan.
Siinä torin kulmalla oli aivan mainio Rinkeby Kebab& Pizzeria - niminen ravintola, johon suuntasimme ensimmäiseksi nauttimaan kebabrullat. Omistajat olivat ihan helvetin mukavia kavereita, siinä heitettiin hyvät läpät, juotiin oluset ja suunnattiin vieressä sijaitsevaan Rinkeby Bowlingiin. Kebabista vielä sen verran, ette helvetisti parempaa kuin Suomessa, samaa tasoa kuin Saksasta saatava liha. Mikä ihme näitä meidän mestojamme vaivaa, ilmeisesti käytetään huonompaa lihaa (?)
Anyways, oli aika helvetin iso yllätys, että saavuttuamme keilahalliin (piti kulkea vähän sellaisen epämääräisen portin läpi ja sitten maan alle portaita) kuului täysin sujuvalla suomen kielellä, että "terve kundit, jos olette keilaamaan tulossa, niin jättäkään kengät tuohon ja tulkaa tiskin kautta olusille. Meillä on halpaa olutta."
Kävi ilmi, että hallin omistaja oli suomalaistaustainen kaveri, joka rahtilaivoilta lähdettyään oli asettunut Tukholmaan 1970-luvun lopussa ja keilahallia oli ruvennut pyörittämään 90-luvulla, ostettuaan sen edelliseltä omistajalta. Kertoi myös ettei toki asu Rinkebyssä (ei täällä valkoihoisia asu...), mutta että käytännössä kaikki keilahallin asiakkaat ovat kantaväestöä, suurin osa heistä ruotsinsuomalaisia. Siellä oli silläkin hetkellä ihan älyttömästi ruotsinsuomalaisia keilaamassa. Hinnat muuten todella hyvät, eli keilarata tunniksi + kengät + alun neljä 0,5l olutta maksoivat yhteensä 420 kruunua. Joka siis on todella vähän, koska Stokiksen keskustassa on keilahalleja, joissa pelkkä ratavuokra on 600-700 kruunua. Tämän takia tuolla kantaväestö käykin, hyvä halli, halvat hinnat.
Tuota on tosi vaikea sanoiksi pukea, mutta jotenkin älyttömän suuri kontrasti siirtyä siitä torin "basaarista" sinne alakertaan, jossa sitten puhutaankin suomea ja soitetaan rock-musaa ämyreistä.
Kaiken kaikkiaan Rinkeby oli ihan mainio paikka, joskus voisi käydä uudelleenkin.