... Ja kyllähän ansiotulojenkin lähteen saa 99% tapauksista hyvin helposti selville.
No, eikö tällöin myös mahdolliset sosiaalituetkin paljastu?
Ihan uteliaisuudesta, miten olet selvittänyt ansiotulojen lähteitä?
... Ja kyllähän ansiotulojenkin lähteen saa 99% tapauksista hyvin helposti selville.
No, eikö tällöin myös mahdolliset sosiaalituetkin paljastu?
Ihan uteliaisuudesta, miten olet selvittänyt ansiotulojen lähteitä?
Huoh, jos katsoo verotiedoista, että Pertti Virtasen ansiotulot ovat 90 000e, ja googlettaa Pertti Virtasen toimivan toimitusjohtajana Yritys OY:ssä, niin tällöin on aika helppo vetää johtopäätökset. Tai vastaavasti oman työkaverin palkan saa selville jne. Toki on ihmisiä joille tulee useammasta kuin yhdestä paikasta (merkittäviä) ansiotuloja, mutta siksi kirjoitinkin selvittämisen olevan helppoa 99% tapauksissa...
En ole hakenut, enkä saanut, mutta ymmärrän kyllä, että toimeentulotuki eroaa näistä tavallaan automaattisesti saatavista tuista.Mutta toimentulotukea et liene ikinä hakenut tai saanut? Jos olisit, niin ymmärtäisit sen olevan totaalisesti eri asia, kuin nyt vaikka opinto- tai asumistuki. Kysyn nyt vielä kerran, että olisiko ihan ok, että läheistesi syystä tai toisesta johtuvat, mahdollisesti toki ohimenevät rahahuolet olisivat julkista tietoa? Ja vaikka näin mielestäsi olisikin, niin osaat varmaan asettua lähimmäisesi asemaan paremmin kuin jonkun randon tuntemattoman. Miltä luulisit tuon heistä tuntuvan?
Omasta mielestäni se olisi ok, että jos joutuu turvautumaan yhteiskunnan apuun toimeentulon turvaamisessa, niin siitä olisi tavallaan hintana se, että tieto on julkista....mutta jos pidemmän aikaa elättää itsensä täysin yhteiskunnan varoilla, niin sen varjopuolena olisi sitten tuensaajan kannalta asian julkisuus.
Aika tosiaan näyttää näyttää tuliko tästä murrosvaiheesta lopulta vedenjakaja jossa liian pitkälle vietyjen tulonsiirtojen kurssi korjattiin ja köyhät pantiin taas kyykkyyn niin kuin kuuluukin, vai oliko se vain normaalia kausivaihtelua länsimaisen yhteiskunnan sosiaalidemokraattisen kehityskulun junan matkatessa edelleen samoja raiteitaan luokkayhteiskunnasta kohti tuntematonta tulevaisuutta jossa sähkö tulee mamuista ja rahaseinät töpseleistä, tai jotain sinnepäin.Mielestäni koko aiheessa kiinnostavinta on se, että tällaiset kysymykset alkavat nostaa päätään toistuvasti keskusteluissa ja medioissa.
Tässä taidetaan nyt kotoisessa Suomessa olla jonkinlaisessa murrosvaiheessa, jota sitten parin vuosikymmenen päästä muistellaan analysoiden ja ihmetellen. Muutama vuosi sitten kansan keskuudesta tuleva paine ja poikkiteloin asettuminen kohdistui vain maahanmuuttajiin, mutta nykyään halutaan jo rohkeasti framille jokaikinen matti meikäläisellekin tukina maksettu euro.
Savua näkyy jo, kohta varmaan sitten roihahtaa liekkeihin.
En välttämättä tekisikään, mutta mielestäni julkisen rahanjakamisen pitää olla läpinäkyvää. Luopuisin mieluummin maksuvelvollisuudestani, jos se olisi mahdollista. Tuon vapauden saatuani, asia ei minua juurikaan kiinnostaisi.Ymmärrän, mutta mitä sä sillä tiedolla tekisit?
Mielestäni tuo olisi askel oikeaan suuntaan verrattuna nykytilanteeseen.Ilmeisesti olisit omalla ja läheistesi kohdalla samaa mieltä, että jos elämä sattuu joskus potkaisemaan maiharilla harkinnanvaraisen toimeentulotuen edestä päähän, niin se mihin ja miksi tukea on haettu ja myönnetty ja miten paljon kuuluu olla julkista tietoa?
Ei tuota tarvitsekaan määritellä. Tuo ei ollut mikään kriteeri tai raja. Ja mitä kärsimistä tuo tuottaisi tukien hakijoille? Mielestäni tukien maksaminen tuottaa jo kärsimystä niiden maksajille, mutta tuota kärsimystä ei ole tarpeen tiedostaa.Boldaus minun. Miten tuo määriteltäisiin? Kyllä mä edelleen pointtisi ymmärrän, vaikka se mielestäni todella radikaali ja kestämätön liike olisikin. Mielestäni tukia rehellisesti hakevat ja lain kirjaimen mukaan etenijät eivät saa joutua kärsimään systeemin hyväksikäyttäjien vuoksi.
Päinvastoin. Ei mitään tekemistä provoilun kanssa. Se on vain sinun tekemäsi tulkinta, jonka esität nyt faktana.TosiFani kirjoitti:ToVe on taas aloittanut uuden provoilun, koska natsitervehdys keskustelu hyytyi...
Olen samaa mieltä. Kumpi sitten on heikommassa asemassa: Se, joka luopuu vapaa-ajasta ja käy ansiotyössä maksaakseen vaatteensa, asumisensa ja ruokansa vai se, joka viettää pelkästään vapaa-aikaa ja maksattaa kaiken muilla?TosiFani kirjoitti:Jokainen fiksu ihminen ymmärtää, ettei heikoimassa asemassa olevien ihmisten elämällä kuulu retostella.
Olen ollut tässäkin asiassa hyvin rauhallinen, mutta sinä rinnastat minut kiihkoilijoihin. Kuten aiemmin totesin, voin luopua ajatuksesta olla vaatimatta avoimuutta julkiseen rahankäyttöön, jos saan vastineeksi maksuvapauden.TosiFani kirjoitti:Minusta on olisi suuri vääryys paljastaa tämän tyyppisiä tietoja ToVen tapaisille kiihkoilijoille.
Tuo ei ollut mikään kriteeri tai raja. Ja mitä kärsimistä tuo tuottaisi tukien hakijoille? Mielestäni tukien maksaminen tuottaa jo kärsimystä niiden maksajille, mutta tuota kärsimystä ei ole tarpeen tiedostaa.
Keskustelu alkaa mennä voimakkaasti OT:n puolelle, joten lopetan sen osaltani tähän. Ajattelemme asiasta eri tavalla. Kiitän kuitenkin sinua siitä, että kykenit vaihtamaan asiasta ajatuksia kiihkottomasti ja ilman henkilökohtaisuuksia.
Voin olla väärässa, mutta olen siinä käsityksessä, että ainakaan kaikki sosiaalityöntekijät eivät voi tehdä toimeentulotukipäätöstä yksinään, vaan siihen tarvitaan myös jonkun toisen allekirjoitus. Nämä ovat kyllä varmaankin aika "kumileimasimia", eli nimi heitetään paperiin sitä lukematta, kun toinen lyö sen nenän eteen.
Toisaalta jonkinlainen ratkaisu voisi myös olla se, että ainoastaan tietyn rajan vuoden aikana ylittävät tuet olisivat julkisia. Eli jos hetkellisesti menee huonommin, niin se ei vielä näy julkisesti, mutta jos pidemmän aikaa elättää itsensä täysin yhteiskunnan varoilla, niin sen varjopuolena olisi sitten tuensaajan kannalta asian julkisuus.
Kyllä tuollaisien tukien perään olisi ihan aiheellista kysyä, että mihin ihmeeseen ne on myönnetty.
Tai vastaavasti jos vaikka 20 000€ olisi luokkaa keskimääräinen sosiaalietuus kaikilla, niin varmasti tukien leikkaaminen saisi huomattavasti lisää poliittista kannatusta kun kotona makoilemalla tienaisi saman verran kuin kaupan kassalla. Tai jos keskimäärin kaikilla ketä sosiaalitukien varassa ovat luku olisi alle 8000€ niin ihmiset näkisivät ettei kotona kattoon räkimällä rikastu ja että järjestelmä on tasapuolinen eikä aseta liian suurta kynnystä mennä töihin.
Omasta mielestäni se olisi ok, että jos joutuu turvautumaan yhteiskunnan apuun toimeentulon turvaamisessa, niin siitä olisi tavallaan hintana se, että tieto on julkista. Ymmärrän kuitenkin, että monelle asia on vaikea, enkä välttämättä osaa suhtautua asiaan samoin kuin joku, joka on toimeentulotukea joutunut käyttämään.
Toisaalta jonkinlainen ratkaisu voisi myös olla se, että ainoastaan tietyn rajan vuoden aikana ylittävät tuet olisivat julkisia. Eli jos hetkellisesti menee huonommin, niin se ei vielä näy julkisesti, mutta jos pidemmän aikaa elättää itsensä täysin yhteiskunnan varoilla, niin sen varjopuolena olisi sitten tuensaajan kannalta asian julkisuus.
Yksi asia, joka meidän nurkkakuntaisessa kulttuurissamme kaipaa ravistelua on työmarkkinoiden ällöttävä suosituskulttuuri.
Tyypillinen tapa millä esim. kehitysmaissa valitaan ihmisiä töihin on kaksoissokkotyylinen nimetön haku missä kyläyhteisön viisaimmat miehet arvioivat kolmiportaisessa prosessissa hakijoitten meriittejä ja valitsevat parhaat ehdokkaat, samaa tapaa noudatetaan jokaisella yhteiskunnan tasolla.
Koska Afrikassa ja Sisiliassa ollaan kenties vielä kehittymättömämpiä, on meidän syytä tyytyä vallitsevaan tilanteeseen. Olet oikeassa. Kehittymishakuisuus tai oman toimintaympäristön puutteiden tunnistaminen on kertakaikkiaan paitsi yliarvostettua, myös harhaista.
Jatketaan, kuten tähän astikin. Jatketaan myös kolmekymppisten naisten sivuuttamista rekrytoinnissa, koska he ryhtyvät heti vauvahommiin saatuaan vakituisen työpaikan. Näin on hyvä.
Anteeksi, että ajattelin väärin. Anteeksi.
Ensinnäkin, esität että Suomessa on jonkinlainen ongelma suositusten kanssa.
Koska Afrikassa ja Sisiliassa ollaan kenties vielä kehittymättömämpiä, on meidän syytä tyytyä vallitsevaan tilanteeseen. Olet oikeassa. Kehittymishakuisuus tai oman toimintaympäristön puutteiden tunnistaminen on kertakaikkiaan paitsi yliarvostettua, myös harhaista.
Jatketaan, kuten tähän astikin. Jatketaan myös kolmekymppisten naisten sivuuttamista rekrytoinnissa, koska he ryhtyvät heti vauvahommiin saatuaan vakituisen työpaikan. Näin on hyvä.
Anteeksi, että ajattelin väärin. Anteeksi.