Midnight Rambler
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Hiroshima Toyo Carp
Monikulttuurisuudessa kusee ihan ensi alkuun se, että siitä on arvoliberaalien toimesta tehty pyhä tavoite, eikä suinkaan pelkkä asiantila, jonka kanssa pitäisi tarvittaessa tulla toimeen. Koska koko käsite on niin läpikotaisin arvolatautunut ja sitä kautta politisoitunut, niin mitään sisällöltään suurta keskustelua (jossa informaatio vaihtuu ja se myös johtaa johonkin) ei taatusti saada aikaan. Kyseenalaistamalla yhtään monikulttuurisuuden riemuja tai nostamalla esiin sen aiheuttamia ongelmia leimautuu (siis vihapuheet)välittömästi kivisydämiseksi ja taantumukselliseksi rasseksi, jonka puheet voi kumota natsikortilla ilman sen suurempia selityksiä. Ajatelkaa nyt etenkin tätä humanitääristä maahanmuuttoa, eihän käsitettä, jossa esiintyy sana "humaani" voi kukaan kritisoida ilman vähintäänkin epäilyttäviä suomensisupersu-yhteyksiä. Suomikin on muuten maana ollut kautta aikain "monikulttuurinen", jos minulta kysytään, koska onhan täällä ollut venäläisiä, ruotsalaisia, saksalaisperäisiä, baltteja, juutalaisia ja jopa tataarejakin. Unohtamatta tietenkään saamelaisia. Melkein voisi kysyä, että eikös tämä jo ole sitten tarpeeksi eksoottista afrikka&pakestiina-kiimassaan tohiseville monikultturisteille?
Hyvinvointivaltion (tai ainakin sen raunioiden) kirous on siinä liikkuvan uhripääoman määrä, jota kaikki kynnelle kykenevät etujärjestöt käyttävät häikäilemättä hyväkseen. Sen jälkeen, kun työväenliike sai aikaan tasa-arvoa ja hyvinvointia Suomeen, niin "taistelun" tilalle tulikin suuri moraalinen krapula. Enää ei ollutkaan sorrettua työväenluokkaa tai muita reppanoita, joiden asialla pääsisi ratsastamaan ja olemaan hyvä ihminen... kunnes keksittiin pakolaiset ja maahanmuuttajat. Korvattiin vain porvari "rasistilla", niin homma toimii muuten samalla tutulla sapluunalla. "Maailman omatunnon" nimissä meillä ei ole oikeutta suojata omia yhteiskuntia kolmannen maailman, josta ei kolonialismin jälkeen "ihan" tullutkaan se luvattu paratiisi, ryysyläislaumoja vastaan. Idi Amin kirjaimellisesti söi vastustajiaan ja itsenäisen Kongon ensimmäinen pääministerikin päätyi liotettavaksi happotynnyriin. Valkoisen miehen vika, siispä olemme yhä velkaa ja meidän väistettävä. Tällä jargonillahan on jatkettu ilman isoja eroja 1980-luvun lopulta aina tähän päivään saakka ja samalla länsimaisesta elintasostaan nauttivasta valkoisesta työläisestä on tullut kaiken pahan symboli, juntti ja persu. Kenelläpä ei olisi kiusausta ottaa harteilleen vähän uhrin viittaa, kun tässä asenneilmapiirissä jokainen itsensä sorretuksi kohottava on samalla kaiken kritiikin yläpuolella.
Tavallaan minua käy sääliksi monia rehtejä maahanmuuttajia siinä, että heidät on tänne tullessaan jo valmiiksi lokeroitu reppanoiksi, sorretuiksi ja paapottaviksi ilman, että heillä olisi mahdollisuutta aloittaa puhtaalta pöydältä ja näyttää mihin heistä on. On mielestäni aika kaukana tästä arvoliberaalien egalitarismin ihanteesta, että jotkin ihmiset ovat kuitenkin lopulta toisia tasa-arvoisempia. "Vapautta" hehkuttava aatemaailma kääntyykin viimeistään siinä vaiheessa aika pahasti itseään vastaan, kun poliittisen korrektiuden nimissä pitää joka päivä yhä enemmän alkaa varoa puheitaan, ettei jollekin jossain (tai ainakin hänen eturyhmäänsä kuuluvalle) tule paha mieli. Paha katsekinhan voi aiheuttaa jo huonoja fiiliksiä.
En ala sen enempää tässä jauhamaan näistä monikulttuurisen ja hellän rakastelun ammattilaisista, joiden palauttamista ei surullista kyllä koskaan tulla näkemään. Voisi tulla sellaista tekstiä, että uudet bannit napsuisi samoin tein. Roskapussivertaus on sinänsä oikein osuva, joten mitäpä siitä sen enempää.
Hyvinvointivaltion (tai ainakin sen raunioiden) kirous on siinä liikkuvan uhripääoman määrä, jota kaikki kynnelle kykenevät etujärjestöt käyttävät häikäilemättä hyväkseen. Sen jälkeen, kun työväenliike sai aikaan tasa-arvoa ja hyvinvointia Suomeen, niin "taistelun" tilalle tulikin suuri moraalinen krapula. Enää ei ollutkaan sorrettua työväenluokkaa tai muita reppanoita, joiden asialla pääsisi ratsastamaan ja olemaan hyvä ihminen... kunnes keksittiin pakolaiset ja maahanmuuttajat. Korvattiin vain porvari "rasistilla", niin homma toimii muuten samalla tutulla sapluunalla. "Maailman omatunnon" nimissä meillä ei ole oikeutta suojata omia yhteiskuntia kolmannen maailman, josta ei kolonialismin jälkeen "ihan" tullutkaan se luvattu paratiisi, ryysyläislaumoja vastaan. Idi Amin kirjaimellisesti söi vastustajiaan ja itsenäisen Kongon ensimmäinen pääministerikin päätyi liotettavaksi happotynnyriin. Valkoisen miehen vika, siispä olemme yhä velkaa ja meidän väistettävä. Tällä jargonillahan on jatkettu ilman isoja eroja 1980-luvun lopulta aina tähän päivään saakka ja samalla länsimaisesta elintasostaan nauttivasta valkoisesta työläisestä on tullut kaiken pahan symboli, juntti ja persu. Kenelläpä ei olisi kiusausta ottaa harteilleen vähän uhrin viittaa, kun tässä asenneilmapiirissä jokainen itsensä sorretuksi kohottava on samalla kaiken kritiikin yläpuolella.
Tavallaan minua käy sääliksi monia rehtejä maahanmuuttajia siinä, että heidät on tänne tullessaan jo valmiiksi lokeroitu reppanoiksi, sorretuiksi ja paapottaviksi ilman, että heillä olisi mahdollisuutta aloittaa puhtaalta pöydältä ja näyttää mihin heistä on. On mielestäni aika kaukana tästä arvoliberaalien egalitarismin ihanteesta, että jotkin ihmiset ovat kuitenkin lopulta toisia tasa-arvoisempia. "Vapautta" hehkuttava aatemaailma kääntyykin viimeistään siinä vaiheessa aika pahasti itseään vastaan, kun poliittisen korrektiuden nimissä pitää joka päivä yhä enemmän alkaa varoa puheitaan, ettei jollekin jossain (tai ainakin hänen eturyhmäänsä kuuluvalle) tule paha mieli. Paha katsekinhan voi aiheuttaa jo huonoja fiiliksiä.
En ala sen enempää tässä jauhamaan näistä monikulttuurisen ja hellän rakastelun ammattilaisista, joiden palauttamista ei surullista kyllä koskaan tulla näkemään. Voisi tulla sellaista tekstiä, että uudet bannit napsuisi samoin tein. Roskapussivertaus on sinänsä oikein osuva, joten mitäpä siitä sen enempää.
Viimeksi muokattu: