Määrittelin sen siten, että se on hakijoiden historiallisen määrän ylärajoilla per vuosi ja tämä taso ei ole nähdäkseni aiheuttanut Suomessa mitään isompia ongelmia.
Tässä on nyt sinulla kaksi ongelmaa:
1) Otat suht mielivaltaisesti jo toteutuneen tason yhdeksi lähtökohdaksi, perusteluina se että et ole havainnut sen aiheuttavan ongelmia
2) Käytät sitä että sinun käsityksen mukaan meillä ei ole isompia ongelmia perusteena nykyisen tason toimivuudelle.
Vastaan molempiin kohtiin.
1. Nykyinen tai siis jo toteutunut taso aiheuttaa sinunkin myöntämänä ainakin jonkin verran ongelmia, voidaan siis perustellusti väittää että pienempi taso aiheuttaisi suurella todennäköisyydellä vähemmän ongelmia.
2. Kun otetaan koko Suomi ja käytetään mamujen osuutta kokonaisväestöstä, prosentit ovat hyvin pieniä mutta paikalliset ongelmat ovat jo tietyillä alueilla varsin näkyviä.
Toki voidaan aina keskustella siitä onko humanitäärinen maahanmuutto ylipäätään perusteltua tai voitaisiinko humanitäärisin perustein maahantulevia "valkata", mutta käsitykseni mukaan nykyistä mallia sitoo hyvin pitkälle kansainväliset sopimukset ja niiden sitovuus.
En usko että humanitaarista maahanmuuttoa kokonaisuutena vastustetaan, kysymys onkin humanitaarisen maahanmuuton määristä. Näihin määriin voidaan vaikuttaa ilman että irtisanoudutaan kv-sopimuksista. Esimerkkinä esim. somalien perheenyhdistämiset ja hakuprosessi joiden kohdalla sääntöjen tiukentaminen on vähentäneet selvästi tulijoiden määrää. Tämä esimerkkinä miten voidaan vaikuttaa määriin ilman että rikotaan kv-sopimuksia.
Ja totta kai nämä pitää suhteuttaa viiteryhmiin, ei siinä nyt ole mitään mieltä että pidetään Suomea jonakin saarekkeena jota eivät kansainväliset sopimukset koske tai joka voisi toimia täysin eri tavalla kuin vaikka muut Pohjoismaat.
Tanska toimii täysin eri tavalla kuin Ruotsi. Jotenkin kummasti tämä on Tanskassa onnistunut, ilmeisesti siellä halutaan olla ns. saareke?