Mainos

MM-Slovakia 2011 KULTAA SUOMI!

  • 91 884
  • 288
Tila
Viestiketju on suljettu.

trap

Jäsen
No vuoden päästä uudestaan??

Joo toivottavasti ei.

Aivan uskomatonta idiotismia lähteä haastamaan riitaa Ruotsiin jonkun mömmöm-finaalin jälkeen. Jos haluaa juhlia niin voi juhlia sydämensä kyllyydestä, mutta miksi helvetissä pitää lähteä vittuilemaan hävinneelle osapuolelle?

http://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/c3/qrj/3imu/208710/815470212.jpg *

Asiaan liittyvä kuva, jossa tiivistetään "puhekuplien" avulla suomalaisten ja ruotsalaisten reaktiot finaalien jälkeen tuloksesta riippuen *
 

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo
Joo toivottavasti ei.

No en minä ainakaan halua, että seuraavat 15 vuotta muistellaan "2011 nevö föget" haikeana ja katsellaan joka kisojen alla samoja koosteita fiiliksen nostattamiseksi. Hieman useammin pitäisi kultaa saada kotiin tuotua. Jos ensi vuodeksi saadaan porukka haalittua kisoihin niin mahkut ovat hyvät. Liian vanhoja partoja siellä ei ainakaan ole, jotta homma siihen kaatuisi.
 

John Copter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nöyrästi ylimielinen rikollislauma, #9
Huh.... Pari tuntia sitten kotiuduttu Bratislavasta. Pää kipeä, muisti pätkii, mutta oli niin vitun hauskaa. Alla vähän juttua matkasta...

Ex-tempore reissu josta syntyi päätös kun Suomi varmisti finaalipaikan. Lennot ja hotelli järjestyi helposti, liput finaaliin ostettiin ilmeisesti Venäjän maajoukkueelle varatuilta paikoilta, niin ainakin myyjä sanoi, hinta 225€ / kpl. Paikat olivat suoraan ekalta riviltä ruotsin jäähyaition takaa joka takasi hyvät näkymät kentälle varsinkin siinä vaiheessa kun pokaalia nosteltiin kentällä ja kemut oli ylimmillään. Olutta sai erätauoilla todella nopeasti, tosin myyntipiste oli heti katsomon ulkopuolella.

Huimaa kun suurinosa paikallisista, tsekeistä ja venäläisistä oli Suomen puolella. Ruotsin puolella ei tuntunut olevan ketään muuta kuin omat keltapaidat. Hallissa oli muutenkin mukavasti suomalaisia joka varmisti asiallisen metelin niin ottelussa kuin sitten juhlallisuuksissa. Pelin aikana ei ainakaan siihen kohtaan montaakaan kertaa kuulunut Sverige-huutoja ja melko nopeasti kun niitä alkoi kuulumaan niin Suomi-huudot tuli päälle.

Eikä ollut muuten yksi eikä toinen ihminen joka hallissa alkoi ihmettelemään sitä että Munamiehen video alkoi pyörimään Jumbolla. Kaikeksi onneksi Leijonat alkoivat huudattaa yleisöä kuin tilauksesta ja DJ ymmärsi tiputtaa äänet pois. Olisi kiva tietää kuka on tuon sinne valinnut Suomen edustajaksi, aina asioista ajantasalla oleva Juti vai joku muu. Kuitenkin, pieni myötähäpeä oli hiipimässä jo puseroon mutta voitonhuuma karisti sen nopeasti.
Samassa katsomossa oli Heikki Kovalainen, Esa Tikkanen sekä useita muita tunnettuja suomalaisia. Tikkaselta kysyin pitääkö legenda paikkansa että olisi ensimmäisen Stanley Cupin voitettuaan voittojuhlissa mennyt pöydän alle, sitonut seuran GM:n ja NHL:n pomojen kengännauhoja yhteen ja sotkenut niitä ketsupilla. Esa ei miettynyt hetkeäkään kun vastasi että ei ollut se vuosi kun kyseinen juttu tapahtui.

Pronssipeli katsottiin kisakylän teltassa jossa oli ihan asiallinen fiilis, Tsekit ja Venäläiset yrittivät hurrata omilleen, mutta aika-ajoin toistunut Suomalaisten kannattajien järjestämä "Suomi, Suomi" huuto peitti alleen kaiken muun. Kuten joku viereisessä pöydässä sanoikin yhdessä välissä, "tää on meidän teltta", siltä se vaikuttikin.
Ruotsalaisten kanssa oli veljellistä naljailua puolin ja toisin ennen peliä jo lauantai-illasta asti kun mestoille päästiin ja pelin jälkeen olikin sitten enää veljellistä alistumista siihen totaaliseen perseraiskaukseen mikä kolmannessa erässä tuli. Samassa hotellissa asunut Bengt-Åke Gustafsson oli vielä lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna iloisella mielellä, mutta maanantaiaamuna oli sitten B-Å ja kaikki muutkin ruotsalaiset kalpeina hiljaa.

Suomalaisten juhliminen yllätti positiivisesti, se oli aitoa ilon pitoa Slovakkien kanssa sekä omissa porukoissa. Ruotsalaisille ei naljailtu eikä vittuiltu vaan keskityttiin juhlimiseen.
Baarit olisivat saaneet ainakin vanhassa kaupungissa varautua asiaan hieman paremmin, ei ollut montaa kuppilaa auki ja ahdasta riitti eikä juomia saanut nopeasti ainakaan siinä Irkkupubissa missä me oltiin istumassa. Tähänkin tosin löytyi ratkaisu, hain vastapäisestä kapakasta juomat kun siellä tuntui tarjoilu pelaavan paljon nopeammin ja kun poket eivät asiaan mitenkään puuttuneet, ilmeisen vapautuneempaa tuo alkoholipolitiikka Slovakiassa kun sai kantaa viinaa baarista toiseen.
Paikallisia oli jokunen meidänkin pöydässä ja pöydän vieressä. Mukavia, kauniita ja pitkäkoipisia. Eivät vain lämmenneet idealle että olisin pukenut yhden heistä ruotsin pelipaitaan ja harrastanut tämän jälkeen ns rakkauden aktia, tavalla jolla ei voi tulla raskaaksi.

Yhtään myllyä en nähnyt, en itseasiassa nähnyt edes yhtään riitaa. Positiivista kaiken kaikkiaan.

Lauantai-iltana vanhassa kaupungissa tuli nähtyä yksi sun toinen kiekkolegenda, Jortikka aivan tuhannen kännissä entouragensa kanssa, Wallinheimo särmänä ja erittäin sympaattinen Erik Kühnhackel. Eerikistä otin kuvan kaverini kanssa, iso on mies.

Vielä varoituksen sana loppuun niille jotka joskus tuonne menevät, älkää juoko vettä kraanasta...
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Hiljalleen sitä vasta alkaa ymmärtämään, mitä oikeasti on tapahtunut. Lukuisten pettymysten aikaan saama pato on lopulta murtunut. Meidän päivä koitti. Se koitti vihdoinkin.

Sunnuntain jälkeen on tullut sekä iloittua, että myös itkettyä. Niin paljon on karvasta kalkkia tullut maistettua Suomen arvokisatappioiden myötä, että tämä tuntuu fantastiselta. Tunnetta vain kohottaa, kun muistelee kuinka kärvisteli vitutuksen kourissa varsinkin vuosien 1998, 1999, 2001 ja 2006 finaaleiden jälkeen. Nuo, kun eniten itselleni mielipahaa aiheuttivat.

Nyt on lopulta tullut meidän aika juhlia! Naattikaa suomalaiset! Naattikaa! Tätä on odotettu!

Haen itse varmaan vielä illaksi kuohuvaa Alkosta ja fiilistelen noiden erilaisten voiton juhlintavideopätkien kanssa.
 

Paul Kemp

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Beatles 1965-1970
Joo toivottavasti ei.

Aivan uskomatonta idiotismia lähteä haastamaan riitaa Ruotsiin jonkun mömmöm-finaalin jälkeen. Jos haluaa juhlia niin voi juhlia sydämensä kyllyydestä, mutta miksi helvetissä pitää lähteä vittuilemaan hävinneelle osapuolelle?

http://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/c3/qrj/3imu/208710/815470212.jpg *

Asiaan liittyvä kuva, jossa tiivistetään "puhekuplien" avulla suomalaisten ja ruotsalaisten reaktiot finaalien jälkeen tuloksesta riippuen *

Kuvaa kyllä hemmetin hyvin tämän Ruotsi-Suomi "vihan" yksipuolisuutta, koska noinhan se oikeasti menee. Vaikka jotkut ruotsalaiset toimittajat tykkääkin välillä tökkiä Suomea etenkin lätkän yhteydessä, niin ei normiruotsalainen yleensä tunne samoin. Suomalaisten kumma jihad länsinaapuria kohtaan on mielestäni vain osoitus tämän maan henkisestä pienuudesta. Länsinaapurilla on kuitenkin kaksi olympiakultaa ja iso kasa maailmanmestaruuksia, kun taas Suomella nämä peräti kaksi täysosumaa. Ehkä se todistelun tarve on vaan niin suuri edelleen täällä, että vittuilla täytyy joka mahdollisuuden tullessa ja lyödun lyöminen on hyve. Ja jos urheilusaavutukset loppuu kesken, niin aina voi kaivaa esiin ne 1940-luvulla hävityt kaksi sotaa, jotka oikeuttavat ylemmyydentuntoon missä vain ja milloin vain.

No, ehkäpä täälläkin opitaan, jos MM-kisojen voittamisesta tulisi tapa eikä poikkeus.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Kuvaa kyllä hemmetin hyvin tämän Ruotsi-Suomi "vihan" yksipuolisuutta, koska noinhan se oikeasti menee. Vaikka jotkut ruotsalaiset toimittajat tykkääkin välillä tökkiä Suomea etenkin lätkän yhteydessä, niin ei normiruotsalainen yleensä tunne samoin. Suomalaisten kumma jihad länsinaapuria kohtaan on mielestäni vain osoitus tämän maan henkisestä pienuudesta.

Lähinnähän se on osoitus historiastamme: kuuluimme pitkään Ruotsin valtakuntaan ja 1900-luvun kuohuissa kuljimme hyvin veristä reittiä, kun taas Ruotsi ei (osin meidän selkämme suojissa). Ei tarvitse mennä kuin Irlantiin niin näkee ihan identtistä suhtautumista Englantiin (kun taas britit suhtautuvat ruotsalaisten tavoin ihan positiivisesti pikkuveljeensä). Tyhmäähän se on ja nuoret sukupolvet ovat paljolti jo päässeet irti tästä alemmuuskompleksista, mutta aika harmittomalla tasollahan tämä jo on, ei se nyt maailmaa kaada, että Tornionjokilaaksossa on tälläistä naapuri-kinaa, niitä on vakavampiakin versioita tässä maailmassa.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Noh. Duunikaveri latoi kevyeen kuittiviestiin (olen ainoa suomalainen n. 170 hengen firmassa, josta ehkä 130-140 on ruotsalaisia) vastaukseksi:

"That maybe, but the best hockey played yesterday was played in the US (unfortunately) ..

WC in Hockey is a great tournament and it is good the earn silver in a competition of average+ athletes, but I for one wont confuse it with WORLD championship :-)"

Luulen, että kyseisen viestin sanamuoto olisi ollut toinen, jos matsi olisi päättynyt Ruotsille 6-1 ja olisin onnitellut kollegoita maailmanmestaruudesta. Kyse kuitenkin loppujen lopuksi ON vuotuisista maailmanmestaruuskisoista, joissa tänäkin vuonna kolme joukkuetta olivat ainakin paperilla todella kovilla ryhmillä liikkeellä. (Ja Tsekki mielestäni läpi koko kisojen parhaiten pelannut joukkue, mutta paras yhdestä -systeemillä tahkottaessa kaikenlaista voi sattua.)

Tänään(kin) muuten POIKA SAUNOO.
 

Alkiolainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkue ja Jokerit
SUOMI on ollut nyt vajaan kaksi vuorokautta jääkiekkoilun tämänvuotinen maailmanmestari ja sitä juhlitaan asiankuuluvin ja suomalaiskansallisin menoin. Onnea Leijonat! Allekirjoittanut on tähän mennessä katsonut pelin kolmesti uudestaan ja miettinyt, kuinka urheiluhistoriamme uusin jytky oikein syntyi. Voin kertoa, että oikea vastaus on vielä ainakin aavistuksen hakusessa.

JOTKUT teistä uskollisista lukijoistani varmaan miettivät, miksi tämä blogimerkintä ilmestyy vasta nyt. Syy on se, että halusin myöhään sunnuntai-iltana ratkenneen voiton jälkeen jäsentää omia ajatuksiani ja ne ensimmäisetkin kultajuhlat 16 vuotta sitten nähneenä havainnoida, mitä tuore mestaruus meille suomalaisille oikein merkitsee. Se on sanottavissa yhdellä sanalla: paljon.

KOVA penkkiurheilija ja Heimoveljen sanoin Kiekkomies kun olen, niin totta kai nyt saavutettu mestaruus merkitsee paljon myös henkilökohtaisella tasolla. Ihan hirveän montaa riemunhetkeä meille suomalaisille penkkiurheilijoille ei olla viimeisen kymmenen vuoden aikana tarjottu. Kuten mestaruuden ratkettua Facebookin statuspäivitykseen kirjoitin: ”Lahdesta -01 alkanut ja Torinosta -06 vain syventynyt haavan parantuminen on alkanut!” Torinosta -06 puhuttaessa viittaan siis Leijonien siellä kokemaan 2-3 –finaalitappioon Ruotsille, josta en varmaan tunnetasolla koskaan täysin toivu. Yksinäisyydessä iso mies itki silloin ääneen ja kovaa. Teppo Nummisen tv-haastattelu antoi siihen erinomaista taustatukea.

ROHKENEN kertoa, että ei ollut silmänurkka kuiva nytkään. Tämänkertainen henkilökohtainen tunneryöppy tuli kuitenkin vasta vajaa vuorokausi mestaruuden ratkeamisen jälkeen. Kun eilen katsoin Ylen televisioimaa kultajuhlaa ja näin, miten valtavasti vuorokautta aikaisemmin saavutettu mestaruus toi spontaania iloa meille suomalaisille aina Tasavallan presidentistä alkaen, pitkä henkilökohtainen patoumani murtui lopullisesti ja äänekkäästi. Syyttä ei Antero Mertaranta sano: nyt saa itkeä, nyt saa huutaa.

IHANAA Leijonat. Ihanaa!
 

Paul Kemp

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Beatles 1965-1970
Olet sä pelle! Mitä vittua täällä teet kun ilmeisesti ei näytä paljoa tunteita(paitsi negatiivisia) mestaruus herättävän? Sä olet just tämmönen joka kokee jotain ylemmyyden tunnetta siitä että saa olla niin sivistynyttä maailmankansalaista ja morkata suomalaisia ja Suomen historiaa. Painusit nyt vittuun täältä. Ei mulla muuta

Pusipusi sullekin <3 En ole kritisoinut suomalaisten mestaruutta sanallakaan, vaan yliampuvan vihamielistä suhtautumista Ruotsiin vailla mitään todellista syytä(Edes sitä historiallista, vai nillitetäänkö yhä ajoista ennen vuotta 1809?). Ja olet oikeassa, että mestaruus ei mussa herätä oikeastaan mitään tunteita, mutta olen hämmentynyt kanssaihmisten käytöksestä sen jälkeen. En juhlinnasta, koska se on ookoo, vaan aggressioista, jotka ovat täysin irti reaalitodellisuudesta.

PS. Lupaan illalla painua vittuun, ihan kirjaimellisesti.
 

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo
Kulta-Curre on ruotsalainen mutta myös suomalaisten puolella.

"- Ruotsalaisten pitäisi nähdä tämä. Suomelle kulta on paljon isompi asia kuin meille. Jääkiekko on niin mahdottoman tärkeää heille, Lindström sanoi Expressenille.

Currella oli finaalissa kaksijakoinen fiilis.

- Olen ruotsalainen ja kannatan Ruotsia, mutta täytyy sanoa, että iloitsin Suomen puolesta. Voitto oli oikeutettu."

.
 

Saskatoon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins, Wild, HIFK, Hyvinkään Tahko
Kuvaa kyllä hemmetin hyvin tämän Ruotsi-Suomi "vihan" yksipuolisuutta, koska noinhan se oikeasti menee. Vaikka jotkut ruotsalaiset toimittajat tykkääkin välillä tökkiä Suomea etenkin lätkän yhteydessä, niin ei normiruotsalainen yleensä tunne samoin. Suomalaisten kumma jihad länsinaapuria kohtaan on mielestäni vain osoitus tämän maan henkisestä pienuudesta. Länsinaapurilla on kuitenkin kaksi olympiakultaa ja iso kasa maailmanmestaruuksia, kun taas Suomella nämä peräti kaksi täysosumaa. Ehkä se todistelun tarve on vaan niin suuri edelleen täällä, että vittuilla täytyy joka mahdollisuuden tullessa ja lyödun lyöminen on hyve. Ja jos urheilusaavutukset loppuu kesken, niin aina voi kaivaa esiin ne 1940-luvulla hävityt kaksi sotaa, jotka oikeuttavat ylemmyydentuntoon missä vain ja milloin vain.

No, ehkäpä täälläkin opitaan, jos MM-kisojen voittamisesta tulisi tapa eikä poikkeus.

Itseänikin tämä on ruvennut häiritsemään. Monelle tuntuu olevan yleensäkin tärkeämpää se, että Ruotsi ei voita kuin se että Suomi voittaisi (myönnän että itsekin on tullut syyllistyttyä tähän). Jotenkin tuntuu erittäin huvittavalta sekin kuinka herkästi suomalaiset tuntuvat provosoituvan ruotsalaisen iltapaskalehdistön provoilusta. Saisivat suomalaiset itsekin provoilla etukäteen sen sijaan että vetelisivät ranteitaan auki muistellessa jotain vanhoja finaalitappiota.
 

Kilvenkantaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Itseänikin tämä on ruvennut häiritsemään. Monelle tuntuu olevan yleensäkin tärkeämpää se, että Ruotsi ei voita kuin se että Suomi voittaisi (myönnän että itsekin on tullut syyllistyttyä tähän). Jotenkin tuntuu erittäin huvittavalta sekin kuinka herkästi suomalaiset tuntuvat provosoituvan ruotsalaisen iltapaskalehdistön provoilusta. Saisivat suomalaiset itsekin provoilla etukäteen sen sijaan että vetelisivät ranteitaan auki muistellessa jotain vanhoja finaalitappiota.

Suomalaiset ja ruotsalaiset on erilaisia mitä tulee kansallistunteen luonteeseen, se nyt ei varmaan ole mikään salaisuus. Tai ehkä kansallistunne ei ole oikea sana. Suomessa on aina olemassa jäänne autonomian ja Ruotsin vallan ajoista kumpuavasta alemmuudesta. Suomi on pieni maa, menestys maailmalla merkittävissä asioissa ei ole ollut suurta ja siksi kaiken ulkoa tulevan tunnustuksen ja menestyksen perään kuolataan. Hieman säälittävää ehkä, mutta tavallaan ymmärrettävää. Suomen heikko kansallinen itsetunne ei kestä ruotsalaisten irvailua.

Ainakin suurin osa minun tuttavapiiristäni iloitsi nimenomaan Suomen voitosta. Ketä oikeasti kiinnostaa kuka voitettiin, kun Suomi kuitenkin voitti? Ruotsin voittaminen on kuitenkin makeaa, koska niin monta kertaa "Ruotsi on meille karvasta kalkkia niistänyt".

Ruotsissa on totettu voittamaan ja voittamaan nimenomaan Suomea vastaan. Turha niistä ruotsalaisista on mitään kultaisia ja vilpittömiä naapureita tehdä, kyllä sieltäkin löytyy niitä, joille tappio nimenomaan Suome vastaan on kaikkein karvainta. Ihanhan niillä näyttäisi olevan omat kusipäänsäkin, esim. Andreas Jämtin.

Tämä ei nyt ollut mikään ruotsalaisten dissaus-viesti, lähinnä vaan haen sitä, ettei pienessä vastakkainasettelussa ole mitään pahaa. Urheilun parhaat tarinat syntyvät paitsi mestareista, myös niistä vastustajista, jotka antavat tiukan vastuksen.

Ja jos joku oikeasti iloitsee enemmän Ruotsin tappiosta kuin Suomen voitosta, niin voi harkita että kannattaako sitä urheilua ollenkaan seurata Suomen-kannattajana.
 

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo
Ja jos joku oikeasti iloitsee enemmän Ruotsin tappiosta kuin Suomen voitosta, niin voi harkita että kannattaako sitä urheilua ollenkaan seurata Suomen-kannattajana.

Vahingonilo on tunnetusti se paras ilo vai miten se menikään? :)

Joka tapauksessa Suomelle mieluisin (ainakin tästä lähin) finaalivastustaja on aina Ruotsi.
 

Alkiolainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkue ja Jokerit
Vielä pari sanaa

TOISSAPÄIVÄNÄ, kun kirjoitin omia liikutuksensekaisia tunnelmiani Leijonien sunnuntaina saavuttamasta jääkiekkoilun tämänvuotisesta maailmanmestaruudesta, olin vakaasti päättänyt, että en kommentoi jo silloin esillä ollutta mestaruuteen liittyvää railakasta juhlintaa millään tavalla. Kun mielipiteiden vaihto asiasta ei kuitenkaan osoita laantumisen merkkejä, en yksinkertaisesti enää malta olla heittämättä lusikkaani soppaan. Varoituksen sana: liialliset tosikot lopettakoot tämänkertaisen blogimerkintäni lukemisen alkuunsa.

MITÄ oikein sitten on tapahtunut? Niin, Leijonat – tuo suomalaisten eniten kannustama urheilujoukkue – ovat voittaneet urheiluhistoriassamme miesten tasolla toisen kerran lajinsa maailmanmestaruuden ja se tuonut tämän moniin kitkeriin tappioihin tottuneen maan aina melankolisiksi syytetyille kansalaisille tavattomasti iloa. Kun meitä suomalaisia ollaan viime viikkoinakin vaalikampanjaansa käyvien poliitikkojen taholta – perussuomalaisia lukuun ottamatta – valistettu siitä, että meidän kaikkien on hyväksyttävä globalisaatio, halusimme sitä tai emme, niin kysyn teiltä nyt: onko tässä nyt nähdyssä juhlinnassa edes sen tuomituilta osiltaan sitten kuitenkaan mitään erityisen suomalaista? Ainakin minä muistan nähneeni mestaruuden juhlintaa juovuksissa ja pokaalien särkemistä tämän härmälandian ulkopuolellakin. Näyttää siis siltä, että tässä maassa on globalisaation ymmärtämättömyyttä vielä luultuakin enemmän!

KUN puhutaan esikuvista, niin sitä voitaisiin nähdä myös näissä juhlivissa Leijonissa – jos niin vain haluttaisiin. Osa joukkueen jäsenistä on juhlinut Ahti Karjalaisen (ml./kesk.) sanoin ”nauttineena”, mutta kukaan ei ole vahingoittanut ketään fyysisesti – puhumattakaan, että joku olisi kuollut. Alkoholilla voi siis juhlia myös iloisesti, ilman mielipahaa. Tätä tieto on valitettavan monelta tässä maassa unohtunut. Suomalainenhan juo kännit yleensä vain v**utukseensa, jos suoraan sanotaan – ja se näkyy käytännössä viikoittain lööpeissä. Valitettavasti, sanoisi se Nobel-presidenttimme.

YKSI kaverini kirjoitti maanantai-iltana Facebookissa seuraavasti: ”Tiettyä porukkaa tuntuu v**uttavan niin perussuomalaisten vaalimenestys kuin Suomen MM-kultakin. Kai se näissä piireissä koetaan ”idioottikansan” voitoiksi”. En ota asiaan sen enempää poliittista kantaa, mutta se on totta, että ainakin yksi asia Leijonia ja perussuomalaisia näyttää yhdistävän: teet niin tai näin, aina se on joillekin väärinpäin.

YHDISTÄÄ heitä vielä toinenkin tekijä: molemmat ovat kevään 2011 kiistattomia ilmiöitä. Tämän tosiasian joutuvat kovimmatkin kriitikot myöntämään.
 

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo
YHDISTÄÄ heitä vielä toinenkin tekijä: molemmat ovat kevään 2011 kiistattomia ilmiöitä. Tämän tosiasian joutuvat kovimmatkin kriitikot myöntämään.

Niin ja auta armias jos vaalit olisivat olleet maailmanmestaruuden JÄLKEEN, Persujen vaalivoitto olisi todennäköisesti ollut vielä suurempi kun kansallistunne on nyt kaikkein suurimmillaan.

Saa nähdä jaksavatko pojat juhlia vielä viikonlopun ylitse vai alkaako jo olla kunnon kankkusen aika... :)

edit:

- MM-kultaketju 62,769 lukukertaa
- Nurmisen ja Jutilan sekoilut, molemmilla ketjuilla reilusti yli 70 000 lukukertaa.

Johtopäätös: sekoilu kiinnostaa mestaruutta enemmän suomalaisia :)
 

Eino_Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
- MM-kultaketju 62,769 lukukertaa
- Nurmisen ja Jutilan sekoilut, molemmilla ketjuilla reilusti yli 70 000 lukukertaa.

Johtopäätös: sekoilu kiinnostaa mestaruutta enemmän suomalaisia :)
Vuosikausia jouduttiin joka kevät murhetimaan ja märehtimään, että ei taaskaan sitä mestaruutta Suomelle tullut. Potkuja vaadittiin valmentajille ja syytettiin vääristä pelaajavalinnoista jne. Tai ainakin solvattiin pelaajia siitä että suomalaisurheilijan pää pettää aina tiukassa tilanteessa. Näiden lisäksi keskityttiin vittuilemaan palstan muille kirjoittajille.

Mutta sitten kun se MM-kulta vihdoin ja viimein tuli, niin mitä tapahtuu Jatkoajassa, Suomen suurimmassa jääkiekon verkkomediassa? Itse mestaruus jäi tyystin taka-alalle, kun alkoi käydä pauhu siitä miten sitä juhlittiin väärin. En minäkään hyväksy näitä muutamia "ylilyöntejä", mutta miksi hitossa tämä asia on ohittanut täysin itse pääasian, eli 16 vuotta kadoksissa olleen maailmanmestaruuden?

Onhan tuolla jotain pientä pelikirjakeskustelua ja analyysiä käyty Jalosen aikakaudesta, mutta kovin on hiljaista verrattuna tähän muuhun hömppään.

Nyt laitan Karjala-lippiksen päähän ja kuuntelen koko kesän Taivas varjele -biisiä ja Poika saunoo.

Toivottavasti Nupe ja Juti ei saa potkuja.
 
Viimeksi muokattu:

Ötökkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Panthers, Lentävä maalivahti
Pitää nyt hiukan jälkjijunassa tännekin kommentoida.

Ihmeelliseltähän tämä tuntuu. Itse en ainakaan uskonut Suomen tuolla joukkueella mitakipeleihin pääsevän, mutta onneksi olin väärässä. Jotenkin ihan outo fiilis oli noissa tulos tai ulos-peleissä, missään vaiheessa ei iskenyt sellainen epätoivo ja "tää oli nyt tässä"-olo. Kun Ruotsi teki sen yhden maalin, niin silti oli tunne, että sieltä vielä noustaan.

Jotenkin tuo finaalipeli meni ihan jossain sumussa, vaikka kisastudiossa oli juomana pelkkää kokista. Suomi pelasi aivan loistavasti jopa johtoasemassa, eikä missään vaiheessa ollut sellaista hirvittävää tuskaa kuten usein johtoasemassa kolmannessa erässä. Joukkueen itseluottamus oli todella korkealla, enkä usko että olen ennen nähnyt tuollaista peliä Suomelta.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että rämpimiset ja nousut Latviaa ja Saksaa vastaan saattoivat olla todella ratkaisevia turnauksen lopputuloksen kannalta. Ne toivat uskoa siihen, että omalla pelitavalla se voitto sieltä tulee, vaikka tappiolla oltaisiinkin.
 

DaHolla

Jäsen
Jotenkin tuo finaalipeli meni ihan jossain sumussa, vaikka kisastudiossa oli juomana pelkkää kokista. Suomi pelasi aivan loistavasti jopa johtoasemassa, eikä missään vaiheessa ollut sellaista hirvittävää tuskaa kuten usein johtoasemassa kolmannessa erässä. Joukkueen itseluottamus oli todella korkealla, enkä usko että olen ennen nähnyt tuollaista peliä Suomelta.

Voisin sanoa täysin samat sanat, selvinpäin katsoin peliä mutta oli jotenkin outo olo kun katsoi peliä. Varsinaista jännitystä ei ollut ainakaan enää tasoitusmaalin jälkeen. Itselleni Venäjä peli oli aikamoista hermoilua ja finaalipeliä en varsinaisesti jännittänyt koska Suomi oli ylittänyt omat odotukseni jo siihen mennessä. Toivottavasti vielä ensi keväänä nähtäisiin samantyyppistä peliä, sitä oli ilo katsella.
 

Bismarck

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Iltalehden MM-ekstrassa on juttu jutusta, joka tehtiin vuonna 1995 ja aiheena oli Koivujen perhe, joka oli tullut seuraamaan Sakun otteita. Toimittaja lienee (ei käy suoraan ilmi, mutta Mikon vastauksesta kylläkin)kysynyt kuvitteliko hän tuolloin 12-vuotiaana nostavansa vielä joskus MM-pyttyä. Mikon vastaus:"Yritin vain painaa hommia kuin kuka tahansa nuori" antoi kyllä hauskasti osviitta herran työmoraalista.
 

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo
Mutta sitten kun se MM-kulta vihdoin ja viimein tuli, niin mitä tapahtuu Jatkoajassa, Suomen suurimmassa jääkiekon verkkomediassa? Itse mestaruus jäi tyystin taka-alalle, kun alkoi käydä pauhu siitä miten sitä juhlittiin väärin. En minäkään hyväksy näitä muutamia "ylilyöntejä", mutta miksi hitossa tämä asia on ohittanut täysin itse pääasian, eli 16 vuotta kadoksissa olleen maailmanmestaruuden?

Jaa-a, hyvä kysymys.

Kummasti muutaman sällin pieni kaljoissa sekoilu nousee päivittäin yhä uudestaan esiin eri medioissa, saa nähdä muistetaanko 2011 MM-kulta lopulta vain näistä parista kännisekoiluista vai yhtenäisen joukkueen voittamasta mestaruudesta ja Ruotsin kaatamisesta murskavoitolla.
 

Woofer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Barca, Rory McIlroy
Kyllä minä ainakin vakaasti uskon, että kun pöly tästä vähän laskeutuu ja juhlimisesta jeesustelijat saavat suurimman pahan olonsa purettua, niin asiat jotka näistä kekkereistä jää mieleen on juurikin Granlundin iv-maali ja Suomen ylivoimaisuus välierässä ja finaalissa. Ei kai kukaan jaksa jostain "nilkkatulehduksesta" tai kompuroinnista loputtomiin jauhaa. Mestaruus on ja pysyy. Se ei unohdu koskaan!
 

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo
Mestaruus on ja pysyy. Se ei unohdu koskaan!

Kyllä näin on! 1995 & 2011 nevö föget!

Ainoa vaikeus voi 15v päästä olla muistaa maalintekijöitä, koska vuonna 2011 niitä oli Suomella peräti 6kpl finaalissa. :)
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mediaketjusta tänne

Tuntuu että suurin lieveilmiö on puoli Suomen kansaa joka puukottaa joukkuetta selkään kun hävitään ja jonka mielestä "me voitettiin" kun joukkue voittaa.
Puhumattakaan kaikista niistä todellisista sankareista ja urpoista jotka olivat tässäkin turnauksessa lähettämässä leijonat ja Jalosen ja koko suomalaisen kiekkoilun romukoppaan esim. siinä vaiheessa, kun oltiin pelin ollessa vielä kesken tappiolla mm. Latviaa tai Saksaa vastaan alkusarjassa vai oltiinko jo toisessa noista peräti välisarjassa.. Armotonta vittuilua, haukkumista ja jopa tappion toivomista ja todennäköisesti matsin tauottua oli kova pettymys kun Suomen jengi ei ollutkaan samanlainen paskahousu vaan nousivatkin vielä voittoon.

Uskomatonta paskanjauhamista täälläkin sivutolkulla jos sattui matsin aikana olemaan vaikeampia jaksoja ja nämä ovat juuri niitä faneja jotka eivät mielestäni ansaitsisi mestaruutta edes juhlia. Miten voi olla niin lyhytnäköistä ja negatiivista paskaa pää täynnä että kesken jonkun alkusarjan matsin ollaan aina hirttosilmukkaa virittämässä ja kas kummaa, jengin noustessa lopussa ohi ollaankin joko ihan hiljaa tai vaihtoehtoisesti jatketaan edelleen sitä säälittävää lässytystä sillä, että kyllähän tuokin vastustaja olisi pitänyt voittaa 8-0 eikä noin niukasti kuin nyt tapahtui. Pelkkää pahaa ja huonoa sanottavaa kaikista: Tuomo Ruutu kotiin, kaikki pakit ja Jarkko Immonen kotiin ja Jukka Jalonenkin ihan mihin tahansa kunhan ei enää suomalaista jääkiekkoa pilaa.

No, mestaruus tuli ja toivottavasti nämäkin tosifanit muistavat jatkossa niin MM-kisoissa kuin olympialaisissakin, että niillä alkusarjan matsin ekan erän tapahtumilla ei vielä välttämättä koko turnausta hävitty, ja onneksi se jengi siellä jäällä on tosiaan täysin eri puusta veistetty kun tämä luovuttamaan ilmeisesti syntynyt surkein joukko "faneja." Tosiaan faneja, joiden suurin ilo tuntuu olevan jengin lyttääminen aina kun näyttää vaikealta ja sitten tosiaan hiljennytään kun homma onkin kääntynyt päälaelleen ja lopussa kuitenkin varmaan ollaankin jo muiden seassa juhlimassa torilla mestaruutta. "Tiesin alusta asti että nyt mennään pitkälle.."

Aina tulee mieleen, että mahtaako nämä tyypit itse pelata ja harrastaa jotain joukkuelajeja ja mitä heillä pääkopassa tapahtuu jos oma jengi jää tappiolle. Onko tosiaan sama meno kuin tuossa harrastamansa "fanittamisen" irvikuvassa eli ei muuta kuin pillit pussiin ja hanskat tiskiin heti kun homma näyttää vaikealta ja samahan se on laittaa matsi poikki ja mennä himaan itkemään kun ollaan jo 1-0 -tappiolla. Tai no, sitä ennen vaihtopenkin puolelle hetkeksi haukkumaan ja naureskelemaan jengikavereiden huonoudelle. Lopussa sitten rinkiin mukaan juhlimaan voittoa kun kaverit painoivatkin ohi.

En vaan itse tajua tuota järjetöntä tapaa laittaa ja tuomita homma täydeksi paskaksi koko touhun ollessa vielä täysin kesken. Itse ei tule tuota harrastettua missään muodossa ja mielestäni tämä turnaus oli siitä mitä parhain esimerkki, että vaikeuksien kautta todellakin voidaan nousta voittoon niin yksittäisissä matseissa kun sitten isommassakin kuvassa eli koko turnauksen muodossa.

Eikä tuo tyyli tietenkään jää maajoukkueeseen, vaan täysin sama ilmiö oli keväällä mm. IFK:n kohdalla. Olihan tälläkin palstalla narrisarjan ollessa 0-2 porukkaa jotka haukkuivat jengin ja organisaation samaksi luuseriksi kuin aina ja muistaakseni vannoivat että siihen loppui seuraaminen ja katsellaan jos ensi kaudella ollaan enää mukana tuon skeidan tukemisessa. Hyvästeltiin jo ikuinen häviäjä ja haistatettiin paskat koko seuralle ja laumalle lampaita. Kuukautta myöhemmin nakkikattila hallussa ja samat nimimerkit onnensa kukkuloilla, eikä enää tietoakaan siitä että piti jättää koko IFK:n kannattaminen sikseen.

Ihme touhua.

Lisättäköön se jälkiviisautta mahdollisesti huutaville, että siitä ei ole kyse. En minäkään suinkaan mistään mestaruudesta etukäteen tiennyt ja siihen välttämättä uskonutkaan kummassakaan tapauksessa tänä keväänä, mutta enpä ole siitä toivosta kesken leikin ja kesken yksittäisten matsien luopunut ja haistattanut kaikille pitkät kun ei tosta kuitenkaan mitään tule.

Tämän kevään jälkeen entistä enemmän uskoa omiin vaikeillakin hetkillä, kaksi huikeata jengiä ja mestaruutta on tullut nyt seurattua aika läheltä ja kummastakaan ei olisi tullut mitään jos ennen kaikkea joukkue ei olisi tappiin asti uskonut omaan tekemiseensä ja kykyyn nousta kuilun partaalta. Siinä rinnalla kun "fanit" ilkkuvat, luovuttavat, vittuilevat ja nauravat matkan varrella niin onhan se aika hanurista.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös