Ensin pitää kommentoida, että lohkovaiheen otteluohjelma on (ollut) pettymys TV-katsojan kannalta. Usein ne isompia kiekkomaita sisältävä,t etukäteen katsoen tasaisemmat pelit, on laitettu päällekäin. Sitten jonain päivänä on vain niitä Itävalta-Unkareita (ehkä pärjäisivät paremmin jos olisivat edelleen yksi Itävalta-Unkari).
Suomen etukäteen kovimmat pelit oli hienosti tunkattu heti alkuun, ettei joukkue vahingossakaan saisi kovempaa mittaria puolivälierien alle. No, sen verran nihkeää Suomella on, että Tanskastakin on varmasti kova vastus, mutta toivottavasti ei torstaina jäädä jalkoihin kun tulee vastaan joku Kanada tai Sveitsi.
Sitten siitä miten media ennen kisojen alkua messusi miten uskomattoman huonot joukkueet muilla on, miten Suomi on ennennäkemätön suosikki jne.
Tässä vähän realismia siihen NHL-pelaajilla mitattuna:
Kanada (19)
USA (11)
Ruotsi (9)
Sveitsi (6)
Suomi (5)
Tshekki (2)
Miten tästä saa Suomen materiaalin näyttämään paperilla ennakkosuosikilta? On meillä paperilla kisojen paras pelaaja, mutta lisäksi kolme middle-6 hyökkääjää ja yksi bottom-4 pakki. Eihän Kanadalla ole tähtiloistoa, mutta ei Suomen Armia-Kapanen-Määttä-osasto ole sen kummempaa. Muunmaalaisille armiat on yhtä tuntemattomia ja HMV kuin suomalaiselle peruskiekkotoimittajalle Crouse ja Laughton.
Vaikka media on kuinka yrittänyt pumpata Suomesta ennakkosuosikkia, niin todellisuudessa tilanne ei ole paljon keskivertovuotta parempi. Ei Suomella ainakaan materiaalietua ole muihin kärkimaihin verrattuna, joskaan ei olla pahasti alakynnessä kuten 2019.