Aijai. Kesä on tuloillaan. Työt vähenevät ja loma koittaa. Naisten vaatemäärä kaduilla vähenee, stressi vähenee, onneksi kahvi ei. Siispä voisi katsastella vähän MM-joukkueen tilannetta "Juuse Saros. Kolme ottelua, yksi päästetty maali."-otsikon innoittamana.
MM-kisat eivät sinänsä enää kiinnosta Suomen sijoitusta ajatellen. Takataskussa on uunituore olympiapronssi yksistä kaikkien aikojen kovimmista olympiaturnauksista. Sitä ei voi verrata mihinkään MM-mitaliin, ei edes kultaan (Huom.! -95 nevö forget). Kulta näistä kisoista ei merkitse läheskään niin paljon miten paljon pronssi olympiadista 2014, jossa KAIKKI MAAILMAN PARHAAT PELAAJAT pelasivat. Olisiko se tulos sitten tämän vuoden MM-kisoista pronssipeli, loppuottelu tai karvas puolivälierätappio. Ei kiinnosta. Päähuomio omassa seurannassani kiinnittyy ainakin nuorten pelaajien edesottamuksiin ja miten he sisäistävät aikuisten pelitavat.
Juuse Saros.
"Juuse Saros. Kolme ottelua, yksi päästetty maali.". Erkka ottaa Juusen väh.3 maalivahdiksi, mikäli sama tahti jatkuu.
Ville Pokka.
Nuorten kisoissa vakuuttavan varmaa pelaamista. Luutii lisäksi kärppäpuolustuksessa sen verran hyvätasoisesti että olisi ihme jossei pääsisi edes testille viimeiselle EHT:lle. Varsinkin kun muutama vakiopuolustaja on ilmoittanut ettei pääse joukkueeseen (mm.Sami Lepistö ja Ossi Väänänen).
Rasmus Ristolainen.
Hiton mielenkiintoinen asia on se, että mikäli hän olisi pelannut tämän kauden TPS:ssä kukaan tuskin edes ehdottelisi Ristolaista joukkueeseen. Lisänä vielä se että ennen nuorten kisojen välieräottelua Ristolainen oli KOKO JOUKKUEEN HEIKOIN LENKKI. Suoritustaso oli tasoa 0 mikä oli kylmä fakta. Hirveän epävarmaa pelaamista, mikä kiteytyi isona itseluottamuksen romahduksena. Nuori pelaaja haukkui itseään haastatteluissa. Sitten tapahtui jotain ihmeellistä. Hänestä kuoriutui koko kansan lellikki ratkaisumaalinsa ansiosta niin välierässä, kuin loppuottelussa. Kaikki kiinnostuivat hänestä. Buffalossa ja Rochester Americansissakin peli alkoi kulkemaan paremmin itseluottamuksen tultua. Takana hyvä AHL-kausi. Nyt kun pakistossa on aukkoja, niin Ristolainen voisi olla vähintäänkin mielenkiintoinen nimi sinne. Kestääkö pää? Tuleeko romahduksia? Tuleeko Jevgeni Malkinin tasoisia harhautuksia? Nevö nou. Jatkoon.
Teuvo Teräväinen.
Pelejä en ole nähnyt häneltä aikuisten maajoukkueessa ainuttakaan. Tilastot kuitenkin ilmeisesti ihan maukkaat? Olli Jokinen, Petri Kontiola ja Jori Lehterä ovat tällä hetkellä paperilla Suomen top 3 sentterit. Pelaako Jori laidassa? Voiko Teuvo pelata laidassa? Näitä voi heittää vaikka miten monta, mutta mielessäni toivon todella että tämä Chicago Blackhawksin kultakimpale saisi pelata MM 2014 joukkueessa. Lukemani perusteella tähän on jopa hyväkin mahdollisuus.
Erik Haula.
En olisi ikinä uskonut että tämä poika pelaa Stanley Cup playoffeja tänä keväänä. En ikinä. Hyvin on pelannut ja Minnesotan valmentaja Mike Yeo antaa paljon vastuuta hänelle, mistä kertoo esimerkiksi se hän laittoi miehen viime yönä jäälle viimeiseen vaihtoon jossa Colorado yritti tasoitusta. Jatkoon ehdottomasti. Ainoa miinus saattaa piillä siinä että Haula ei ole pelannut suuressa kaukalossa moneenmoneen vuoteen, mikä saattaa näkyä suorittamisessa ainakin aluksi.
Michael Keränen.
Onneksi tuli Suomeen eikä jäänyt asumaan syntymäkaupunkiinsa Tukholmaan. Läpimurtokausi alla. KHL kutsuu? NHL? Kaikki ovet ovat auki.
Hieman pitää kuitenkin innokkaimmille faneille heittää jäitä hattuun. Muistetaan Janne Lahti kaudella 2011. Valittiin MM-kisoihin ykköslaituriksi suvereenin liigakauden jälkeen. Odotukset olivat korkealla. Miten kävi? Pelasi lopulta jämäminuutteja, jos edes pelasi. Keränen voi tehdä asiat eri tavalla, johon allekirjoittanutkin jaksaa uskoa. Mielelläni näkisin hänen peliään paineen alla myös MM-kisojen ratkaisupeleissä, jossa miehen pääkoppa todella mitattaisiin.
Teemu Pulkkinen.
Olen sanonut aiemmin jo kaiken oleellisen tästä kaverista. Avauskaudella AHL:ssä 31 maalia ja 59 pistettä. Rightin kätisyys, laukaus on hirmuinen, maalitekijä, ratkaisupelaaja, on oppinut hallitsemaan itseään Jeff Blashillin valmenuksessa paremmin mikä näkyy henkisenä kasvuna. Enää ei tule niitä pimeitä tilanteita kentällä kuten Jokereissa viimeisellä kaudella. Grand Rapids Griffins menee todennäköisesti pitkälle kevääseen, eli Pulkkista tuskin nähdään joukkueessa. Suora paikka on silti ehdoton omissa papereissani.
Markus Granlund.
Tuskin tulee. Olkapää vaivaa edelleen pelaamista. Ensi kausi on todella tärkeä hänelle. Mahdollinen paikka Calgaryn NHL-ryhmässä tarjolla. Isänmaallinen on kyllä poika jos tulee kisoihin ja riskeeraa oman terveytensä NHL-paikan edelle.
Ketjukuviota:
Mikael Granlund - Mikko Koivu - Michael Keränen
Tuomo Ruutu - Olli Jokinen - Jori Lehterä
Leo Komarov - Petri Kontiola - Juhamatti Aaltonen
JP Hytönen - Jarkko Immonen - Erik Haula
13.Teuvo Teräväinen
Juuso Hietanen - Tuukka Mäntylä
Ilari Melart - Ville Pokka
Raskus Ristolainen - Jere Karalahti
Lasse Kukkonen - Topi Jaakola
tms.
Pekka Rinne
Mikko Koskinen
Juuse Saros
Faktahan on se että Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu eivät ole mitään tehomiehiä. Vaikka ovat pelanneet yhdessä monesti eivät he kuitenkaan ole niitä kavereita jotka ratkovat YV:llä pelit Suomelle. Niitä ovat maalintekijät, joita Suomella ei taaskaan oikein ole. Sakari Salmista kaivattaisiin.
Annetaan Erkan päättää ketjut. Hyvältä näyttää tämä.