MM-kisat 2014: Suomi

  • 1 193 974
  • 4 014
Tila
Viestiketju on suljettu.

palle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, HIFK
Onko tästä jotain lisätietoa? Eikö Ristolaisen kohdalla kiinnostus ollut ihan molemminpuolista.

Westerlund ei odota vahvistuksia NHL:sta.

Puolustuspäähän tyrkyllä olisivat olleet AHL:n suunnalta Joonas Järvinen, Ilari Melart ja Rasmus Ristolainen. Westerlund myöntää, että etenkin Ristolainen oli lähellä MM-kutsua.

- Ristolainen oli loppuun asti mietinnässä. Hän oli täällä mukana olleiden lisäksi ainoa puolustaja, joka oli mukana kilpailussa. Päädyimme tähän ratkaisuun
 

Tornados

Jäsen
Tuosta Jokeripelaajien suosimisesta voisi kyllä todeta senkin seikan, että aiemminkin pääkaupunkiseudun joukkueiden pelaajia on valittu maajoukkueeseen enemmän kuin seurojen menestyksen perusteella olisi pitänyt.
 

palle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, HIFK
Tuosta Jokeripelaajien suosimisesta voisi kyllä todeta senkin seikan, että aiemminkin pääkaupunkiseudun joukkueiden pelaajia on valittu maajoukkueeseen enemmän kuin seurojen menestyksen perusteella olisi pitänyt.

Mitä tekemistä seurojen menestyksellä on kun etsitään sopivia yksilöitä täydentämään pakkaa?
 

jjoni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Detroit Red Wings
Tuosta Jokeripelaajien suosimisesta voisi kyllä todeta senkin seikan, että aiemminkin pääkaupunkiseudun joukkueiden pelaajia on valittu maajoukkueeseen enemmän kuin seurojen menestyksen perusteella olisi pitänyt.
Eli pelaajat pitäisi valita mielestäsi maajoukkueeseen seurojen menestyksen mukaan eikä pelaajan omien ominaisuuksien ja taitojen mukaan? No, mielenkiintoinen näkökanta tämäkin.

Teräväisen tiputtamiselle löytyy ihan selkeät syyt: laiturina peli oli paskaa ja sentterihierarkiassa jäi taakse.

Keräsen tiputtamiselle taas pitää hakea syitä sitten vähän kauempaa.
Ihan yhtälaillahan Keräsen kohdalla katsottiin Jormakan ja Aaltosen olevan edellä hierarkiassa kärkiketjujen laitureiksi ja heidät valittiin.
 

Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Westerlund valmensi höpöhöpö -joukkueen olympia -pronsille, joten en nyt näiden valintojen jälkeen pysty, varsinkaan ennen kisoja, Westerlundia valinnoista haukkumaan.

Ainoa huono valitsematta jättäminen koskee mielestäni Mäenpäätä, mutta huono mennä asiantuntijaa Mäenpään pudottamisesta arvostelemaan. Eiköhän Suomi jälleen kerran yllätä positiivisesti.

Ruotsi on kuitenkin maailmanmestari.
 
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Varjotuuli
Täällä on nyt aika paljon puhuttu Rasmus Ristolaisesta ja pakko heittää omat pari ajatusta :

Alkuun todetaan, että olisin itsekin valinnut Ristolaisen koska tulevaisuus.

Heti perään sitten totean seuraavaa. Katselin pari peliä noita Rochesterin pleijareita ja näkemissäni Ristolainen oli pääasiassa niin vitun kujalla, ettei hän noiden pelien perusteella nyt missään nimessä olisi vahvistus, tai mikään ratkaisu mihinkään ongelmiin tuossa puolustuksessa.
 

Nwoke

Jäsen
Suosikkijoukkue
SAINTS salibandy, Spiral-liiga, Tampere
En tiedä onko tuo nyt sarkasmia vai kuulutko tähän Samuel Savolaisen -jengiin mutta eiköhän tuo Jokeriläppä jo riitä.

Tottakai Erkka ottaa tuttuja pelaajia ja muutama nyt sattuu pelaamaan Erkan alaisuudessa ensi kaudella. Mutta en vain keksi yhtään järkevää syytä sille miksi Erkka suosisi erityisesti Jokeripelaajia, siellä on muitakin tuttuja jätkiä muista seuroista. Eikai kukaan nyt oleta, että Erkalla on jo katseet niin tiukasti Jokeripestissään, että haluaa olla hyvää pataa täytepelaajiensa kanssa jo tässä vaiheessa?

En yleisesti moiseen spekulointiin lähtisi, mutta kun kamppailu paikoista on lopulta ollu todella tasainen, niin kyllähän sitä alitajunnassa voi tietty marssijärjestys olla, jos Keränen todellakin olisi vaikka kieltäytynyt KHL-kuvioista ja valinnut Hifkin. Aika outoa edes väittää, ettei asialla voisi olla vaikutusta.

En itsekään saisi Kerästä kahteen ekaan kenttään mahdutettua, mutta eikö katsomo-osastolle ole usein valittu näitä "keräsiä" jotka sitten loukkaantumisen tai muiden epäonnnistumisien kautta ovat saaneet näyttöpaikan jossain vaiheessa turnausta?

edittiä...Asiasta kun on ilmeisesti jo paljon kirjoiteltu, niin ei ollut todellakaan tarkoitus toistaa kenenkään mielipiteitä. Itse en ole mediaa tai palstaa juuri asian tiimoilta seuraillut ja oli tarkoitus todellakin tuoda esille vain oma vaihtoehtoinen mielipide.
 
Viimeksi muokattu:

AC/DC MAN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Manchester United
No niin. Nyt eilen sitten valittiin joukkue Minskiin mm-kisoihin. Yleensähän se menee, niin, että oli valinnat valmentajalla mitä tahansa hyviä tai huonoja, niin aina on jonkun mielestä "vääriä" miehiä joukkueessa.

Aloitetaan maalivahdeista:

Veskari-peliin ei homma ainakaan kaadu. Pekka Rinne selvä ykkönen, ja sitten Mikko Koskiselle ja ehkä Saroksellekin peli tai kaksi alle Pekin mahdollisen loukkaantumisen takia. Mutta en tietenkään toivo Rinteelle loukkaantumista, mutta siihen pitää kumminkin aina varautua mikäli niin käy. Varmoja otteita Sweden hockey gamesissä, varsinkin rankkarit hoiti hyvin kotiin. 2 pelistä kaksi voittoa.

Puolustus.

Atte Ohtamaa oli hyvä valinta joukkueeseen. Pelasi hyvän Sweden hockey gamesin, varmoja otteita, hyvä yv pakki. Laukaus on hyvä.
Karalahti pelaa aina varmaa pelaamista. Iästä huolimatta kuuluu vielä maajoukkueeseen. Jokereissakin pelasi hyvin.
Tommi Kivistö tulee yllättämään kisoissa positiivisella tavalla.
Puolustus kaiken kaikkiaan on hyvällä mallilla.

HYÖKKÄÄJÄT.

Tutut nimet siellä on hyökkäyksessä, ihan niinkun pitääkin.
Juhamatti Aaltonen on oikea valinta. Taitava pelaaja, joka on ylivoimalla loistava. OJ Ilman muuta kuuluu ryhmään mukaan. Kuten samoin Konna Kontiola, Jori Lehterä, Leo Komarov. Vakiomiehet mukana, niinkun kuuluukin olla.


Teräväisen ja Keräsen poisjäännit ymmärtää. Näillä pelaajilla on kumminkin vielä aikaa "kasvaa" henkisesti pelaajina, ovat, niin nuoria vielä. Keränen kyllä kieltämättä pelasi hyvän Ruotsin turneen, mutta näköjään Erkka katsoi, ettei ole käyttöä vielä tänä vuonna. Ensi vuonna voi olla Keränenkin mukana lopullisessa joukkueessa.
 

Tornados

Jäsen
Mitä tekemistä seurojen menestyksellä on kun etsitään sopivia yksilöitä täydentämään pakkaa?

Eli pelaajat pitäisi valita mielestäsi maajoukkueeseen seurojen menestyksen mukaan eikä pelaajan omien ominaisuuksien ja taitojen mukaan? No, mielenkiintoinen näkökanta tämäkin.

Ensinnäkin oma kantani oli lähinnä asian toteava kommentti, ei niinkään varsinaisesti mikään kritiikki. Pitkässä juoksussa mielestäni olisi kuitenkin luonnollista, että maajoukkuepelaajien määrä eri joukkueissa vastaisi suunnilleen joukkueiden menestystä kotimaan liigassa.

Maajoukkueen pelaajien ainakin pitäisi olla runkopelaajia omissa joukkueissaan kotimaan liigassa, joten onhan heillä keskivertopelaajaan verrattuna enemmän vaikutusta myös joukkueen menestykseen. Lisäksi hyvin menestyvissä joukkueissa on yleensä myös hyvä valmennus eli pelaajat ovat hyvässä tikissä sarjakauden päättyessäkin.
 

EinoKeisari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Samallalailla kuin on tämä mielipide, että nuoria pelaajia pitäisi suosia valinnoissa, niin vähintään yhtä väsynyt läppä on tämä tuttujen pelaajien valitseminen kisoihin. Ei tolla logiikalla kannata koskaan mitään uusia nuoria pelaajia kokeilla. Noh, muuan Mikael Granlund otettiin muutama vuosi sitten suoraan joukkueeseen ilman melkeinpä minkäänlaisia näyttöjä aikuisten maajoukkue peleistä. Kaikkihan tietää miten siinä lopulta kävi. Taisi Jalosella olla jonkunlaista painetta valinnan suhteen, muuten en tiedä mistä tuollaisen aivopierun oikein keksi. Varmasti olisi ollut parempiakin pelaajia tarjolla, jopa liigan sisältä.

Nuorissa pelaajissa on mun mielestä se hienous, että ne tuo yllätyksellisyyttä näihin maajoukkue peleihin. Ne ei ole vielä niin kaavoihinsa kangistuneita pelikirjan orjia, joilta tiedetän tasan tarkkaan mitä saadaan. Joillakin huhtaloilla ja lajusilla en näe mitään yllätysmomenttia. Se taso yksinkertaisesti on mikä on, tasasen tappava keskinkertaisuus. Nuorilta vielä täyden potentiaalinsa lunastamattomilta pelaajilta voidaan nähdä isojakin kasvun merkkejä lyhyenkin turnauksen aikana. Ainakin haluan uskoa näin.

Jos yksittäisistä valinnoista halutaan puhua, niin Lajunen ei esittänyt mitään sellaista, mikä olisi puoltanut kisapaikkaa. Sama homma Korpikarin kanssa, tosin hänelta ei juuri muuta toivotakkaan, että olisi mahdollisimman näkymätön kentällä. Eikö meiltä oikeasti löydy tästä maasta parempia vaihtoehtoja näiden kavereiden tilalle?
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Siis mitä helvettiä? Missä minä olen niin sanonut? Pointtini on se, että noissa valinnoissa, niiden perusteluissa ja aikaisemmissa valinnoissa on ihan selkeä ristiriita, jota et edes sinä yritä kiistää. Se, että yrität itse tunkea foliohattua päähäni, kertoo vain ja ainoastaan sinusta.

Duunisyistä ehdin vastata myöhässä. Pahoitteluni. En tunge foloihattua päähäsi yhtään enempää kuin kenenkään muun. Kysyin ainoastaan sen, että jos valmentaja valitsee tahallaan huonompia pelaajia rooleihinsa kuin on saatavilla, onko kyseessä salaliitto ja jos on, ketä vastaan.

Väitän edelleen että 100 prosenttia valmentajista valitsee 100 prosentin varmuudella todennäköisesti omaan viimeiseen arvoturnaukseen ne pelaajat joiden avulla uskoo parhaiten menestyvänsä.

Tästä saa edelleen olla eri mieltä. Mutta se menee sitten seikkailukertomusten yms puolelle.

Onko sinulla sitten asiassa jotain tietoa, vai jatkatko taas ympäripyöreätä spekulaatiota? Kyllä tästä asiasta ihan faktaakin olisi mukava kuulla - tai edes konkreettisempaa spekulaatiota. Ja vaikka valinnoille tai valitsematta jättämisille keksittäisiinkin fasadiperusteluja, niin kannattaisihan edes ne miettiä kuntoon, ettei nyt puhu itseänsä ihan pussiin samassa haastattelussa. Ei sekään kovin fiksua kuvaa lausuntojen antajasta anna.

Erkkahan toteaa itse aivan suoraan mistä on kysymys. Teräväinen olisi kilpaillut sentteripaikasta Kontiolan, Jokisen ja Immosen kanssa. Erkka katsoi että ei riitä kyvyt ja se oli siinä. Ristolainen oli mukana loppusuoralle asti mutta Erkka ei ollut hänen pelaamistaan lähiaikoina nähnyt. Salomäestä oli hyvät raportit joten hänet voitiin valita. Suomeksihan tuo tarkoittaa että Ristolaisesta ei ollut hyviä raportteja joko siksi että niitä ei ollut kukaan tehnyt tai siksi että ne olivat huonoja. Ristolaisen viimeiset pelit olivat kuitenkin heikkoja (kuten tässä ketjussa hänen pelejään nähneet ovat kertoneet).

Mutta ei Erkka tai kukaan muukaan voi sanoa asioita suoraan. Siitä olen samaa mieltä että silloin pitäisi jättää joko perustelut keksimättä tai keksiä kestävämpiä juttuja.

Tästä myöskin haiskahtaa sellainen käsitys valintaprosessia kohtaan, että sitä ei oikeastaan ikinä tai milloinkaan voida kyseenalaistaa tai edes sen yksittäisiä, ilmeisen ristiriitaisia seikkoja, kritisoida, koska a) Kyseessä on ammattilainen (eli auktoriteettiargumentti, mikä on analyyttisesti aika heikko) tai b) emme edes teoreettisesti voi ikinä ymmärtää kokonaisuutta (lähentelee tuota a)-kohtaa).

Kuten totesin aiemmin, aina voi kyseenalaistaa. Mutta ei pidä pillastua jos joku kritisoi kyseenalaistamista. Olen ehdottomasti sitä mieltä että valmentajalla on oikeus valita joukkueeseen ne pelaajat jotka hän parhaaksi näkee ja jotka parhaiten sopivat kulloiseenkin pelitapaan koska vain tällä tavalla saadaan tuloksia.

Ei maajoukkue voi olla mikään puna-armeija jossa poliittinen komissaari päättää kuka on sopiva tehtävään vaikka ilman pätevyyttä ja kenraalit kantavat sitten vastuun.
 
Meiltä lähtee siis Minskiin Suomen maajoukkueen sijasta Jokerien KHL-joukkue.

Hyi vittu Erkka Westerlund. Häpeä! Harjoitusleirit on erikseen kesän lopulla.

Jos Westerlund olisi Jokereita ajatellut eikö olisi viisainta ollut jättää kaikki jokeripelaajat kotiin eikä lähteä niitä raskaan kauden jälkeen Skoda-Cupiin kärräämään?
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Hyvät valinnat Erkka teki lopulta. Parhaat mahdolliset materiaalista joka oli tarjolla. Eiköhän suomi sieltä kultaa nappaa lopulta. Minusta tässä on kaikki ainekset kisoille joista saa revittyä camp-huumoria vielä vuosia. Tommi Huhtala voittaa kisojen pistepörssin ja Jyri Marttinen tekee hat trickin loppuottelussa.
 

VilleLeino

Jäsen
Suosikkijoukkue
NATO, Barca&Pep, Argentiina, Canada
Miksi Ville Pokka ei ole kisoissa? Täydellinen aivopieru Erkalta. Siinä olisi valmis pakkipari Ohtamaan kanssa, mutta Erkka ei edes peluuttanut näitä yhdessä sweden hockey gamesissa. Eikö Erkka ymmärrä minkälainen etu se on, että on toisilleen jo seurasta tuttu pakkipari. Ja pelkästään yksilönä Pokka olisi ollut Hietasen jälkeen paras puolustaja.

Ja mihin jäi Teräväisen kisapaikka. Erkkahan sitä suurin piirtein lupaili Teukalle aikaisemmin. Nyt ihan turhaan hyppyytettin miestä, oltaisiin sitten annettu miehen olla Chicagossa. Itse olisin kyllä Teukan nähnyt kisoissa Immosen sijaan, joka on jo niin nähty ja jonka ura ollut alamäessä maailmanmestaruuden jälkeen.

Kyllä oli sellaista paskapuhetta Erkalta, että nuoret saisivat mahdollisuuden näissä kisoissa. Saros ilmeisesti edustaa nyt näitä Erkan nuoria, mutta miehen kisat menee kyllä poppari osastolla.

Ja siirrä nyt Erkka herrantähden Lehterä laidalta keskelle. Jorkan kuuluu olla ykksösena, ja hyvin olisi voinut ottaa Enlundin kisoihin tutkapariksi.
 
Tässä listattuna Suomen joukkue ja perässä arvokisaottelut ja tehopisteet, siten että listauksesta siivottu pois ottelut heikompia maita vastaan, eli mukaan noteerattu ottelut Kanadaa, Venäjää, Ruotsia, USA:a, Tshekkiä ja Slovakiaa vastaan (viime kisoissa hopeaa napannutta Sveitsiä Suomi ei ole kohdannut vuosikausiin kisoissa. Noteerataan näiden kisojen kohtaaminen mukaan, jos viime kisojen lento jatkuu). Maalivahtien kohdalla laskettu kaikki ottelut:

Kiitokset taas Manen perinteisestä tilastokatsauksesta. Tässä kohtaa sen viimeistään tajuaa jokainen miten kokematon tämän vuotinen joukkueemme on. Peräti seitsemän pelaajaa tästä joukkueesta on joskus tehnyt maalin aikuisten arvokisoissa kovia maita vastaan. Ei ole siis väärin sanottu, että uusia ratkaisijoita on pakko löytyä. Vaan onko meidän ensikertalaisissamme ratkaisupotentiaalia. Pelkäänpä, että ei ole.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Kyllä oli sellaista paskapuhetta Erkalta, että nuoret saisivat mahdollisuuden näissä kisoissa. Saros ilmeisesti edustaa nyt näitä Erkan nuoria, mutta miehen kisat menee kyllä poppari osastolla.

Ja missähän Erkka noin on lupaillut? Näyttöpaikkoja MM-leirille hän lupasi ja sinne valittiin mielestäni kaikki, joilla vähänkään kykyjä tälle tasolle nyt oli: Lindell, Pokka, Teräväinen ja Saros. Ristolainenkin olisi päässyt näyttämään osaamistaan jos olisi vapautunut aikaisemmin Pohjois-Amerikasta.
 

expertti69

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Suomen joukkue on materiaaliltaan luvattoman heikko. En muista, milloin viimeksi kisoihin oltaisiin lähdetty paperilla näin heikolla joukkueella. Ainoastaan maalivahdit kestävät vertailun muihin kärkimaihin. Suomelle välieräpaikka olisi jo maksimaalinen huippusuoritus.

Maalivahtiosaston pitäisi olla kunnossa. Pekka Rinne on parhaimmillaan maailman parhaita maalivahteja ja on pääsemässä vaikean kauden jälkeen takaisin iskuun. On hyvin vaikea uskoa, että Suomi kaatuisi Rinteen epäonnistumiseen. Ainoastaan Rinteen huippuvire mahdollistaisi sen, että Suomi kykenisi pelaamaan mitaleista. Mikko Koskinen pelaa uransa parasta kauttaan ja oli erinomainen valinta kakkosveskariksi. Koskinen saa vastuuta alussa ja hoitaa tonttinsa varmasti paremmin kuin hyvin, mutta Rinne pelaa itseoikeutetusti ratkaisevat ottelut terveenä pysyessään. Juuse Saros istuu katsomossa ja saa arvokasta kokemusta tulevaisuutta varten.

Puolustus näyttää suoraan sanottuna katastrofaaliselta! Juuso Hietanen on Suomen selkeä ykköspakki niin tasakentällisin kuin ylivoimallakin. Hietasella on enemmän vastuuta kuin koskaan maajoukkueessa ja hänen onnistumisensa on elinehto Suomen menestystä ajatellessa. Kokeneet Tuukka Mäntylä ja Jere Karalahti olivat selkeitä valintoja kisakoneeseen huonosta tarjonnasta johtuen. Heidän tulee ottaa isoa roolia niin kentällä kuin pukukopissakin. Mäntylä ja Karalahti tulevat rehkimään isoja minuutteja, he saavat vastuuta niin yli- kuin alivoimallakin.

Puolustuksen mustaksi hevoseksi voidaan nostaa Atte Ohtamaa, joka on loistava yleispuolustaja. Ohtamaa ansaitsee näyttöpaikkansa kisoissa sataprosenttisesti ja hänellä on potentiaalia nousta joukkueen kärkipuolustajiksi.

Sitten tulevat ne muut puolustajat. Aloitetaan eniten ymmärrettävästä valinnasta, Oskari Korpikarista. Jykevä peruspuolustaja on tähän joukkueeseen sinällään osuva valinta. Korpikari pystynee pelaamaan kansainväliselläkin tasolla simppeliä puolustuspeliä ja antamaan sen helpon ykkössyötön. Jalalla voi ajoittain tulla kiire. Jyri Marttisesta puhuttaessa tulee mieleen, että onko Joonas Järvistä tai Ilari Melartia pyydetty mukaan kisoihin. Tietääkseni ei. Tämä laittaa ajattelemaan, että millä pelin osa-alueella Marttinen on parempi pelaaja kuin Järvinen tai Melart? Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus. Ei millään.

Tapaus Tommi Kivistö. Jos joku on joskus tullut puskista MM-kisajoukkueeseen niin Kivistö on. Ennen tätä kautta tuskin mahtui pelaamaan liigassa ja nyt pelaa jo MM-kisoissa! Onhan Kivistö kehittynyt, se on selvää, mutta hän on korkeintaan keskitason liigapakki. On suorasraan huolestuttavaa, että keskitason liigapakkeja valitaan MM-kisajoukkueeseen. Kysymys kuuluu, onko Kivistö parempi puolustaja kuin Rasmus Ristolainen. Taas yksinkertainen vastaus yksinkertaiseen kysymykseen. Ei ole. Ville Lajusen valinnasta en viitsi kirjoittaa tätä lausetta enempää.

Ville Pokasta sen sijaan viitsin. Miten Pokka voitiin jättää joukkueen ulkopuolelle! Oli yksi liigan ehdottomista kärkipuolustajista, ei keskitason liigapakki, kuten Kivistö, Marttinen ja Korpikarikin. Voitti Liigan +/- - tilaston lukemalla +32, voitti Suomen mestaruuden ja voitti nuorten maailmanmestaruuden ollessaan kokonaisvaltaisesti Suomen ja ehkä koko kisojen paras puolustaja. Muodosti Ohtamaan kanssa Liigan parhaan pakkiparin, siinä olisi ollut Erkka Westerlundille valmis duo.

Pokka on monipuolinen yleispuolustaja, joita Suomella ei ole koskaan ollut liikaa. Pokan pelinäkemykselle sekä -rohkeudelle, kiekollisille taidoille ja luistelulle olisi ollut käyttöä Suomen muuten niin yksiuloitteisessa puolustuksessa. Hän ei nuoresta iästään ja suhteellisen lyhyestä varrestaan huolimatta ole myöskään heikko kaksinkamppailuissa. Pokka olisi lisäksi tuonut joukkueeseen tuoretta menestyksen kulttuuria. Hän olisi kiistatta tämän joukkueen kuuden parhaan puolustajan joukossa. Mutta minkäs teet, valinta on tehty.

Suomen hyökkäysmateriaali on kapea maalintekopotentiaaliltaan. Maalinteko nojaa ennakolta täysin Juhamatti Aaltoseen, Petri Kontiolaan ja Olli Jokiseen. Heidän tulee olla ratkaisevassa asemassa illasta toiseen. Taustatukea on tultava, jotta ratkaisevat ottelut pystytään voittamaan. Jori Lehterä kantaa joukkueessa isoa tulosvastuuta. Hän ei ole maajoukkueessa, varsinkaan arvokisoissa, kyennyt nousemaan ratkaisevaksi pelaajaksi. Nyt hänellä on kaikki mahdollisuudet siihen! Lehterän lisäksi tulosvastuussa on Leo Komarov. Hän pääsee näyttämään taitojaan kärkiketjuissa ja häneltä vaaditaan arvokkaan raatamisen lisäksi nyt myös maaleja. Komarov on ehdottomasti yksi tämän joukkueen tärkeimmistä pelaajista.

Jarkko Immosen rooli joukkueessa on ennakkoon epäselvä. Immosella on takanaan raskas kausi olympiakisoineen ja ainakin Oddset Hockey Gamesissa jalka tuntui painavan ratkaisevasti viemällä pelistä parhaan terän. Immonen on parhaimmillaan loistava pelaaja myös hyökkäyspäässä ja häneltä odotetaan tehoja niin tasakentällisin kuin ylivoimallakin. Mikäli jalka edelleen painaa, rooli jää puolustavammaksi.

Nouseeko joku hyökkäyksestä yllättäjäksi? Potentiaalia tähän on Pekka Jormakalla, joka on ollut erittäin hyvä maajoukkueessa ainakin EHT-turnauksissa. Miten käy pienen hyökkääjään kun NHL-arsenaalilla varustetut joukkueet tulevat vastaan, jää nähtäväksi. Iiro Pakarinen on myös mielenkiintoinen valinta. Pakarinen on profiililtaan pohjoisamerikkalaistyyppinen hyökkääjä, joka pelaa suoraviivaisesti ja laukoo hanakasti. Hänessä saattaa olla yllätyspotentiaalia, mutta Kalpa-kasvatti lukeutuu ainakin näin ennakolta haalariosaston mieheksi.

Miikka Salomäki on erinomainen valinta joukkueeseen. Hän on pelaaja, jonka rooli on vielä epäselvä, mutta muodostuu muutaman ensimmäisen ottelun perusteella. Salomäellä on takanaan hyvä debyyttikausi Pohjois-Amerikassa AHL-joukkue Milwaukee Admiralsin riveissä. Lähtökohtaisesti Salomäki on haalariosaston mies, mutta maalintekopotentiaaliakin löytyy, minkä osoittavat 20 maalia Admiralsissa. Salomäki voi osoittautua tässä joukkueessa kultaakin kalliimmaksi pelaajaksi.

Haalariosaston miehiä Suomen hyökkäyksestä löytyy. Kyseistä osastoa edustavat ainakin Sallisen veljekset, Veli-Matti Savinainen, Petteri Wirtanen ja Tommi Huhtala. Huhtalalla ja Savinaisella on potentiaalia myös maalintekoon, mutta he pelaavat luultavammin koko kisat rikkovassa roolissa. Savinainen ja Wirtanen ovat tärkeässä roolissa alivoimalla.

Hyökkääjävalinnat eivät aiheuta läheskään yhtä paljon erimielisyyksiä kuin puolustajavalinnat. Toki hieman ihmettelen sitä, että miksi muutenkin maalintekotaitoa uupuvasta joukkueesta on varaa jättää pois Michael Keräsen kaltainen pelaaja. Keränen ei välttämättä olisi vielä ratkaisuvalmis pelaaja kovia maita vastaan, mutta hänellä on kykyä olla nk. ”icebreaker” ennalta heikompia maita vastaan. Keräsestä tulee vähän mieleen Aaltonen muutamien vuosien takaa. Teräväisen rannalle jättämisen vielä ymmärän hänen yksipuolisuutensa ja muutenkin runsaan sentteritarjonnan perusteella. Teräväisen aika tulee vielä! Juha-Pekka Hytösen olisin ottanut Tomi Sallisen tilalle siitä yksinkertaisesta syystä, että Hytönen on Sallista monipuolisempi ja parempi pelaaja.

Ylivoimapeliin Suomella on tarvittava osaaminen. Petri Kontiola, Jori Lehterä, Juhamatti Aaltonen, Olli Jokinen ja Juuso Hietanen ovat erinomaisia ylivoimapelaajia myös MM-tasolla. Jere Karalahden viivakutia ei sovi väheksyä. Leo Komarov ja Miikka Salomäki ovat erinomaisia vaihtoehtoja maskimiehiksi. Jarkko Immosella on valtava potentiaali myös ylivoimalla. Tuukka Mäntylä, Ville Lajunen ja Atte Ohtamaa pystyvät pelaamaan vähintäänkin kelvollisesti viivalla. Tähän kun lisätään Westerlundin nerous niin hätää ei ole.

Alivoimapeliin Suomella löytyy vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon. Oletettavasti hyökkääjistä alivoimaa pelaavat ainakin Jokinen, Lehterä, Komarov, Wirtanen ja Savinainen. Puolustajista haetaan luultavasti ainakin aluksi erilaisia variaatioita. En usko alivoimapelistä muodostuvan joukkueelle ongelmaa.

Vaikka Westerlundin muutamaa valintaa voimakkaasti kritisoinkin, uskon kuitenkin Erkan saavan tästä joukkueesta parhaan mahdollisen potentiaalin irti. Nähtäväksi jää mihin se riittää.
 

OikeaPakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, maajoukkue, sympatiat: HIFK
Kaikki on mahdollista!

Useammat kisat nähneenä (MM 1974 ensikosketus LIVENÄ), voi vain todeta, että mitään ei ole menetetty eikä voitettu ennen kisoja. Lähtökohtaisesti nimettömillä ja vahvoilla nipuilla on pärjätty ihan toiseenkin suuntaan, mitä ennakkoarviot ovat antaneet uumoilla.

Esimerkkejä riittää, esim. vaikkapa "mestisjengeillä" saavutettiin 1992 ja 1998 MM-hopeaa. Joukkueissa ei ollut miltei lainkaan NHL-pelaajia ja paljon ensikertalaisia johtuen erinäisistä syistä. Kieltäytymisiä oli jne.

Toisaalta vuoden 2003 kotikisoissa, niissä surullisen kuuluisissa johtuen Ruotsi-kamppailusta, oli melko nimekäs nippu. Lähes joukkueellinen legendoja, ainakin jälkeenpäin. Niin vain menestys jäi tulematta.

Kuten on tullut todettua monesta kynästä, Erkkalla on konsepti, joka on tuottanut tuloksia. Kaikki on mahdollista, kun kone saadaan tulille. Eipä tämän päivän ilta-aviisien listauksissa muillakaan jengeillä nyt mitään nimivahvoja jengejä ollut. Iltaruskon Jagr ja ailahteleva Ovetchkin taitavat olla nimekkäimmät pelaajat.

Yhdestä pelistä se on jälleen kiinni, miten kisat menevät!
 

ämjiijii

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Suomen maajoukkue, Sharks bandwagon 2016
Alivoimapeliin Suomella löytyy vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon. Oletettavasti hyökkääjistä alivoimaa pelaavat ainakin Jokinen, Lehterä, Komarov, Wirtanen ja Savinainen. Puolustajista haetaan luultavasti ainakin aluksi erilaisia variaatioita. En usko alivoimapelistä muodostuvan joukkueelle ongelmaa.

Älä tuudittaudu tähän. Suomen kolmet viime arvokisat ovat "päättyneet" välieriin, ja alivoimalla pelatessa on soinut seuraavasti:

MM2012 Venäjä-Suomi: 3 maalia (2-1, 4-1 ja 6-1)
MM2013 Suomi-Ruotsi: 2 maalia (1-0 ja 2-0)
OK2014 Ruotsi-Suomi: 1 maali (2-1)

Ei tuo nyt pakolta ole alivoimapelin ongelmaa koska kaikille joukkueille tehdään maaleja aina silloin tällöin YV-pelissä, mutta ottaen huomioon Suomen tervanjuontiominaisuudet maalinteossa, Suomi on ottanut kohtuuttoman paljon turpaan AV:lla, ja nimenomaan pelin ratkaisseita osumia. Ja ainakin noiden kahden viimeksi mainitun matsin samoin kuin tämän vuoden Suomi-Venäjä olympiamatsin YV-maalit ovat olleet melko selkeitä sijoittumis-/reagointivirheitä.

Nostaisin yhdeksi AV-pelaajaksi ehdottomasti Olli Jokisen, jonka AV-peli olympialaisissa oli loistavaa. Hänen tutkaparinaan siellä oli Jori Lehterä, joten tuossa olisi ykkös-AV hyökkääjien osalta. Suomea vastaan ei tehty koko kisoissa yhtään maalia Jokisen ja Lehterän ollessa tappassa jäähyä, ja he sentään aloittivat lähes jokaisen alivoiman kentällä eli voisi olettaa että pelasivat vastustajan ykkös-ylivoimaa vastaan paljon.
 

lucas

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Ville Pokasta sen sijaan viitsin. Miten Pokka voitiin jättää joukkueen ulkopuolelle! Oli yksi liigan ehdottomista kärkipuolustajista, ei keskitason liigapakki, kuten Kivistö, Marttinen ja Korpikarikin. Voitti Liigan +/- - tilaston lukemalla +32, voitti Suomen mestaruuden ja voitti nuorten maailmanmestaruuden ollessaan kokonaisvaltaisesti Suomen ja ehkä koko kisojen paras puolustaja. Muodosti Ohtamaan kanssa Liigan parhaan pakkiparin, siinä olisi ollut Erkka Westerlundille valmis duo.
Koska leiritys. Vittu sentään. Ei kannattaisi pelata niin pitkälle kevääseen.

Kivistö, Korpikari ja Marttinen ovat parempia, koska ovat leireilleet. Lajunenkin on leireillyt aiemmin. Mitä Ville Pokka on tehnyt. Pelannut finaaleja ja voittanut kannuja? Antanut kovaa tasaista näyttöä pitkän kauden aikana? Kannattaisi leireillä.

Myönnän, että teoria ei ole aukoton tai sitten Erkka ei ole aukoton, koska Ohtamaa. Mutta kiroiluttaahan tämä.
 

ämjiijii

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Suomen maajoukkue, Sharks bandwagon 2016
Myönnän, että teoria ei ole aukoton tai sitten Erkka ei ole aukoton, koska Ohtamaa. Mutta kiroiluttaahan tämä.

Mutta se roolitus. Westerlund näkee että Lajunen > Pokka. Ohtamaa taas taisteli aivan eri paikasta joukkueessa eli aivan eri kavereita vastaan.
 

red.machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia
Jos Wild tippuisi suoraan neljässä, niin Minnesotan miehet saattaisivat päästä jo tuohon Venäjä-peliin jos virtaa riittää. Jos näin käy, niin sieltä ei kuitenkaan luultavasti olisi tulossa kuin Erik Haula. MG:n ja Koivun suhteen olen aika skeptinen.
 

SH67

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ensinnäkin oma kantani oli lähinnä asian toteava kommentti, ei niinkään varsinaisesti mikään kritiikki. Pitkässä juoksussa mielestäni olisi kuitenkin luonnollista, että maajoukkuepelaajien määrä eri joukkueissa vastaisi suunnilleen joukkueiden menestystä kotimaan liigassa.

Maajoukkueen pelaajien ainakin pitäisi olla runkopelaajia omissa joukkueissaan kotimaan liigassa, joten onhan heillä keskivertopelaajaan verrattuna enemmän vaikutusta myös joukkueen menestykseen. Lisäksi hyvin menestyvissä joukkueissa on yleensä myös hyvä valmennus eli pelaajat ovat hyvässä tikissä sarjakauden päättyessäkin.

Oli miten oli, ja johtuneeko sitten tuosta "epäsuhdasta" valinnoissa, pääkaupunkiseudun joukkueista tulleet pelaajat (joko suoraan tai ennen rahaliiga-uraansa) ovat myös ratkaisseet pelejä ja mitaleja Muuhun Suomeen nähden noin suhteessa 80-20.

Erinomainen kirjoitus expertti69:ltä edellä, paljolti myötäilee omia ajatuksiani. Lisäisin vielä että tiettyjen potentiaalisten pelaajien kohdalla harmittaa ettei ikinä niitä arvokisa-mahdollisuuksia suotu/suoda (Kimmo Kuhta, Ville Leino...). Sitten on tietysti muutamia liigalegendoja jotka ei vaan mj:ssa ikinä breikanneet syystä tai toisesta (Martti Jarkko, Arto Javanainen, Toni Söderholm...) ja sitten niitäkin jotka tuolla vuodesta toiseen roikkuneet saamatta mitään merkittävää aikaiseksi ainakaan isoissa peleissä (Tommi Santala, Kimmo Rintanen, Antti Miettinen...)

Kaikki henkilökohtaiset mieltymykset pitäisi valmentajan kyetä unohtamaan ja antaa ainoastaan sen ratkaista miten suuri hyöty pelaajasta on niin kaukalossa kuin kopissakin. Ja tämähän on se lopullinen "kani hatusta" mikä eniten älyä ja vaistoa vaatii. Mutta tähän lopetan omat ennakko-marmatukseni mitä tulee näiden kisojen valintoihin, ja annan pelien näyttää karun totuuden.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Potentiaalia tähän on Pekka Jormakalla, joka on ollut erittäin hyvä maajoukkueessa ainakin EHT-turnauksissa. Miten käy pienen hyökkääjään kun NHL-arsenaalilla varustetut joukkueet tulevat vastaan, jää nähtäväksi.

Katoaa kuvasta, pyörii kulmissa ja rääpii logoon ripuliranteita. Saa ottaa talteen.
Ja Kivistö tulee muuten dominoimaan, senkin saa ottaa talteen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös