Eiliseen asti olin Erkkaan todella tyytyväinen, mutta sitten tulivat valinnat. Jälleen kerran päävalmentajan puheet ja todellisuus eivät kohdanneet. Taidon sijaan valittiin kokemus ja ties mitä liigameriittiä. Varmaan haluttiin pitää hyvällä tuulella ne, jotka ovat vuosikaudet uskollisesti hakeneet kv. vauhtia EHT:ltä, sellaisia joukkueessa kylläkin löytyy.
Tietenkin on niin, että nuoren pelaajan pitää olla samalla tasolla kokeneemman kanssa. Mutta näin tällä kertaa oli. Suomen puolustuksesta Pokan pudottaminen oli todellinen hulluuden riemuvoitto: tällä tavoin todellakin saatiin sitten toisesta Villestä parempi pakki kuvioihin. Pokalla olivat kaikki ne meriitit, joita kisakoneeseen vaadittiin, mutta Erkkaan iski sitten pupu pöksyihin. Tai sitten on niin, että eihän tuosta kaverista saa millään KHL-pelaajaa tiettyyn joukkueeseen.
Teräväisen tiputtaminen oli ymmärrettävämpää, mutta silti hänetkin olisi mielellään nähnyt tuomassa virtaa ja vaihtoehtoja senttereihin. Ei ole satavarmaa, että esim. Immonen onnistuu kisoissa. Saros oli toki positiivinen yllätys minulle, mutta hän ei pelaa kisoissa. Ihan sama logiikka olisi pätenyt Teräväiseenkin.
Joukkueen materiaalista kokonaisuudessaan on ihan turha valittaa. Onko todella suuri yllätys se, ettei KHL-pelaajia kiinnosta pari viikkoa Minskissä. Tai että NHL-pelaajia moinen turnee kiinnostaa vielä vähemmän. Itsekin keksisin perheellisenä huomattavasti mielenkiintoisempaa tekemistä noiksi viikoiksi pitkän kauden jälkeen. Erkka valitsi leiriryhmään parhaat mahdolliset käytettävissä olevat pelaajat, siinä se.
Nuorten lupausten pudottaminen on tulevaisuuden kannalta ongelmallinen ratkaisu. Juuri nyt kun pelaaja olisi innoissaan lähtenyt, hän ei päässytkään kisoihin. On mahdollista, että tulevaisuudessa, kun se NHL-rooli on jo suuri, ei MM-kisat natsaakaan enää: kun ei silloin luotettu, miksi enää huvittaisi lähteä. Pelaajat ovat ihmisiä, eivät mitään velvollisuusrobotteja enää. Talvisodan henki on historiaa.
Erkka, kuten muutkin, unohti jälleen kokonaishyödyn tulevaisuutta ajatellen. Hyöty mitataan siitä, kuinka moni valituista uusista pelaajista pelaa toisetkin MM-kisat: Korpikari vaiko Pokka. Todennäköisesti uusista pelaajista runkopelaajiksi matkalla ovat vain Kivistö, Salomäki ja Pakarinen. Luku voisi olla korkeampi jos muutama turhake olisi jätetty pois.
Kommentaattorien puheet ovat jälleen kerran huvittavia: ensin kerrottiin testosteronin voimalla vahvoin äänenpainoin, ketkä kuuluvat joukkueeseen ja ketkä eivät. Valintojen tapahduttua kritiikkiä ei kuulunut kuin Tamilta eikä sekään enää yhtä suoraan. No, kaipa Kummolan pelko on viisauden alku.