MM-kisat 2013: Suomi

[chauron]

Mitä noista voi päätellä? Vaikka Stamkos tekikin tulokaskaudellaan 51 maalia niin ei hänkään laita näitä puulaakijoukkueita vastaan häkkiin kuin joka viidennen laukauksen.

Eiköhän se tässäkin ole se perinteinen totuus, että kun lauot paljon tulee maaleja todennäköisemmin paljon. Stamkos ampuu aina, paljon ja vieläpä sillä kovalla tarkkuudella. Laukaus lähtee nopeasti huonossakin tasapainossa ja hyvän liikkeen ansiosta useimmiten hyvältä sektorilta. Laukaus on älyttömän voimakas ja voi lähteä joko lämynä tai tiukkana rannevetona tai rystyltä.

Yhdessä sen avulla syntyi 60 maalia parhaalla kaudella.

 

[Quattro]

Ehkä tämä on tosiaan näkemys kysymys. Ensinnäkin mun mielestä tahallaan häviäminen on sellasta perseilyä mikä laskee joukkueen arvostusta, se tarkoittaa käytännössä ettei joukkue täysin luota omiin kykyihinsä hoitaa edessä oleva vastustaja. Ei mun mielestä kuulu suomalaiseen mentaliteettiin. Eikä tässä mulle ainakaan ole kysymys siitä minkä värinen mitali sieltä mahdollisesti tulee tai on tulematta, rehellisesti sitten otetaan turpaan jos ei tarpeeksi hyviä olla. Onko se taktikoitu kulta sitten hienoa asia? Ehkä jotkut ovat omassa elämssäänkin aina tottuneet menemään siitä mistä aita on matalin. Toivottavasti tätä ei koskaan lätkässä nähdä. Tai ainakaan Suomen osalta.

Anteeksi vaan, mutta minun mielestäni aika naivia tekstiä! Totta helvetissä taktikoitu kulta olisi hieno asia, ehkä vielä hienompi kuin "taktikoimaton" kulta. Pallopelit ovat kaiken muun lisäksi myös taktisia pelejä. Ei tuossa mielestäni missään tapauksessa olisi kyse mistään "aita on matalin" systeemistä...ainakaan siten kuin se on ymmärrettävissä normielämässä. Siellähän se on pelkkää laiskuutta, kiekkokaukalossa lähinnä viekkautta ja ison riskin ottamista. Puhutaan ammattiurheilusta eikä mistään kirkasotsaisesta rehellisyydestä. Tottakai joukkue tällaisessa tapauksessa luottaa itseensä mitä suuremmassa määrin, jos valitsee etukäteen kovemman vastustajan "kuolemanpeliin"!

No, spekulointi on kivaa...katsellaan mitä tuleman pitää...

 

[Naalinpaska]

Kertokaa mitä annettavaa Laaksolla on Suomen joukkueelle? Pelejä kun on seurannut niin mielestäni Laakso on pakeista eniten vaikeuksissa yhdessä Kukkosen kanssa. Kiekko pomppii, syötöt ovat luokattomia, purut huonoja, laukaukset ei mene maalille jne.

Kontiola on ollut ihan päällikkö yhdessä muun ykkösen kanssa, lukuunottamatta Latvia peliä jossa ei onnistujia Korpikosken lisäksi juuri ollut.

Granlundin mukaan tulosta ei vielä voi olla oikeen mitään mieltä, mutta mielästäni parempi vaihtoehto kuin Koivu, jolloin olisi pitänyt rikkoa toimiva ykköskenttä.

 

[Hawk #22]

Kertokaa mitä annettavaa Laaksolla on Suomen joukkueelle? Pelejä kun on seurannut niin mielestäni Laakso on pakeista eniten vaikeuksissa yhdessä Kukkosen kanssa. Kiekko pomppii, syötöt ovat luokattomia, purut huonoja, laukaukset ei mene maalille jne.

Samaa olen miettinyt itsekin, mutta onneksi Laakso on onnistunut parantamaan peliä turnausten alusta. Tosin ei kukaan Suomen pakki saa niitä kiekkoja maalille (varauksin Lepistö), joten Laaksoa ei voi oikein syyttää tästä yksinään. Toivon mukaan nyt näpäyttää meitä epäilijöitä oikein kunnolla ja pelaa erinomaisen lopputurnauksen.

Loppukevennys: Niin ja sopiihan Laakso hyvin myös tuohon meidän kansallislauluun: "Ei Laaksoa, ei Kukkosta. Ei vettä, Raantaa rakkaampaa."

 

[jyrinki82]

Ennakkoasetelmat:

Näin, nyt se on käsillä monien "kuolemanpeliksi" kutsuma ottelu. Yle urheilun Ilkka Palomäki vaati omassa näkökulmassaan kyseisen termin käytön lopettamista. Itse näen termin erittäin osuvana puolivälieräotteluun. Toisinkuin Kanadalla (Palomäki vaatii ottamaan oppia) Suomella tuskin koskaan tulee olemaan ainut onnistumisen mittari maailmanmestaruus. Ja itse pidän tämänkertaisen Leijonajoukkueen mahdollista mitalia (vaikka pronssista), jo erittäin kovana suorituksena ottaen huomioon pelaajamateriaalin.

Puolivälierässä Suomi kohtaa Slovakian. Joukkueen joka on jo kertaalleen näissä kisoissa kohdattu. 2-0-voittoon päättynyt ottelu oli kaiken kaikkiaan Slovakian hallintaa, kuten otteluraportissani kirjoitinkin.

En usko puolivälierästä tulevan samanlaista rumputulta Suomen maalille. Leijonat ovat kisojen edetessä parantaneet huomattavasti peliä, ja Mikael Granlundin tulo kakkosylivoimaan on jo iso ase verrattuna ensimmäiseen kohtaamiseen.

Ottelun ratkaisevia asioita on kuten aina; maalivahtipeli. On todennäköistä että Slovakian maalilla on Rastislav Stana, joka pelasi USA:ta vastaan erinomaisen ottelun. Suomen maalilla torjuu Antti Raanta joka oli ensimmäisessä kohtaamisessa ottelun suurin sankari. Raannan niskaan tulee kuitenkin tässä ottelussa ehdottomasti hänen uransa suurin paine. Enää vain Porin asukkaat eivät odota ihmetekoja, nyt niitä odottaa koko suomi. Rehellisesti sanottuna Raannan onnistumista, tai epäonnistumista on täysin mahdoton ennalta ennustaa.

Toinen asia joka tulee olemaan erittäin tärkeä on erikoistilanne pelaaminen. Leijonien ylivoima edellisessä ottelussa Latviaa vastaan oli luokatonta. Slovakiaa vastaan ei varmasti saada lähellekkään yhtä monta ylivoimaa, ja siksikin tehokkuuden pitää olla aivan eritasolla. Slovakian ylivoima ei ole ollut kisoissa mitenkään maagista, mutta taitoa joukkueesta löytyy, ja muutamia armottomia "snaippereita". Mutta en ole silti huolissani niinkään alivoiman toimivuudesta, ennenkin ylivoiman toimimattomuudesta.

Kolmas ja lähtökohtaisesti kuitenkin tärkein, on Leijonien onnistuminen omassa viisikkopelissään. On äärettömän tärkeää että jokainen kenttä, ja jokainen pelaaja kykenee suorittamaan yhdessä kaikkia kolmea hyökkäysrytmiä. Nopeaa, puolinopeaa, ja hidasta (viivelähtö). On täysin selvää ettei Leijonat voi hyökätä alivoimaisia hyökkäyksiä Slovakian armottoman nopeaa suunnanmuutos peliä vastaan. Kiekkoa ei voi menettää niin ettei koko viisikko ole puolustusvalmiudessa.

Slovakian suurin ase on erittäin nopeat hyökkääjät ja ylivoima. Puolivälieriin pääsyn ratkaissut USA-ottelu näytti, että Slovakiaa vähätellään joka käänteessä. Varsinkin 3-1-ylivoima maali on upeaa katseltavaa.

Menestysresepti tiivistettynä: kun maalivahtipeli toimii, ylivoimatehokkuus on kohdallaan, ja viisikot pelaavat tiiviinä on Leijonat vahvoilla.

Seuraa heitä:

Antti Raanta: Paineet joita Raanta on tähänastisella urallaan kokenut, eivät ole mitään tämäniltaisiin. Vajaat 2-miljoonaa silmäparia seuraa hänen jokaista liikettään. Tekninen taso riittää tälle tasolle helposti, psyykkeen vahvuus punnitaan todenteolla tänään.

Petri Kontiola: Edellinen ottelu Latviaa vastaan oli heikko. Tänään on aika palata samalle tasolle kuin aikaisemmin. Ykkösketju näyttää suunnan pelille jo ensimmäisessä vaihdossa.

Lauri Korpikoski: Tämän kaverin ottamuksia pudotuspeleissä ei moni suomalainen ole nähnyt. Armottoman kova taistelija joka ei anna koskaan periksi. Mikko Koivua ja Korpikoskea yhdistää armoton voittamisen halu, sen näkee jokainen suomalainen tänään jäällä.

Slovakia:

Tomas Zaborsky: Hiukan enemmän kokoa, ja tämä mies olisi NHL-pelaaja. Viimeistelytaito (4 maalia näissä kisoissa), liike, ja ajoitukset hipovat maailmankärkeä. Todella poikkeuksellinen slaavi-peluri, ampuu joka paikasta.

Branko Radivojevic: NHL:ssä useita vuosia pelannu Branko, on liikkeen hidastumisesta huolimatta erittäin vaarallinen hyökkääjä. Tuo ylivoimaan kätisyyksiä (right), ja kokemuksellaan johtajuutta.

Miroslav Satan: Tuskin pisteiden valossa kovinkaan paljon esillä (nyt tietenkin tulee olemaan), mutta Slovakiakiekon suurin johtaja. Pelaa isänmaalleen aina täysillä. Jos joku, niin Satan on se joka kykynee luomaan uskoa tähän joukkueeseen vaikeilla hetkillä.


Arvioni lopputuloksesta:

Moni unohtaa sen tosiasian että Slovakia oli viime vuonna MM-hopealla. He pudottivat puolivälierissä Kanada, ja välierissä Tsekin. On ollut siis jopa hilpeää katsoa suomalaismedian hehkutusta "helposta" välieräpaikasta Slovakian kustannuksella. Ottelusta tulee armottoman kova vääntö, mutta uskon kokonaisuuden kääntävän ottelun Suomelle.

Tulosveto lappuun 3-1,2 Suomelle.

 

[Nelfor]

Ei. Suomen olisi pitänyt tulla lohkossa sijoille 2-3 ja siten pelata USA-peli puolivälieränä. Tuo Sveitsi/Tsekki olisi tullut välierässä ja sitten finaalissa Venäjä/Ruotsi/Kanada/Slovakia -nelikon voittaja. Periaatteessa helpompi tie finaaliin olisi tullut eilinen peli häviämällä ja käytännössä pääosa suomalaisista arvostaa hopeaa enemmän kuin pronssia/nelos-sijaa. Ihan sama, miten sinne finaaliin olisi menty, kuitenkin oltaisi kahden joukossa.

Tai mua ei ainakaan kiinnosta mikään pronssipeli mm-kisoissa. Liigassa vielä menee.

Mulle ainakin homma menee niin että puolivälieristä on mentävä jatkoon ja sen jälkeen kaikki muu paitsi mestaruus on pettymys. En näe juurikaan eroa neljännen sijan ja hopean välillä kun mietin omaa pettymystä lopputulokseen. Kai se hopea sitten joskus myöhemin tuntuu kivalta, mutta lähtökohtaisesti ei erityisemmin.

Eli parhaat siellä on kuitenkin voitettava jossain välissä, muuten tulee se pettymys. Ennemmin hoidetaan homma kunnialla kotiin eikä lähdetä tarkoituksella häviämään mitään.

 

[tsajari]

Mulle ainakin homma menee niin että puolivälieristä on mentävä jatkoon ja sen jälkeen kaikki muu paitsi mestaruus on pettymys. En näe juurikaan eroa neljännen sijan ja hopean välillä kun mietin omaa pettymystä lopputulokseen. Kai se hopea sitten joskus myöhemin tuntuu kivalta, mutta lähtökohtaisesti ei erityisemmin.

Näinhän se homma toimii, hopea on melkolailla yhdentekevä seuraavat ~viisi vuotta. Ainut asia joka puoltaa "mitali kuin mitali" -teoriaa on ettei niitä kotikisoista ole tullut.

Sitäpaitsi kun arvuutellaan noita puoli- ja välierävastustajia niin pitää muistaa ettei esimerkiksi Tshekki välttämättä ole yhtään helpompi kuin vaikkapa tämän hetkisessä vireessä oleva Venäjä. Molemmilla on varaa parantaa - kyllä, mutta myös Tshekillä on erittäin nimivahva joukkue jota kelpaa verrata jopa Venäjään. Jos Sveitsi selvittää tiensä jatkoon niin paperilla vastus on helpompi, mutta siinä vaiheessa hurmos yhdistettynä jo pelattujen pelien näyttöihin on niin mittavaa, että tosissaan on pelattava.

Ajattelen niin, että Suomella on (tai oli) yhtä hyvät mahdollisuudet USA:ta kuin Slovakiaa vastaan eikä pelit välierissä ainakaan helpotu. Siltä osin kaikki spekulointi tulevista vastustajista on vähän turhaa, mutta ymmärrettävissä koska olemme keskustelupalstalla. Siispä jatketaan samalla linjalla.

 

[peruspata]

Jokaista ottelua on lähdettävä toki voittamaan, mutta... Jos nyt käy kylmät vaikka Slovakian kanssa (paras yhdestä peleissähän voi onnikin potkaista nivuseen), niin Suomi on tämän turnauksen voittaja joka tapauksessa. Tämä joukkue on tarjonnut elämyksiä kiekkofanille jo nyt, ja kaikki tästä eteenpäin on vain plussaa.

 

[Lert]

Mielestäni aivan syystä suomalaismedia on hilpeä siitä, että saatiin Slovakia ja vältettiin USA.

Jalosen aikakaudella USA on kohdattu kuudesti ja kaksi kertaa se on pystytty voittamaan, nekin erittäin tiukasti kun taas USA on napsinut muutaman murskavoiton.
Slovakialle Jalosen Suomi ei ole koskaan hävinnyt ja mielestäni Suomen pelitapa sopii paljon paremmin Slovakiaa vastaan kuin Yhdysvaltoja vastaan. Kolmeen viime kohtaamiseen Suomi on päästänyt yhteensä yhden maalin Slovakiaa vastaan ja kahdessa edellisessä kohtaamisessa Suomi ei ole päästänyt maaliakaan.
Tässä kohtaa joukkueet, joilla toisella on hyvin organisoitu pelitapa, paremmat pelaajat ja kotiyleisön tuki takanaan vastassa Slovakia, jolla ei ole mitään näistä asioista. En näe mitään syytä miksi Slovakia voisi voittaa Suomen.
Jalosen saldo Slovakiaa vastaan taitaa olla puhdas 6-0.

 

[Musta Nuoli]

Mulle ainakin homma menee niin että puolivälieristä on mentävä jatkoon ja sen jälkeen kaikki muu paitsi mestaruus on pettymys. En näe juurikaan eroa neljännen sijan ja hopean välillä kun mietin omaa pettymystä lopputulokseen. Kai se hopea sitten joskus myöhemin tuntuu kivalta, mutta lähtökohtaisesti ei erityisemmin.

Eli parhaat siellä on kuitenkin voitettava jossain välissä, muuten tulee se pettymys. Ennemmin hoidetaan homma kunnialla kotiin eikä lähdetä tarkoituksella häviämään mitään.

Kyllä mitali on aina mitali. Hopea kirkastuu ajan kanssa, ja pronssi on joka kerta voitettu mitali.

Taidat tekstistäsi päätellen olla kovin nuori kirjoittaja. Jos olisit elänyt koko lapsuutesi ja nuoruutesi siten, että Suomi ei voittanut yhtään mitään koskaan ennen kuin lopulta tuli pari mitalia, niin tietäisit tasan tarkkaan, mikä on ero neljännen sijan ja mitalisijojen välillä.

Suomen ihkaensimmäinen arvokisamitali eli olympiahopea Calgarysta 1988 ja sijoittuminen heti Neuvostoliiton jälkeen oli jotain sellaista, mitä ei voi ikinä verratakaan mihinkään neljänteen sijaan, kuten ei voi myöskään ihkaensimmäistä MM-mitalia (hopeinen sekin) vuodelta 1992. Myös lukuisat pronssit ovat olleet tärkeimpien suomalaisten arvokisasaavutusten joukossa, esimerkiksi Naganon olympialaisten pronssi, jossa Suomi nuiji Gretzkyn ja supertähtien tähdittämän Kanadan. Siellä se Väinö oli kyyneleet silmissä ja pää kallella kun Jari Kurri juhli uransa viimeistä arvokisaturnausta mitali kaulassa.

Omista kotikisoista Suomi ei ole saanut koskaan ainuttakaan mitalia, joten jos nyt tulisi mitali ns. EHT-porukalla ja täysin altavastaajana, niin se olisi lähtökohtiin nähden huikea suoritus, jota ei voisi verratakaan mihinkään neljänteen sijaan.

Arvoturnausmitali on aina mitali. Olennaista on nyt päästä jatkoon välieriin asti. Siihen ovat noin 50/50-mahdollisuudet, eli turnaus voi hyvinkin päättyä tänä iltana. Mutta jos välieriin Suomi pääsisi, niin mitalin värillä ei enää olisi niin väliä, jos sellainen vain saataisiin. Toki varmin tapa saada mitali olisi päästä finaaliin asti, jolloin tulisi vähintään hopeaa mikäli puhti ei mestaruuteen asti riittäisi, mutta voitto pronssitaistelussakin päättäisi tämän turnauksen ennenkuulumattomaan suoritukseen eli mitaliin kotikisoista.

 

[mjr]

Mulle ainakin homma menee niin että puolivälieristä on mentävä jatkoon ja sen jälkeen kaikki muu paitsi mestaruus on pettymys.

En kyllä tajua tuota vain mestaruus on jotakin -ajattelua. Varmasti se pätee Kanadaan, mutta Suomi ei kuitenkaan ole Kanada. Eikä koskaan tule olemaankaan. Tähän turnaukseen lähdettäessä Suomen joukkue naurettiin JA:ssa lähinnä maanrakoon. Suokaa nyt anteeksi, jos pidän tämän joukkueen mitalia - tai vain mitalipeleihin pääsyä hienona saavutuksena. Jos edes sinne päästään, en kauheasti tässä vaiheessa vielä spekuloisi "menetetyllä" "helpolla" välierällä.

Tietysti on varmasti hienoa että Pohjois-Amerikasta opitaan kaikki mahdolliset asiat, mutta eivät ne nyt silti mitään luvattuja maita ole. Meillä suomalaisilla pitäisi olla tarpeeksi hyvä itsetunto siihen, että ajatellaan ja arvotetaan asioita ihan omien mittapuittemme mukaan.

 

[mjr]

Kyllä mitali on aina mitali. Hopea kirkastuu ajan kanssa, ja pronssi on joka kerta voitettu mitali.

Koko viesti täynnä viisauden sanoja. Minä myös muistan sen katkeran, loputtoman korpitaipaleen, mikä Suomella oli - eikä se mitään ruusuilla tanssimista ole sen jälkeenkään ollut. Turnauksessa kuin turnauksessa mitaleille pääsy on edellyttänyt sitä, että paperilla kovempia maita on jätetty taakse. Tämä yhtenäisyys, kurinalaisuus ja armoton taisteluhenki, mitä Suomen joukkueilla on ollut korvaamassa tähtien puutetta, on minusta todella suuren ylpeyden aihe, vaikka miten sitten on tullut katkeria finaalitappioita. Ei todellakaan ole sama, lähdetäänkö pronssi- tai hopeamitalit kaulassa vai neljännesfinaalista kotiin.

 

[Noitarumpu]

Onko se taktikoitu kulta sitten hienoa asia? Ehkä jotkut ovat omassa elämssäänkin aina tottuneet menemään siitä mistä aita on matalin. Toivottavasti tätä ei koskaan lätkässä nähdä. Tai ainakaan Suomen osalta.

Kuin mun näppäimiltä. Ei mitään taktikointeja, jos voitetaan, niin voitetaan siten,ettei kellään jää jossiteltavaa. Jos hävitään, niin kaadutaan saapp..eiku luistimet jalassa miehen lailla kaikkensa antaneena, silloin ei voi olla edes kauhean pettynytkään. Kunhan tuomarit antaisivat oikeudenmukaisia tuomioita, eivätkä sotkisi peliä, niin hyvä tulee.

 

[Keltainen]

Tottakai mestaruutta tavoitellaan, mutta resurssit pitää huomioida. Näin pitkän linjan SaiPalaisena voin kokemuksesta kertoa, että ihan mestaruutta ei tarvitse voittaa, että kausi/kisat jää plussan puolelle.

 

[Noitarumpu]

Moni unohtaa sen tosiasian että Slovakia oli viime vuonna MM-hopealla. He pudottivat puolivälierissä Kanada, ja välierissä Tsekin. On ollut siis jopa hilpeää katsoa suomalaismedian hehkutusta "helposta" välieräpaikasta Slovakian kustannuksella. Ottelusta tulee armottoman kova vääntö, mutta uskon kokonaisuuden kääntävän ottelun Suomelle.

Joo, Slovakia ei ole mikään helppo nakki. Ottelusta tulee kova ja hieman pelotti, kun haastattelussa joku heistä totesi, että siitä tulee ERITTÄIN fyysinen. Kuinkahan Suomipoika mahtaa siinä tapauksessa pärjätä ja ennenkaikkea, jos voitetaan peli, niin tuleeko pahoja loukkaantumisia ja kenelle! Itsekin uskon, että Leijonat vievät niukasti, mutta ei vielä varsinaisella peliajalla. Sydänvikaiset varokoot tätä matsia!

 

[Viltsu]

Mulle ainakin homma menee niin että puolivälieristä on mentävä jatkoon ja sen jälkeen kaikki muu paitsi mestaruus on pettymys. En näe juurikaan eroa neljännen sijan ja hopean välillä kun mietin omaa pettymystä lopputulokseen. Kai se hopea sitten joskus myöhemin tuntuu kivalta, mutta lähtökohtaisesti ei erityisemmin.

Eli parhaat siellä on kuitenkin voitettava jossain välissä, muuten tulee se pettymys. Ennemmin hoidetaan homma kunnialla kotiin eikä lähdetä tarkoituksella häviämään mitään.

Kyllä mitali on aina mitali ja ajan kanssa se hopea ja pronssikin alkaa maistua, kuten Musta Nuoli tuossa aiemmin totesikin. Eipä jääkiekkomitali tunnu olevan itsestään selvyys Suomelle, puhumattakaan mestaruudesta. Vaikka pienestä lajista kyse onkin.

Itsekin olen jo sen verran iäkäs, että muistan ja näin ajat, jolloin mitalia lähdettiin hakemaan, mutta ei saatu. Ei edes vuoden 1976 Insbruckin talvikisoista, vaikka Ruotsi jäi pois kisojen kiekkoturnauksesta ja pronssin piti olla Suomelle varma.

Uskallan kuitenkin väittää, että jos 70-80-luvulla olisi pelattu MM-kisoissa näitä kerrasta poikki-pelejä, olisi Suomen mitalitili auennut jo 70-luvun puolivälissä. Oikeastaan se aukesikin vuonna 1974, mutta homma sananmukaisesti kustiin. Insbruckin talviolympiakisoissa taas jollain ihmeen maalisuhde-säännöllä Suomi saatiin neljänneksi. Katkeria aikoja.

Ja tosiaan, eipä ole kotikisoista Suomelle tipahtanut yhtään mitalia(vuoden 1974 "puupronssia" lukuunottamatta), joten kyllä mitali maistuisi makialle.

 

[Girardi #5]

Tänään sitten se kuuluisa kuolemanpeli kokenutta Slovakiaa vastaan joka ei varmasti helpolla taivu. Kisojen alussa saatiin tärkeä 2-0 voitto mutta uskon että Slovakia käyttää sitä vain revanssi-puheisiin pukukopissa. Ja tottahan tuo että USA olisi ollut vielä pahempi vastus, ne osaa taktikoida ja pelaavat juuri niin kuin koutsi haluaa.

Hyvä tästä tulee jos leijonien puolustus ei tee pahoja hazardeja.

 

[Jaws]

Slovakialle Jalosen Suomi ei ole koskaan hävinnyt ja mielestäni Suomen pelitapa sopii paljon paremmin Slovakiaa vastaan kuin Yhdysvaltoja vastaan.

Kerta se on ensimmäinenkin. Voisitko perustella, miksi Suomen pelitapa sopii Slovakiaa vastaan? En näe tuossa pointtia, koska mielestäni toteamuksesi on väärä.

Tässä kohtaa joukkueet, joilla toisella on hyvin organisoitu pelitapa, paremmat pelaajat ja kotiyleisön tuki takanaan vastassa Slovakia, jolla ei ole mitään näistä asioista. En näe mitään syytä miksi Slovakia voisi voittaa Suomen.

Boldaukset omat.

Kotiyleisön tukea en tietenkään voi lähteä kiistämään, mutta noinkohan Suomella on mitenkään selkeää materiaalietua? En usko. Taidat aliarvioida Slovakian pelaajiston.

Organisoitu pelitapa se vastahyökkäyspelaaminenkin on. Se, ettet pidä ko. pelitavasta, onkin sitten jo ihan eri juttu.

 

[Noitarumpu]

En kyllä tajua tuota vain mestaruus on jotakin -ajattelua. Varmasti se pätee Kanadaan, mutta Suomi ei kuitenkaan ole Kanada. Eikä koskaan tule olemaankaan. Tähän turnaukseen lähdettäessä Suomen joukkue naurettiin JA:ssa lähinnä maanrakoon. Suokaa nyt anteeksi, jos pidän tämän joukkueen mitalia - tai vain mitalipeleihin pääsyä hienona saavutuksena. Jos edes sinne päästään, en kauheasti tässä vaiheessa vielä spekuloisi "menetetyllä" "helpolla" välierällä.

Tietysti on varmasti hienoa että Pohjois-Amerikasta opitaan kaikki mahdolliset asiat, mutta eivät ne nyt silti mitään luvattuja maita ole. Meillä suomalaisilla pitäisi olla tarpeeksi hyvä itsetunto siihen, että ajatellaan ja arvotetaan asioita ihan omien mittapuittemme mukaan.

Erittäin hienoa tekstiä! Olen myös ihmetellyt tuota asennetta, että kulta tai ei mitään. Mitali on mitali muukin. Toki hopea voi tuntua alussa katkeraltakin, jos peli on ollut kovin tasavahva, mutta hieno juttuhan finaaliin pääsy on. Pronssi on aina voitettu mitali ja on siitä monet muutkin kuin suomalaiset sanoneet, että jää hyvä maku suuhun voitetusta matsista.

 

[fat of the land]

Tässä ollaan joko huikean tarinan yhdessä näytöksessä, tai skandaalin kynnyksellä. Lohkovoitto oli ennakkoasetelmista huolimatta yllätys ja kovahko suoritus, vaikkakin Slovakia ikäänkuin kyykkäsi alkulohkossa ja Venäjä oli sellainen perinteinen sooloilijoiden venäjä. USA oli totutun hyvä, siis viime vuosina totutun hyvä.

No katseet kääntyy tietysti Raantaan, jonka niskassa on kyllä kohtuullisen kovat paineet. Tähän mennessä Raanta on kyllä vastannut odotuksiin (lähinnä SM-Liigassa ja playoffeissa) ja suoriutunut hyvin, mutta nyt haasteet nousee peli peliltä. Otteet MM-kisoissa on ollut kohtuullisia, mutta ei kuitenkaan häikäiseviä. Illalla ollaan taas viisaampia Raannan suhteen.

Kontiolan ketju sammui Latviaa vastaan pahasti, ei onnistuttu YV:lläkään, vaikka mahdollisuuksia oli. Koko porukka on ollut huikeassa vedossa alkusarjassa, mutta muistuupa mieleen viime kevään Pesonen, joka oli yhtä tehoton kuin Latviaa vastaan tai kultakevään Aaltonen, jonka tehot jäi alkusarjaan. Onko Kontiolan laiturit riittävän kypsiä ratkaisupelejen ratkaisijoiksi?

Granlund oli ihan ok, jos Raannalta odotetaan huikeita otteita, niin MG on käynyt ja käy ihan samaa läpi koko ajan. Kaikki mikä ei ole huikeaa on epäonnistuminen ja huikeat otteet on edelleen pelkkä suonenveto ja tähdenlento. Tunnetaan nimellä Olli Jokinen syndrome, tullaan aina maitojunalla takaisin ja ollaan epäonnistujia vaikka todellisuus olisi jotain aivan muuta.

Korpikoski on osoitttautunut elintärkeäksi pelaajaksi, Korpedon energiaa tarvitaan ja sen olisi syytä tarttua ympärillä oleviin miehiin. Saman roolin Hagman ja Pihlström voisi seurata perässä. Onnistuminen näissä kisoissa takaa sen, että Janni Huussin kaataminen ei ole Korpikosken kovin saavutus.

Pihlströmiä katsellessa tulee väistämättä mieleen, että on käsittämätöntä ettei ura NHL:ssä ole auennut. Kyseessä on todellakin yksi maailman nopeimmista pelaajista.

Pakisto on kovassa paineessa, hyvin pelanneet Lepistö ja Hietanen ovat jo nyt onnistuneet näissä kisoissa. Mäntylä, Väänänen ja Jalasvaara ovat olleet ok, mutta Laakso, Kukkonen ja Melart ovat siinä tilanteessa, että mahdollisuudet sellaiseen kuuluisaan selostuksenpätkään "Laakso/Kukkonen/Melart kaatuu siellä omia aikojaan/ei saa kiekkoa viivalla haltuunsa/syöttää rohkeasti maalin edestä/JA AIJAAJAIAIJAIJAI" on erittäin todennäköiset.

No katsotaan mihin Jalonen saa joukkonsa piiskattua. Jotenkin tuntuu siltä, että Jaloselle tekee ihan hyvää lopettaa maajoukkueen peräsimessä kävi miten kävi. Mies näyttää siltä että koko ajan vituttaa niin ettei veri kierrä.

 

[kahden suunnan sentteri]

Tässä ollaan joko huikean tarinan yhdessä näytöksessä, tai skandaalin kynnyksellä.

Mikä skandaali se olisi hävitä omantasoiselle joukkueelle? Jos mitali tulee niin on aihetta juhlaan, jos tänään lähdetään lauluun niin voidaan todeta, ettei tällä kertaa oltu tarpeeksi hyviä ja suunnata katseet kohti Sotŝia.

 

[yki]

Mikä skandaali se olisi hävitä omantasoiselle joukkueelle? Jos mitali tulee niin on aihetta juhlaan, jos tänään lähdetään lauluun niin voidaan todeta, ettei tällä kertaa oltu tarpeeksi hyviä ja suunnata katseet kohti Sotŝia.

Minun mielestäni tämä turnaus on tähän mennessä ollut täysin onnistunut: lohkovoitto ja mahdollisuus päästä välieriin, voittamalla puolivälierissä Slovakian. Kaikki tästä eteenpäin on plussaa, eli vaikka tappio tänään tulisi (ei tule) olisi turnaus silti mielestäni onnistunut.

Tänään on kova paikka meidän ensikertalaisilla, sillä Slovakian kokenut joukkue on tehty näitä pelejä varten. Slovakian materiaali on mielestäni hiukan terävämpi kärjen osalta, mutta muuten aika tasavahvat jengit ovat kyseessä. Luotetaan siihen, että maalivahtipeli menee selkeästi meille ja MEIDÄN PELI luo monia maalipaikkoja.

Suomi - Slovakia 4-3ja, ratkaisijana Ossi Väänänen.

 

[flintstone]

Koko viesti täynnä viisauden sanoja. Minä myös muistan sen katkeran, loputtoman korpitaipaleen, mikä Suomella oli - eikä se mitään ruusuilla tanssimista ole sen jälkeenkään ollut. Turnauksessa kuin turnauksessa mitaleille pääsy on edellyttänyt sitä, että paperilla kovempia maita on jätetty taakse.

Kyllä, se ensimmäisen mitalin metsästys oli huikeaa ja samalla raastavaa seurattavaa. Kun jo muutamaan kertaan näytti että nyt se mitali tulee mutta ei sitten tullutkaan, mm Ruotsin viimeisen minuutin uskomaton nousu kahden maalin takaa yms. Calgaryn olympialaiset oli huikea tarina, jonka aikana heräiltiin kesken parhaimpien unien seuraamaan ja jännittämään Leijonien peliä (ja mentiin sitten silmät ristissä kouluun) ja muistaakseni ne kisat alkoi tappiolla partasuisille sveitsiläisille mutta niin vain pelit lähti sujumaan ja ikimuistoinen hopea mitali tuli. Samoin se ensimmäinen MM-mitali metsästys Jarkko varvion johdolla on edelleen muistoissa, nämä kisathan seurattiin Suomessa poikkeuksellisesti PTV:n kautta, sen ajan kisastudio niin kotoa kuin ohjelmasta on edelleen hyvin muistoissa. Leijonien kohdalla vain mestaruus kelpaa ajattelu on mahdollisuuksien yliarvioimista, Suomi ei lähde mihinkään kisoihin ennakkosuosikkina eikä miehistö ole niminä koskaan se kovin. Tällä joukkueella selviytyminen neljän sakkiin olisi enemmän kuin uskalsi odottaa, ainahan mitalia toki toivoo. Jo lohkon voittaminen oli erinomainen suoritus, eikä kisat mene täysin pieleen vaikka Slovakia nyt olisi kovempi, vaikkakin iso pettymys tän illan tappio olisikin.

Onnistuminen näissä kisoissa takaa sen, että Janni Huussin kaataminen ei ole Korpikosken kovin saavutus.

Janni Hussin kaataminen/poimiminen on niin kova suoritus että kyllä Korpikoskelta vaaditaan jo melkein finaalin ratkaisevaa kulta osumaa että tuo ohitetaan. Ainakin näin omin silmin Janni Hussi on sen verran kuuma tapaus että ainakin kotopuolesta Korpparilla on asiat enemmän kuin hyvin.

 

[fat of the land]

Mikä skandaali se olisi hävitä omantasoiselle joukkueelle? Jos mitali tulee niin on aihetta juhlaan, jos tänään lähdetään lauluun niin voidaan todeta, ettei tällä kertaa oltu tarpeeksi hyviä ja suunnata katseet kohti Sotŝia.

Suomen tasoisen kiekkomaan tulisi olla joka kevät välierissä piste.

Jos tiputaan puolivälierissä Slovakialle, joka on ollut alkulohkossa viittä vaille ulkona jatkopeleistä, niin kyseessä on skandaali. Varsinkin kotikisoissa. MJ:ltä saa ja pitää vaatia huippumenestystä joka vuosi, ei suomessa saa lähteä tuollaiseen Hannu Mannis meininkiin "oli kivat kisat, aurinko paistoi ja tunnelma oli tosi jees".

Jos nyt mennään lauluun, niin Jalosen päätä vadille vain. Koko Jalosen kausi on ollut maailmanmestaruutta lukuunottamatta häpeällistä aikaa.

 

[kahden suunnan sentteri]

Ehkä IFK:n (niin kuin KooKoonkin) pitäisi olla resurssiensa puolesta joka vuosi finaalissa, mutta kyllä sijat 1-8. on niitä joita voi maajoukkueelta realistisesti odottaa turnauksessa kuin turnauksessa. Voihan urheilun tietysti halutessaan ottaa liiankin vakavasti ja turhautua jos todellinen menestys ei vastaakaan omia ylisuuria odotuksia.