Eli kun Suomi on jäänyt ilman mitalia, se on Jalosen vika mutta jos mitali on tullut, se on saatu Jalosesta huolimatta?
Jos Suomi saa nyt mitalin, onko se vain esim. Ykköskentän ansiota, ei Jalosen?
Niin käsittämätöntä potaskaa koko viestisi, että ihmettelen itsekin, miksi viitsin siihen vastata.
Ei se mene mitenkään niin, että täysin Jalosesta huolimatta tai täysin ykköskentän ansiosta. Toki valmentajalla on valtava merkitys suoritukseen, ei kai muuten valmentajia joukkueille otettaisikaan.
Vancouverin olympiakiekkojoukkue oli ihan tunnetusti aikalailla pois Jalosen näpeistä, Jalosta kritisoitiin pelaajienkin puolesta ja turnauksen jälkeen mm. Jokinen ilmoitti, että maajoukkueura on nyt tässä. Vancouverissa joukkue meni pronssimatsissa itseohjaukseen, eikä siellä millään pelitavalla ollut mitään tekemistä minkään menestyksen kanssa. Siitähän oli paljonkin puhetta, että ongelma oli nimenomaan siinä, että NHL-pelaajat eivät tajunneet hitun vinkulaa Jalosen pelitavasta ja olisivat halunneet pelata aika perussapluunalla. Eli onko se pronssi nyt sitten Jalosen vai pelaajien ansiota enemmän nämä faktat huomioonottaen.
2011 Kisat meni aikalailla nappiin alusta asti ja tässä Jalosen pelitapa toimi helkkarin hyvin. Jengi oli todella sitoutunut peliin ja käsittääkseni Koivun rooli oli nimenomaan olla se, joka vie ja myy pelitavan muulle joukkueelle oman esimerkkinsä kautta. Samoin etupäässä Koivun pelillinen esimerkki, Immosen ketjun onnistuminen jne. Oli suuressa roolissa keväällä 2011. Toki, Jalonen hoiti homman ns. himaan, mutta kyllä siinä tietyt veljet vetivät sitä showta niin hyvin, että päästiin päätyyn asti.
Nyt jos näin vaatimattomalla materiaalilla päästään esim. välieriin asti, on se kova suoritus ja ennenkaikkea Jaloselta.
Jos ottaa hetkeksi aikaa ne sinivalkoiset lasit silmiltään ja katsoo mitä siellä kentällä tapahtuu, niin kyllähän se peli on ollut suurimman osan ajasta 5 vuoden ajan aika paskaa. Tänä aikana ollaan joo voitettu mestaruus, mutta myös hävitty Tanskalle, melkein Latvialle, Saksalle jne. jne. Ja sinä aikana muutenkin Leijona on näyttänyt aika kynnettömältä, se suomalaisen kiekon identiteetti, joka on määrittynyt kovan luistelun, fyysisyyden, sitoutumisen, asenteen a.k.a. sisukkuuden ja joukkueena pelaamisen identiteetiksi on kadonnut ja tilalle on tullut taitokiekon ja edellisen sekasikiö, joka hyvänä päivänä johtaa mitaliin ja huonona noloon puolivälierätappioon.
Kuten aiemmin sanoin, on lohkovoitto tuolla porukalla kova saavutus. Vaikka lohko oli heikompitasoinen mitä olisi voinut odottaa, edellisvuoden venäjä ja slovakia, niin sitten tulos olisi ollut aikalailla toinen.