Tänään onkin mielenkiintoista nähdä, miten Suomi suoriutuu USA:ta vastaan, joka edustaa kulttuuriltaan pienten asioiden oikein tekemistä. Eli aloitukset, laukaukset, maalinedustat, yv- ja av, laitojen lähellä pelaaminen, maalille meneminen, peluutus ja vastustajien heikkouksiin iskeminen jne... Paljon pieniä asioita, joihin kiinnitetään koko ajan huomiota ja yksilöitä ohjeistetaan pelamaan näitä paremmin kyllästymiseen asti.
Toista ääripäätä Suomi, joka taas luottaa omaan pelitapaansa ja pyrkii olemaan 60 minuuttia täysin samanlainen. Nähdäänkö oman pään aloituksissa kahta sentteriä, ottaako sama äijä aina oman pään aloitukset (tuskin), "mätsätäänkö" millään tavoin jne jne... Tuskin. Toivotaan, että pitkäjänteinen ajattelutapa vie voiton tänään. Mutta jos pelaamista ei millään tavalla ole säädetty, niin vaikeuksia on tiedossa.
Oma veikkaus on, että USA tulee kovaa päälle ja Suomi ei roiski --> omassa päässä tulee todella tukalaa välillä, kun pakkien taidot päästä kiekollisena paineen alta pois ovat mitä ovat. Jos (ja kun) kiekonmenetyksiä omissa tulee, USA aloittaa laitojen lähellä pelaamisen, jossa pienen kaukalon pelaajat ovat hyviä ja voi olla, että ollaan melko pitkiäkin aikoja Suomen päässä, vaikka varsinaisia maalipaikkoja ei välttämättä siunaantuisikaan.
Toinen iso asia on, pääseekö Suomi maalille ja mihin omat laukaukset suuntautuvat? Ihmettelen suuresti, jos USA ei sumputa keskustaa omassa päässä ja pelaa aluetta. Luulisi heidän tietävän, että Suomelle sopisi aktiivinen puolustaminen mies miestä vastaan, jolloin Salmiset ja kumppanit voisivat päästä irti 1-1 tilanteista ja paikoille. Nyt korostuu laukausten laatu (miten ne saadaan lihamuurin läpi perille asti) ja ajoitukset laukauksen ja maalille menemisen kanssa, jos ja kun 5 vastustajaa seisoo oman maalin edessä.
Ja kuka puolustaa Raantaa? USA saattaa ottaa miehen "erikoiskäsittelyyn" ajamalla härskisti maalivahdin alueelle, on siellä sitten Raantaa tai ei...