Ja jotten itse sellaiseen syyllistyisi huomattavan OT:n johdosta, niin veikataan, että Suomi vie vaisun Venäjän numeroin 3-2 ja mitään ylilyöntejä ei tulla näkemään.
Pitipäs päästä lainaamaan itseäni otteluketjusta kun kerrankin osui arvailut kohtaisen hyvin kohdilleen :)
Tämä oli sitten tällainen taisteluvoitto ja jälleen tappioaseman kautta, joka nostaa omalla tavallaan voiton merkitystä. Lajunen oli varsin positiivinen yllätys nelosessa tuoden ketjuun hyvin energiaa ja jalkoja. Lahtea en enää harkitsisikaan kokoonpanoon ja Joensuukin vähän siinä ja siinä.
Lassila oli yllättävän hyvä. Tai no, eihän tuota parempi paljon enää voi olla kun torjui kaiken torjuttavissa olevan, mutta itselleni tuli kieltämättä aluksi sellainen "tää matsi on hävitty" -fiilis kun näin Teemun luistelevan tolppien väliin. Skeptisyydestäni huolimatta veti kyllä loistavasti ja sai jonkun Kovalchukin (who?) näyttämään suorastaan A-junnulta rankkareissa.
Myös valmennusjohto Jalosen johdolla on yllättänyt myös positiivisesti! Paljon olen suoltanut kritiikkiä, mutta annetaan välillä positiivistakin palautetta kun se on paikallaan. Tällä kertaa reagoinnit ovat tulleet ajallaan ja ne ovat aiemmista vuosista poiketen hyväksi havaittuja vaikka aluksi olisikin epäilyttänyt. Esimerkkinä juurikin em. Lassilan vaihto maaliin 2-0 -tilanteessa, pakkiparien muuttaminen lopussa tasapainoisempaan suuntaan, Lajusen nosto pelaavaan kokoonpanoon ja tietty Pyörälän nosto ykkösketjuun jo aiemmin. Joukkueen peli-ilme on ollut myös hyvä, pelisysteemi tuntuu toimivan ensimmäistä kertaa Jalosen aikakaudella ja lisäksi on kyetty osoittamaan epätyypilliseen suomalaiseen tapaan lujaa henkistä kanttia tiukilla hetkillä. Kyllähän tällaiset asiat kasvattavat itseluottamusta entisestään. Mitään ei olla tietenkään vielä voitettu, mutta välitodistus valmennukselle jatkosarjan jälkeen kyllä ainakin luokkaa "hyvä".
Yksittäisistä pelaajista pitää nostaa esille Niskala, joka oli mielestäni paras puolustajamme tänään. Myös Kukkonen (!!) pelasi mainion pelin ja oli mielestäni varmempi omassa päässä kuin esimerkiksi Väänänen.
Sitten pitää antaa krediittiä myös vastustajan paljon parjatulle Artyukhinille, joka pelasi mielestäni omassa roolissaan varsin hyvän ottelun. Juuri noin sitä pitääkin pelata; kovia, mutta puhtaita taklauksia, voimakasta karvausta ja niin edelleen. Mistään sikailusta ei ollut puhettakaan. Sai ensimmäisessä vaihdossaan takuulla jopa hieman horjutettua Leijonia henkisesti, mutta onneksi tämä ei lopulta sentään ratkaissut ottelua.
Radulovista en jostain syystä diggaa yhtään, todella ylimielisen oloinen kaveri kyseessä eikä naureskelut highfiveineen Tsekki-pelaajan loukkaantumisen johdosta edellisessä pelissä paljon auta tämän kannan muuttumista. No, odotellaan TOJ:tä, joka tulee kohta kertomaan, että olisi taidoiltaan NHL:n eliittiä ja oikeasti todella fiksu tyyppi.
