Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Muutama oma pointtini alkusarjan perusteella, part 1/2:
Valmennus
Plussaa:
+Ehkä se kahdeksan pakin rotaatio on sittenkin järkevä ratkaisu tilanteessa, jossa terävin pakiston kärki ei ole kisoissa. Turha olisi jollekin Lepistölle yms. antaa NHL-statuksen perusteella 30 minsaa peliaikaa per peli. Petri Matikaisella varmaan näppinsä pelissä tässä.
+Maalivahtivalinnat järkeviä, Lassilan kannattaa pari peliä hoitaa ja antaa Vehasen levätä. Pasi Nurmiselle plussaa tästä.
+Hieman aiempaa joustavampi suhtautuminen ketjumuutoksiin, jotain vaihdoksia on sentään tehty esim. kakkoseen, Leksan nosto kakkoseen selvä parannus.
+Järkevän tuntuinen linja mahdollisiin NHL-lisävahvistuksiin. Ketään ei sinänsä odoteta, mutta Detroitin ja Philadelphian tilanne katsotaan ensin loppuun. Leino, Filppula yms. olisivat vahvistuksia, jos ehtisivät esim. jatkolohkon Venäjä-peliin ja saisivat näin ollen yhden matsin alle ennen puolivälierää, muussa tapauksessa (jos sarjat venyvät) kannattaa lyödä Lajusen ja Joensuun passeihin leima ja antaa heille pelituntumaa jatkolohkossa ennen puolivälierää.
+Pelitavalla tulee suht hyvin maalipaikkoja...
Miinusta:
-... mutta maalipaikoista ei tule maaleja. Valmentaja ei voi pelaajan puolesta kiekkoa häkkiin pistää eikä yksin kumota vuosikymmenen mittaista "nöyrä duunari"-kiekkovalmennusta Suomessa, mutta maaleja voisi syntyä, jos ketjukoostumuksia yritettäisiin optimoida.
-Miksi ykköskenttää ei ole muutettu millään lailla? Se ei vain tunnu toimivan. Voi sitä muutakin muuttaa kuin kakkoskenttää.
-Jäähyherkkyys. On valmentajan tehtävä yrittää suitsia tunnetiloja, jos lataus tuntuu menevän yli (Tuomo Ruutu) tai typeriä jäähyjä otetaan liikaa (esim. Välivaaran jäähyt)
-Ne kuuluisat viivelähdöt, ts. tolkuttoman hitaat hyökkäyksiin lähdöt ja kiekon pyörittely oman maalin takana loppumattomasti ennen kuin lähdetään vähitellen eteenpäin ja sitten sutaistaan joku rännikiekko. Toki joskus voi lähteä ryhmittymään hitaammin, jotta saa hyökkäyskuvion kuntoon, mutta ei sitä voi koko ajan tehdä, eikä antaa vastustajan pureutua oletusarvoisesti keskialueelle. Jos Sloveniakin sai murrettua esim. Latvian keskialueen ja lähdettyä rivakasti hyökkäyksiin, niin kai Suomikin sentään siihen pystyy ilman pelkoa perseessä mahdollisista satunnaisista kiekonmenetyksistä?
-Pakkiparit. Niitäkin saa muuttaa ihan luvallisesti, ja pitäisi muuttaa.
-NHL-kortin odottelu maalivahdin suhteen. Ei kannata tuoda esim. väsynyttä Rinnettä mihinkään kuolemanpeliin, Hoviselle vain leima passiin ja Vehanen ykkösvahdiksi.
Maalivahdit
Plussaa:
+Vehanen varsin varmaa perustasoa, ykkösvahti hoitakoon jatkolohkon loppupelit
+Lassila varsin varmaa perustasoa, on ansainnut pelipaikan Saksa-matsiin
Miinusta:
-Ei sanottavia miinuksia, ei Suomi maalivahtipeliin tule kaatumaan, mutta pelaaminen ei ole vielä sitä huipputasoa, jota vaaditaan isojen maiden voittamiseen. Ehkä helpottaisi, jos passi leimattaisiin Hoviselle eikä Rinne-korttia odoteltaisi iän kaiken?
Valmennus
Plussaa:
+Ehkä se kahdeksan pakin rotaatio on sittenkin järkevä ratkaisu tilanteessa, jossa terävin pakiston kärki ei ole kisoissa. Turha olisi jollekin Lepistölle yms. antaa NHL-statuksen perusteella 30 minsaa peliaikaa per peli. Petri Matikaisella varmaan näppinsä pelissä tässä.
+Maalivahtivalinnat järkeviä, Lassilan kannattaa pari peliä hoitaa ja antaa Vehasen levätä. Pasi Nurmiselle plussaa tästä.
+Hieman aiempaa joustavampi suhtautuminen ketjumuutoksiin, jotain vaihdoksia on sentään tehty esim. kakkoseen, Leksan nosto kakkoseen selvä parannus.
+Järkevän tuntuinen linja mahdollisiin NHL-lisävahvistuksiin. Ketään ei sinänsä odoteta, mutta Detroitin ja Philadelphian tilanne katsotaan ensin loppuun. Leino, Filppula yms. olisivat vahvistuksia, jos ehtisivät esim. jatkolohkon Venäjä-peliin ja saisivat näin ollen yhden matsin alle ennen puolivälierää, muussa tapauksessa (jos sarjat venyvät) kannattaa lyödä Lajusen ja Joensuun passeihin leima ja antaa heille pelituntumaa jatkolohkossa ennen puolivälierää.
+Pelitavalla tulee suht hyvin maalipaikkoja...
Miinusta:
-... mutta maalipaikoista ei tule maaleja. Valmentaja ei voi pelaajan puolesta kiekkoa häkkiin pistää eikä yksin kumota vuosikymmenen mittaista "nöyrä duunari"-kiekkovalmennusta Suomessa, mutta maaleja voisi syntyä, jos ketjukoostumuksia yritettäisiin optimoida.
-Miksi ykköskenttää ei ole muutettu millään lailla? Se ei vain tunnu toimivan. Voi sitä muutakin muuttaa kuin kakkoskenttää.
-Jäähyherkkyys. On valmentajan tehtävä yrittää suitsia tunnetiloja, jos lataus tuntuu menevän yli (Tuomo Ruutu) tai typeriä jäähyjä otetaan liikaa (esim. Välivaaran jäähyt)
-Ne kuuluisat viivelähdöt, ts. tolkuttoman hitaat hyökkäyksiin lähdöt ja kiekon pyörittely oman maalin takana loppumattomasti ennen kuin lähdetään vähitellen eteenpäin ja sitten sutaistaan joku rännikiekko. Toki joskus voi lähteä ryhmittymään hitaammin, jotta saa hyökkäyskuvion kuntoon, mutta ei sitä voi koko ajan tehdä, eikä antaa vastustajan pureutua oletusarvoisesti keskialueelle. Jos Sloveniakin sai murrettua esim. Latvian keskialueen ja lähdettyä rivakasti hyökkäyksiin, niin kai Suomikin sentään siihen pystyy ilman pelkoa perseessä mahdollisista satunnaisista kiekonmenetyksistä?
-Pakkiparit. Niitäkin saa muuttaa ihan luvallisesti, ja pitäisi muuttaa.
-NHL-kortin odottelu maalivahdin suhteen. Ei kannata tuoda esim. väsynyttä Rinnettä mihinkään kuolemanpeliin, Hoviselle vain leima passiin ja Vehanen ykkösvahdiksi.
Maalivahdit
Plussaa:
+Vehanen varsin varmaa perustasoa, ykkösvahti hoitakoon jatkolohkon loppupelit
+Lassila varsin varmaa perustasoa, on ansainnut pelipaikan Saksa-matsiin
Miinusta:
-Ei sanottavia miinuksia, ei Suomi maalivahtipeliin tule kaatumaan, mutta pelaaminen ei ole vielä sitä huipputasoa, jota vaaditaan isojen maiden voittamiseen. Ehkä helpottaisi, jos passi leimattaisiin Hoviselle eikä Rinne-korttia odoteltaisi iän kaiken?