Pelitapa säätelee todella paljon maalintekopaikkojen määriä omiin ja vieraisiin.
En minä mistään lusikka puolustuksesta ole puhunutkaan, maalintekopaikkojen määrää säätelee jonkin verran se pelisysteemi kyllä (ja tätä kun sotketaan huuhaa kuvioilla vielä lisää niin hyvä tulee).
käytännössä paikkojen määrää säätelee enemmän joukkueen/ketjujen kemia ja toimivuus. Miten kätisyydet osuu kohdalleen, miten pelaaja tyypit osuu kohdalleen. Ihan näin esimerkkinä niin tämmöinen oikeasti aivan perusasia kun kiekollisen pelaajan auttaminen luo itsessään jo aina maalipaikkoja, maalille ajaminen luo maalipaikkoja jos sinne asti saadaan laukauksia jne. Tuossa on paljon muutakin kun pelisysteemi itsessään MUTTA tässä kohtaa se ongelma tuleekin; Jalonen ei pidä maajoukkueen pelisysteemiä riittävän yksinkertaisena tai sanotaanko mielummin
suoraviivaisena.
Siitä et pääse mihinkään, vaikka tuota "suoraviivaista" kiekkoa tunnutkin palvovan. Suomi rakensi paljon enemmän maalipaikkoja, kuin Tsekki Suomen maalille. Suomi myös hallitsi peliä ja kiekkoa. Nämä perustuvat siihen joukkueen pelitapaan ja valmentajalla on siinä iso rooli. Tikkanen käy hyvänä esimerkkinä siitä, ettei sillä "psyykkaamisella" pysty yksittäin luomaan pohjaa joukkuen pelille.
Ollaan nyt kohta kolmet mömmöm kisat luotu enemmän paikkoja kun kukaan muu. Silti ei ole mitaleja näkynyt. Kyllä nämä meikäläisen mielipiteet lähtevät ihan jo noista aikaisemmista arvokisoista (myös olympialaisten pronssista jossa mielestäni suomi pelasi reippaasti alle tasonsa). Mutta sanottakoon että huomasitko missään vaiheessa peliä että Tsekillä olisi ollut vaikeuksia kontrolloida suomen peliä, jopa ilman kiekkoa ?
Tyhmät jäähyt ja niistä syntyneet erikoistilanteet, maalivahtipeli ja viimeistely. Eikös tuossa ole aika hyvin summattu ne Suomen kompastuskivet tänään? Kaikissa kolmessa valmentajalla on hyvin vähän osaa tai arpaa. Toki ylivoimalla voidaan aina puhua siitä oliko kuviot kunnossa, tai alivoimalla siitä, miten puolustettiin.
Kaikissa kolmessa mielestäni valmentajalla on hyvinkin suuri osallisuus.
Suomessa kun valmentaja on se joka joukkueeseen pelaajat jotka niitä jäähyjä ottavat valitsee (sen lisäksi pelikuri on valmentajan käsissä, siellä rupeaa jätkät aika kiltisti käyttäytymään kun viet peliajan pois ja pistät eräksi äijän penkin päätyyn miettimään tekosiaan. Yleensä myös muut huomaavat moiset temput).
Erikoistilanteissa erityisesti tulee valmennus esiin, siellä pitäisi muistaa miettiä pakkien kätisyyksistä vastustajan vasemman laidan sukunimeen.
Maalivahtipeliä en syytä koska Pavelec teki sen mitä jokainen NHL maalivahti tekee, sulkee maalin alaosan varmasti. Immonen saattaa jopa seuraavalla kerralla muistaa laukoa korkealle.
Alivoima oli kuitenkin hyvää, sitä oli vain liikaa. Ylivoimallakin luotiin maalipaikkoja, mutta siihen laukooko Sami Lepistö (vain esimerkki) maalia kohti tai ohi ei hirveästi valmentaja voi tällä tasolla vaikuttaa.
Alivoima oli ok, ylivoimalla ei liikutettu kiekkoa painottomalta painolliselle puolelle kovinkaan nopeasti sillä tsekki neliö lähti mukaan liikkeeseen kyllä (=maalipaikkoja jos niitä osaa hakea).
Ainut pelillinen ongelma oli tuo, että tsekit saivat aivan liikaaa hillua Suomen maalin edustalla ja vielä ihan kassarissa iholla. Maalivahti joutuu kuikkimaan kuin tuulimylly sitä, että tuleeko se kuti nyt oikealta vai vasemmalta. Makuupaikat keksitty!
Pelillisiä ongelmia oli kyllä aika kasa tuossa, esim tsekki suorastaan käveli meidän siniviivan yli kiekon kanssa jatkuvasti, meidän lähdöt omasta päästä kesti niin kauan aina että harvoin saatiin puhtaasti kiekko tsekki alueelle, keskialue vuosi kun seula, karvauksessa ei muutaman pelaajan poikkeusta lukuunottamatta otettu fyysistä kontaktia ollenkaan. Kahvattiin enemmän kun väännettiin kroppaa väliin (josta osa jäähyistäkin). Taklausten haku pakkeihin puuttui jne jne jne jne.
Hitto tätähän voisi jatkaa ikuisuuksiin.
Mutta joo nyt nukkumaan.