Kelpaisi Ville näissä kisoissa toki myös YLEn studioihinkin, haastamaan Mika Niemistä. Toisin kuin monet, en pidä Veikkoa erityisen huonona studiokommentaattorina. Samanlainen hän on kuin monet hänen edeltäjänsäkin, ei sen huonompi joskaan ei parempikaan. Vähän kliseistä ulosantia hänellä on, mutta eipä noita erätaukolöpinöitä niin kuolemanvakavasti tarvitsekaan ottaa. Ennemmin Nieminen kuin joku tiukkailmeinen, fanaattisen totinen analyytikko tai muu fläppitaulumies selventämään pikkutarkan pedantisti jotain joutavaa detaljia.
Asiapuolen ja viihteen yhdistää jo parhaiten Suikkanen, antaa Veikon puhella vähän kevyemmin. Suikkanenkin tuli tokaisseeksi, että ohjelmaa tehdään koko kansalle ei parille tuhannelle jääkiekon ekspertille, joten lähetyksissä on syytä käyttää ns. selvää suomea ja kansantajuista kieltä kiekkojargonin sijasta. Näinhän se on, antaa kiekkoniilojen mumista kotisohvillaan ja analysoida vaikka loppumattomasti hidastuskuvista viivelähtöjen tehokkuutta erä kerrallaan, mutta ne sadat tuhannet peruskatsojat eivät ole niin antaumuksellisia jääkiekon analysointi- ja taktiikkaharrastajia.
Vaikka erätaukostudiossa olisi comebackin tehnyt Jeesus, zombieksi nostatettu Hitler ja Osama bin Ladenin päähän ammuttu ruumis, niin luultavasti silti käyttäisin tauon jääkaapilla ja vessassa käymiseen, kuten suurin osa muistakin kansalaisista. Tai no, jos Aatu olisi jossain epäkuolleessa muodossa läsnä, niin lähettäisin YLElle 0,99 euron kyselytekstarin, jossa toivoisin tarkempaa selvitystä siitä, miksi hän lyhensi ensimmäisen maailmansodan aikaiset roikkuviiksensä pensseliviiksimalliksi.
