Slovakian kolmas ottelu alkusarjassa pelataan keskiviikkona, kun vastaan asettuu Kanada. Vaahteralehtipaidat ovat esiintyneet alle omien kykyjensä turnauksessa, eikä todellisesta iskukyvystä ole saatu oikeastaan minkäänlaista näytettä. Slovakialla oli Norja-pelin surffailun jälkeen mahdollisuus hakea yhteistä pelisäveltä paria astetta kovemmassa kamppailussa Saksaa vastaan, mutta suunnitelma veti pahasti vesiperän.
Päävalmentaja Julius Supler antoi ainakin minulle kovin kevyet näytöt. Slovakian peliä katsellessani mieleeni tuli välittömästi se, että maalla ei ole käytössään minkäänlaista pelisuunnitelmaa. Pelaajat saavat vapaasti inspiroida jäällä, joka ei todellakaan ole toimiva yhdistelmä kun turnaus kääntyy loppusuoralle. Slovakian pelin pahimmat puutteet löytyvät hyökkäyksiinlähdöistä, jotka ovat onnettoman hitaita. Slovakialla on käytössään kolme variaatiota, joilla he tekevät sen.
Yli puolissa tapauksissa Zdeno Chara lähtee löysällä vauhdilla oman maalin takaa ja tulee oman maalin eteen. Muutamalla potkulla hän katsoo ensin oikealle, sitten vasemmalle tai päinvastoin. Avauspelissä sentteri ja toinen pakki (yleensä Peter Podhradsky) ovat käytettävissä molemmilla siivillä. Heidän liikkeensä tyrehtyy täysin kun Chara empii kummalle pelaajalle pystyy avaamaan. Isolla jäällä hidas avauspelaaminen on vielä vaikempi toteuttaa verrattuna NHL:n pieneen kaukaloon.
Slovakian avauspelin toinen variaatio on, että kaksi puolustajaa pelaa samalla tasolla. Melko kädettömillä puolustajilla ei riitä taito antaa pitkää syöttöä ja jo pelaajien surkea sijoittuminen tietää sitä, että kiekkoa ei pystytä pelaamaan lyhytsyöttörallin kautta vastustajan alueelle. Ja kun keskustasta ei löydy tilaa, annetaan kiekko keskialueelle laidassa odottavalle hyökkääjälle, joka jatkaa sen miltei seisovin jaloin päätyyn. Tällöin vastustajan pakki ehti aina ensiksi päätykiekkoon.
Kolmannessa variaatiossa Pavol Demitra on auttamassa puolustusta ja hän ottaa tyystin avauspelaamisen vastuun itselleen. Hyökkäksiinlähdöistä ei voida pelkästään syyttää Charaa ja kumppaneita. Laajasta kuvakulmasta ei ole näyetty, miten slovakkihyökkääjät sijoittuvat ja liikkuvat hyökkäyksiinlähtöjen käynnistyessä.
Voisinpa veikata, että kaksi laitahyökkääjää kaartelee epämääräisesti vastustajan puolustussinisen ja punaviivan välillä. En kuitenkaan ole mikään pelillinen nero, joten asiaan enemmän perehtyneet löytävät varmasti parempia vaihtoehtoja tähän pahaan ongelmaan.
Slovakian on palattava vuoden 2004 pelitapaan, jolloin keskialue ylitettiin helvetin nopeasti ja tämä tuotti tulosta, mm. Suomea vastaan alkusarjan pelissä Hossa, Demitra ja Bartecko värkkäsivät erittäin näyttävän osuman. Mutta onko tämän vuoden ryhmässä niin paljon taitoa, että keskialue pystyttäisiin ylittämään nopeasti? Vuoden 2004 joukkueesta vielä sen verran, että silloinkaan Visnovsky ei ollut mukana.
Slovakian pelin toinen selkeä ongelma on ylivoimapelaaminen. Surkeaa toimintaa ajatellen, että sitä oli Saksaa vastaan pyörittämässä yksi maailman taitavimmista koostumuksista, josta puuttui ainoastaan Visnovsky viivalta. Slovakian ylivoima oli vielä suunnittelemattomampaa yleiseen pelisuunnitelmaan verrattuna. Demitra yritti ottaa roolia viivalla, mutta kiekkoa sohittiin vuoron perään jokaisen pelaajan taholta. Saatana, kun kiekko on saatu alueelle, peli rauhoitetaan. Demitra ja Hossa voisivat käyttää kiekkoa muutaman kerran toisillaan ja sitten peli rauhoittuisi.
Chara oli paljon parempi maskimiehen paikalla kuin viivassa. Branko Radivojevicin peluuttaminen vasemmalla siivella on myös todella erikoinen ratkaisu, sillä hän jää mailankäsittelytaidossa ja laukaisukovuudessa jopa Radovan Somikille. Miroslav Satania ei kokeiltu lainkaan yv-pelien aikana Demitran, Gaborikin ja Hossan kanssa. Slovakian kannattaisi rakentaa rohkeasti neljän superhyökkääjän ja Charan muodostama yv-kvintetti.
Chara maalille, Demitra ja Satan viivaan ja Gaborik ja Hossa siiville. Mm. Atlanta Thrashers pelasi viime kaudella välillä jopa 5 hyökkääjällä ylivoimaa. Pakkopeliin tarvittaisiin siis muutama aivan perusjuttu, jotka sovittaisiin etukäteen. Roolijako selväksi ja pari yksinkertaista kuviota. Se auttaisi paljon.
Karol Krizan pelasi todella vakuuttavasti Saksaa vastaan ja pystyi pitämään maalinsa puhtaana yhtä takaiskua lukuunottamatta. Krizanilla oli osittain onnikin puolella, sillä Saksa kilautteli pariin kertaan maalikehikkoa. Suplerilla on käytettävissä kaksi todella hyvää maalivahtia tällä hetkellä, joka oli vielä 5-7 vuotta sitten kaukainen haave slovakeille. Kanadaa vastaan päävastuun kantanee Jaroslav Halak, joka pohjoisamerikkalaisella kokemuksellaan tietää enemmän, miten kanukit pelaavat Slovakian alueella. Maalivahtiosasto on edelleen se viimeinen asia, josta olen huomissani.
Ketjukoostumukset olivat Saksaa vastaan,
Gaborik-Demitra-Hossa
Uram-Kapus-Satan
Radivojevic-Kukumberg-Somik
Ciernik-Kovacik-Surovy
Ykkönen oli siis vielä suht haluttomalla pelipäällä, mutta Kanada-pelissä voi odottaa jo paljon parempaa. Marek Uram oli todella taistelevalla pelipäällä Saksa-mittelössä ja oli mielestäni kentän energisin pelaaja. Energia tuntui vähän menevän hukkaan, sillä Uramilla on mielestäni hieman rajallinen pelinlukutaito. Satan osoitti pari kertaa loistavaa pelisilmäänsä tarjoilemalla loistosyötöt kahteen slovakkiosumaan. Kapus esiintyi perusvarmasti kakkossentterinä.
Somik oli kolmosen pirtein ja taitavin lenkki Saksaa vastaan. Kukumbergin taidot eivät tunnu oikein riittävän tälle tasolle. Radivojevic hyvin samankaltainen Somikin kanssa. Nelonen sai yllättävän vähän peliaikaa. Tilanteen tekee erikoiseksi sekin, että Kovacikin johtama ketju oli harjoitusotteluissa Slovakian luotettavin osa-alue ja miehet tekivät eniten tehopisteitä treenipeleissä.
Pakkiparit vähän sekottuivat, mutta pääsääntöisesti pelattiin näillä pareilla,
Jurcina - Stehlik
Chara - Podhradsky
Strbak - Starosta
(Harant)
Chara pelasi ylivoimaisesti eniten ja peliaika oli 25-30 minuutin välillä. Myös Podhradsky ja Jurcina saivat paljon vastuuta. Strbakin otteet ovat ainakin ollet positiivisempia verrattuna viime kevääseen, jolloin ZSKA:n mies oli todella unessa. Sitten puolustuksesta löytyy vähemmän peliaikaa saavat Stehlik, Starosta ja Harant.
Ihmettelen kovasti, ettei kiekollisesti etevää Dusan Miloa valittu joukkueeseen. Milo oli Latviassa Slovakian paras MM-pakki ja ainoa joka ylsi kansainväliselle tasolle. Poissaololla loistavat myös Radoslav Suchy, Jaroslav Obsut ja Richard Lintner, jotka olisivat pelillisiltä kyvyiltään edelleen maajoukkuetasoa. Suchy on tosin lopettanut kv-pelit omasta tahdostaan, Obsutia ei suostuttu ottamaan mukaan ja Lintner on riitautunut kiekkoliiton kanssa, eikä ole esiintynyt maajoukkueessa pariin vuoteen. Eniten toivon Jurcinan nostavan tasoaan ja ottavan kiekollista roolia. Myös turhat jäähyt on pakko karsia pois.
Ykkösketjun otteisiin vielä palatakseni, niin minua pelottaa Hossan ja Gaborikin tietynlainen pehmeys Saksaa vastaan. Hossan otteissa oli havaittavissa ikään kuin vetelyyttä ja Gaborikin kohdalla luonnollinen syy saattaa olla hetkellinen todella ärhäkkä virustauti, josta hän olisi nähtävästi toipunut. No, Kanada ottelu on hyvä testi Hossan kipeäksi väitetylle olkapäälle ja Gaborikin jaloille. Demitralta odotan myös paljon enemmän.
Positiivista on ollut neljännen supertähden eli Satanin pelihuumori. Miehellä tuntuu olevan oikein hauskaa ja hymy irtoaa vaihtopenkillä.
Edelleen heitän ilmoille kysymyksen Slovakian hyökkäysketjujen rakentelusta. Itse muodostaisin kaksi tasavahvaa maalintekoon pystyvää kolmikkoa, eli Gaborik-Demitra-Radivojevic ja Satan-Kapus-Hossa.
Keskiviikkona olemme viisaampia, kun Slovakia - Kanada alkaa klo 19.15 TV2:ssa.
Dominik Granakin passi on leimattu. Näin Slovakialla lienee Kanadaa vastaan käytössä kahdeksan puolustajaa. Slovakian valmennusjohto ilmeisesti päätti, että Andrej Meszarosille ei pidetä enää porttia auki. Muuta loogista syytä en keksi. NY Rangersin Marcel Hossa on tilanteessa 1-2 ottelusarjassa Buffaloa vastaan. Marcel tulee mukaan, mikäli Rangers putoaa jossain vaiheessa 2. kierroksella ja Slovakian pelit jatkuvat MM-kisoissa.