Mainos

MM 2023: Suomi

  • 367 434
  • 2 327

Pipolätkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Dallas
Lammikko nyt on sellainen rajatapaus, sanotaanko että ei haittaa jos on edelleen kuvioissa mutta ei minua sekään haittaisi jos siellä olisi muitakin yrittämässä. Olihan siellä kolmosketjussa nyt myös Armia ja Pesonen, joilta molemmilta löytyy historiaa siitä että pystyvät myös tehoja tekemään.
Itseäni ei nuo pelaajat sinänsä haittaa, mutta ongelmana on tuntunut olevan se vapaalippu kisakoneeseen. Joo ehkä parempiakaan ei ole tarjolla? mutta ehkä parempi kilpailutus noista pelipaikoista olisi poikaa.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Ei tuo peli läheskään yhtä heikkoa ollut, kuin silloin Marjamäen aikaan. Mutta jotenkin tuli vain semmoinen kuva, että Jalosen eväät alkavat olemaan syöty. Joukkue ei kyennyt löytämään keinoja ratkaista noita pelillisiä ongelmia koko turnauksen aikana, ja se on todella epätyypillistä Jaloselle. Esimerkiksi eilen Kanadaa vastaan Suomi teki omalla alueellaan paljon semmoisia virheitä, joita ei Jalosen aikana ole ennen näkynyt juuri ollenkaan. Pelitavallisesti joukkue ei ollut voittavassa tikissä oikein missään kohtaa turnausta. Voidaan myös perustellusti kyseenalaistaa, että oliko useilla pelaajillakaan enää sitä ihan kovinta nälkää, mitä näiden pelien voittaminen vaatii. Kultamitalia löytyy kuitenkin suurimman osan palkintokaapeista, monilla useampiakin.

Tämä on ihan inhimillistä, ja niin on tapahtunut ennenkin ihan parhaimmista parhaimmille valmentajille eri lajeissa. Kaikkein suurimmat mestaritkin kohtaavat joskus tiensä pään.

Toki on sekin mahdollista, että Jalonen kykenee vielä uusiutumaan, mutta nyt olisi ihan tervettä saada Leijoniin uusia tuulia. Kiitos kaikesta menestyksestä tähän asti Jukalle.
 

Wiltord

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kaiken ruoskinnan keskellä kyllähän Kanada oli kova, ja ansaitsi voittonsa. Maalin eteen keskelle ei ollut mitään asiaa ja käyttivät omat paikkansa hienosti. Suomen hallinta jos sellaista oli, oli näennäishallintaa. Rantanen ylivoimaisilla taidoillaan sai jotain aikaan, mutta missä on hänen laukauksensa?

Kyllä siellä oli iso nippu paikkoja nimenomaan maalin edestä parhaalta alueelta, varsinkin toisessa erässä. Nyt ei kylläkään uponnut. Samalla sitten omiin ilmaisia maaleja, niin parempi jatkoon ja thats it.
 

Krug#47

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Bruins
Itseäni ei nuo pelaajat sinänsä haittaa, mutta ongelmana on tuntunut olevan se vapaalippu kisakoneeseen. Joo ehkä parempiakaan ei ole tarjolla? mutta ehkä parempi kilpailutus noista pelipaikoista olisi poikaa.
Kyllä siellä aika kova kilpailu mielestäni on ollut ainaki tänä vuonna kisapaikoista, kun miettii että leirillä olleista ennen kisoja tippui
Ruotsalainen,Rajala,Granlund,Kuokkanen.
Lindbohm ja Kemiläinen
 

Laitela

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa ja sen vaarallinen YV, Bratislavan taika
Ei tuo peli läheskään yhtä heikkoa ollut, kuin silloin Marjamäen aikaan. Mutta jotenkin tuli vain semmoinen kuva, että Jalosen eväät alkavat olemaan syöty. Joukkue ei kyennyt löytämään keinoja ratkaista noita pelillisiä ongelmia koko turnauksen aikana, ja se on todella epätyypillistä Jaloselle. Esimerkiksi eilen Kanadaa vastaan Suomi teki omalla alueellaan paljon semmoisia virheitä, joita ei Jalosen aikana ole ennen näkynyt juuri ollenkaan. Pelitavallisesti joukkue ei ollut voittavassa tikissä oikein missään kohtaa turnausta. Voidaan myös perustellusti kyseenalaistaa, että oliko useilla pelaajillakaan enää sitä ihan kovinta nälkää, mitä näiden pelien voittaminen vaatii. Kultamitalia löytyy kuitenkin suurimman osan palkintokaapeista, monilla useampiakin.

Tämä on ihan inhimillistä, ja niin on tapahtunut ennenkin ihan parhaimmista parhaimmille valmentajille eri lajeissa. Kaikkein suurimmat mestaritkin kohtaavat joskus tiensä pään.

Toki on sekin mahdollista, että Jalonen kykenee vielä uusiutumaan, mutta nyt olisi ihan tervettä saada Leijoniin uusia tuulia. Kiitos kaikesta menestyksestä tähän asti Jukalle.
Jonkinlaista uudistumista olisi kumminkin jostain pussinpohjalta keksittävä, koska Jukalla mennään vielä seuraavatkin kisat. Höntsääminen ei voi/saa olla vaihtoehto.
 

masa90

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Nhl
Olihan tämä järkyttävä pettymys
Jotenkin tuntui vähän saman toistolta, mutta hiukan huonommalla toteutuksella ja nyt vastustajat tiesivät miten pelata vastaan.

Puolustuksen taso oli yllättävän kehno, tosin tuntui että jotenkin koko kentällisen tasapaino oli huonompi kuin aiemmin. Mutta esimerkkinä se että kun vaikka Ranskakin sai älyttömiä vaaratilanteita ja piti joukkuetta kurimuksessa ihan loppuun asti.

En missään nimessä syytä Larmia, mutta kyllä maalivahtipeli oli paljon epävarmempaa kuin mihin on tottunut.

Hyökkäyksessä moni pelaaja alisuoritti ja kokonaisuus jäikin todella sekavaksi ja toki tulos kehnoksi. Nyt taitaa edessä olla melkoinen sukupolven vaihtuminen. Niille Leijonille ketkä lopettavat nyt niin iso kiitos, hienoja kisoja takana mutta myös innolla odotan seuraavia kavereita.
 

Kuuukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Lähdetääs pienen pohdinnan jälkeen kasaamaan ajauksia yhteen. Tavallaan eilinen tulos ei edes harmita, tavallaan kyllä. Ei pohjautuu siihen, ettei Suomi oikeastaan ansainnut näissä kisoissa enempää. Peli oli pitkälti mielikuvituksetona ja voitettiin kenet pitikin voittaa, muille hävittiin. Ketjukoostumukset ei oikeastaan liimautuneet Björnisiä lukuunottamatta missään vaiheessa, puolustus rakoili ja Larmikaan ei kantanut. Kyllä puolestaan sen takia, että Kanada oli täysin voitettavissa eilen ja hyvin epäjalosmaisilla hölmöilyillä annettiin kaverille 3 maalia eteen.

Ensimmäisessä maalissa Ohtamaalta aivan järkyttävän huonoa puolustamista. Ei Larmikaan tuossa hereillä ollut, mutta tällä tasolla vastustajan hyökätessä yhdellä kahta vastaan ei pitäisi saada edes laukausta maalia kohti. Äijä sivuun, Lehtonen vapaana vieressä ottaa kiekon ja homma hoidettu.

Toisessa maalissa Suomella oli kolme pelaajaa pelin alla keskialueella, kun Kanadan pelaaja sai kiekon oman sinisen tuntumassa. Pesoselta aivan älyvapaa torpedokarvaus kohti kiekollista pelaajaa, vaikka oli niin kaukana että kaveri ehti rauhassa kääntyä ja syöttää kiekon keskialueelle. Samalla Pokka ei tajua porrastaa yhtään, vaan seisovilla jaloilla joutuu tekemään ratkaisun, että yrittääkö syötön katkoa vai lähteekö takamatkalta luistelemaan Kanadan vastahyökkäyksen perään. Molemmissa ratkaisuissa lopputulema olisi ollut sama. Lopulta Friman pelaa 2-1 hyökkäyksen kutakuinkin niin huonosti kuin sen voi puolustaja pelata, eli merkkaa pelkästään kiekollisen pelaajan, peittämättä ollenkaan syöttöä. Mallia tuon oikeaoppiseen voi ottaa esim Kanadan puolustajalta toisessa erässä, joka onnistui Suomen 2-1 hyökkäyksen hoitamaan niin hyvin, että Kapasella ei ollut muita vaihtoehtoja kuin liukua maalin taakse.

Kolmannessa maalissa en edes tiedä mitä tapahtuu. Merkkaus pettää totaalisesti ja koko viisikko + Larmi hyppivät pari potkua jäljessä puolelta toiselle. Siinähän se peli sitten olikin. Ylivoima oli jälleen tehotonta näpräystä, jossa pakotettiin neliön läpisyöttöjä, kun viivalla ei laukausuhkaakaan ollut. Lopulta pari läpiajoa, joilla tehtiin vastustajan veskarista hyvä.

Kai koko turnauksen voi niputtaa samoilla ajatuksilla. Peli oli päällisin puolin hallussa, mutta käytännössä turnauksen jokaisessa erässä tapahtui jonkinlainen kollektiivin murtuminen, mistä seurasi huippuluokan maalipaikka vastustajalle. Samalla itse hakattiin päätä seinään hyökkäyspäässä, jossa flow-tilan puute ja tietynlainen puskeminen näkyi koko kisojen ajan.

Jalosella sopimus jatkuu vielä vuoden ellei Pohjois-Amerikka vie mukanaan. Jos vielä leijonaperämisessä Jukka jatkaa, on mielenkiintoista nähdä kuinka monen konkarin leijonauran päätepiste tämä turnaus oli ja miten uusi sukupolvi menestyy kansainvälisissä peleissä.

Lopuksi hattu päästä ja kummarrus Marko Anttilalle. Paljon parjattu miestä monesta tuutista vuosien varrella, mutta fakta on että näissäkin kisoissa täytti oman ruutunsa todella mallikkaasti. Jos viisi vuotta sitten olisi jatkoajassa väittänyt Mörön maajoukkueuran päättyvän lopulta olympiakullan ja kahden MM-kullan jälkeen standing ovationien edessä, olisi varmasti saanut elinikäiset bannit samantien. Kiitos Marko "Mörkö" Anttila!
 

Laitela

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa ja sen vaarallinen YV, Bratislavan taika
Olihan tämä järkyttävä pettymys
Jotenkin tuntui vähän saman toistolta, mutta hiukan huonommalla toteutuksella ja nyt vastustajat tiesivät miten pelata vastaan.

Puolustuksen taso oli yllättävän kehno, tosin tuntui että jotenkin koko kentällisen tasapaino oli huonompi kuin aiemmin. Mutta esimerkkinä se että kun vaikka Ranskakin sai älyttömiä vaaratilanteita ja piti joukkuetta kurimuksessa ihan loppuun asti.

En missään nimessä syytä Larmia, mutta kyllä maalivahtipeli oli paljon epävarmempaa kuin mihin on tottunut.

Hyökkäyksessä moni pelaaja alisuoritti ja kokonaisuus jäikin todella sekavaksi ja toki tulos kehnoksi. Nyt taitaa edessä olla melkoinen sukupolven vaihtuminen. Niille Leijonille ketkä lopettavat nyt niin iso kiitos, hienoja kisoja takana mutta myös innolla odotan seuraavia kavereita.
Larmi päästi aika usein sen yhden helpon, sitten hoiti leiviskänsä ihan kelvollisesti. Mutta saattaahan tuo kenttäpelaajiinkin vaikuttaa, kun takaraivossa nakuttaa ajatus siitä, että kohta moke imasee. Ei haittaa näitä höpölöpö-maita vastaan, mutta Kanadaa vastaan ei paljoo pystyis helppoja antamaan eteen.

Puolustus oli kyllä omituisen huono, mikä tavallaan sai Larminkin näyttämään huonommalta ja toisinpäin. Mutta mikä asiasta tekee omituisen, niin se, että iso osahan noista oli luottosotureita, eikä iänkään vielä hirveästi pitäisi painaa (ehkä Ohtamaata painaa jo). He kuitenkin ennen tarjosivat perusvarmaa puolustamista, mitä heiltä sopi odottaakin. Ei tosta pakistosta tasaista hyökkäyksen tukemista voi kauheasti odottaa, mutta oli siinä leipätyössäänkin hälyttävän huono tällä kertaa. Taantuneet sitten vuodessa aika pahasti, tiedä häntä.

Larmi + tuo puolustuskin olisi ehkä vielä voinut menetellä, jos hyökkääminen ei olisi ollut niin tajuttoman mielikuvituksetonta kulmissa pörräämistä heikkoine suorituksineen maalipaikoissa. Suomi ei tainnut olla kenenkään kovan kanssa pelatessa pinteessä kuin ohikiitäviä hetkiä ja teoriassa meidän hyökkäysaika ja paikat olivat ihan riittävät kaikkien kolmen kaatamiseksi. Mutta ne otteet siellä hyökkäyspäässä olivat yksiselitteisesti mitäänsanomattomia suurimman osan ajasta.

Tätä kun funtsii, niin ikävä kyllä katse kohdistuu enemmän ja enemmän Jalosen suuntaan. Melkein kaikistako tuli just nyt selvästi huonompia aiempaan tasoonsa verrattuna? Kisojen aluthan ovat yleensä aina vaikeat, kun ketjukaverit eivät todennäköisesti ole tottuneet pelaamaan toistensa kanssa, mutta aihiot ovat jo silloin nähtävissä, jos niitä on. Nyt niitä ei todellakaan ollut edes nähtävissä ja tähän olisi pitänyt reagoida pistämällä kentälliset ajoissa uuteen uskoon. Ehkei hyökkäys olisi siitäkään parantunut, mutta mikä hiton järki oli hakata päätä seinään samoilla koostumuksilla loppuun asti? Homma vaan maagisesti loksahtaa kasipelissä kohdilleen? Eihän nyt Jalosen tasoinen koutsi voi noinkin selkeää virhettä tehdä, jos on hommassa täydellä sydämellä mukana. Käytännössä jos tuo oli homman ajatus, niin sen voisi kiteyttää näin: "Meillä on täysin yhteensopimattomat kentälliset, jotka on seitsemässä ekassa pelissä näyttäneet, että homma Ei. Vain. Toimi. Mutta rukoillaan ihmettä, että kun ekaa kertaa ollaan oikeasti painetilanteessa (puolivälierä), niin se tilanne hitsaa pelin yhteen." Vau, eipä hitsannut, lopputulos mitäänsanomatonta paskaa.

Vaikka jollekin Rantaselle on tullut naureskeltua, että "mihis ne 55 NHL-maalia jäi", niin eihän ne sen taidot voineet matkallekaan jäädä. Tuo ketjukoostumus ei vain millään tapaa hänen peliinsä sopinut, mihin olisi PITÄNYT REAGOIDA(!), eikä seisoa suolapatsaana. Vaikka Rantanen voittikin joukkueen pistepörssin, ei selkeää maalintekijää joukkueeseen roudattu napsimaan vain ykkös- ja kakkossyöttöjä.

Vielä viimeinen homma, joka ihmetyttää on Petteri Lindbohmin jättäminen ulkopuolelle. En tiedä onko optinen harha, mutta minusta hän on ollut aiemmissa kisoissa yksi varmimmista puolustajista omissa, vaikka muutkin ovat hommistaan varsin luotettavasti suoriutuneet.
 
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: Ex
Itseäni ei nuo pelaajat sinänsä haittaa, mutta ongelmana on tuntunut olevan se vapaalippu kisakoneeseen. Joo ehkä parempiakaan ei ole tarjolla? mutta ehkä parempi kilpailutus noista pelipaikoista olisi poikaa.

En tiedä sitten mikä olisi nykyistä parempi kilpailutus pelipaikoista. Kauden aikana pelataan useampi turnaus ennen kevään kisoja ja vielä keväällä kokoonnutaan viikkoja ennen kisoja antamaan näyttöjä.
 
Suosikkijoukkue
Tappara
Muistaakseni Rantasen ennakoitiin tekevän 7-8, Kakon 4-5 ja Armian 3-4. Kakko teki vuoden 2019 MM-kisoissa kuusi maalia ja Armia vuoden 2022 MM-kisoissa viisi maalia, joten aiempiin MM-näyttöihin peilaten arviot eivät olleet yläkanttiin. Rantasen kohdalla taas kaiketi ajatus oli, että yleensä päälle 50 maalin NHL-miehet ovat jäätävän tehokkaita MM-tasolla ja oletus kai oli, että kykenisi suunnilleen samaan tahtiin iskemään maaleja kuin Nylander ja Pastrnak viime keväänä.
MM-kisoissa yleisesti näillä tilastoilla pitäisi heittää vesilintua. Mitä järkeä puhua pisteistä ja maalimääristä sun muista ilman kontekstia? Jos joku Kakko olisi Unkari ja Itävalta peleissä tehnyt molemmissa 5 + 3, niin mitä väliä sillä oikeasti on? En mää silti sanois että Kakon kisat olivat onnistuneet, kun oli niin hyvin pisteitä.

Sama joidenkin YV-prosenttien kanssa. Täällä vakuuteltiin, että YV on kunnossa kun 30% oli. Siinäkin vaan unohtu, että huippumaita vastaan se näytti ihan hirveeltä. Ei se YV:kään ole hyvää vaikka olisi 50%, jos kaikki tulos on painettu jotain C-luokan maita vastaan. Ei se lämmitä ketään siinä vaiheessa kun kuolemanpelissä pitäisi saada tulosta taululle.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Suomea arvostetaan nykyään toisella tavalla kuin aikaisemmin. Tämä näkyy sillä tavalla, että jopa Kanada oli päättänyt pelata puolustus edellä. Välillähän Suomi hallitsi ja hyökkäykset vyöryivät joka kentällä. Sitten saatiin maistaa omaa lääkettä, eli kun et tee, niin toinen tekee. Ihan vastaavasti kuin itse voitettiin 2019.

En osaa olla hirveän pettynyt. Ei oltu sysipaskoja, mutta maalinteon tuska nyt manifestoitui, ja tulos jäi vähän piippuun. Mutta vaikeaa se on aina voittaa, Suomi on pieni maa jossa menestyksen myötä ei ketään enää kiinnosta lajia kehittää. On suljettua liigaa ja U20 sarjan perseilyä, joskin ei nää nyt tähän vielä vaikuttaneet, enemmän tulevaisuuteen. Kuitenkin väistämätön takapakki. Saa nähdä saako Jalonen vielä jotakin irti ensi vuonna.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Minulle ainakin aukeni aika selväsi se, että ilman kunnollisia pelintekijöitä useammassa ketjussa, ei pitkälle pötkitä. Senttereissä ei ollut yhtään profiloitua pelintekijää, Manninenkin profiloitunut enemmän ratkasijana, samoin Suomela. Hannes, Juholan Mikko ja Sallinenkin sitten jyräsenttereitä.

Syöttämällä ne oikeasti laadukkaat maalipaikat tehdään ja vain Rantasen pelikäsitys ja jakelu oli riittävällä tasolla. Mutta ei tuossa ykkösnyrkissä toiminut sekään.

Tuliko siinä kohtaa tehtyä virhe, kun Rantasen annettiin levätä, kun olisi voinut tehdä sisäänajoa/kokeiluja harkkapeleissä ennen kisoja? Rantasen saamasta levosta ei ollut ehkä mitään hyötyä, mutta menetettiin arvokasta sopeutumisaikaa. Kovat pelit tuli heti kärkeen kylmiltään alkusarjassa. Näissä kovissa peleissä menetettiin esim. puolivälierän kotietu ja näin Kanada sai peluutusedun ottaa pois Suomen kovin syömähammas erikoisvartioinnilla.

Näin ne virheet kumuloituu. Siinähän nyt saavat Jere ja Jukka tehdä jälkianalyysia ja oppia virheistään.

Tuntuu kyllä jotenkin typerältä, jos joukkueenjohto betsasi NHL-sentterien saapumiselle, kun se ei ollut mitenkään varmaa.

Mikael Granlundia tuli oikeasti todella kovaa ikävä. Ja Filppulaa.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Omaan silmään myös puolustuksen kädettömyys (kenties jalattomuuskin) oli iso heikkous. Mielestäni hyökkäyspeli puuroutui paljolti myös puolustuksen heikkoon kiekolliseen tukeen pl. Lehtonen ja Määttä.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Oles

Neely

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Kings ,Englanti, Blaugrana&C.D. Santa Clara
Omaan silmään myös puolustuksen kädettömyys (kenties jalattomuuskin) oli iso heikkous. Mielestäni hyökkäyspeli puuroutui paljolti myös puolustuksen heikkoon kiekolliseen tukeen pl. Lehtonen ja Määttä.
Samaa mieltä. Paradoksaalista onkin se että Kanada pelissä kiekkoa saatiin omista liikkeelle ja siniviivan helposti ylittäviä suoria hyökkäyksiä syntyi aika paljon.

Pakkivalinnat, sentterit ja veskarivalinta pettivät kaikki. Pahasti. Jäi jotenkin kuva sellaisesta ylimielisestä kaikkivoipaisesta asenteesta valintojen suhteen. Toivottavasti palautti Jalosen maanpinnalle että skarppaa loppusopparinsa ajan eikä luule voittavansa millä pelaajilla hyvänsä.

Larmiin luottamista moni puolustaa. Eilen imaisi kaksi. Ensimmäisen rumasti ja kolmannessa paketti kasassa tolpalta tolpalle liukuen olisi veto napsahtanut logoon. Nyt meni jonkun räpiköinti hypyn vuoksi sisään. Tuollaista ihmeellistä ylipelaamista se oli koko kisojen ajan. Ei jatkoon.

Granlundin ja Kemiläisen pudottamisia ihmettelen suuresti. En ymmärrä mitä Kemiläiseen verrattuna esim. Miika Koivistoisella oli annettavanaan? Vanhoja muistoja? Säntäili sinne tänne omissa, hävisi kamppailut ja antoi ehkä yhden hyvän avauksen koko kisoissa. Muka-kiekollisena pakkina söi oikeasti kiekollisen pakin paikan.
 
Viimeksi muokattu:

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Paradoksaalista onkin se että Kanada pelissä kiekkoa saatiin omista liikkeelle ja siniviivan helposti ylittäviä suoria hyökkäyksiä syntyi aika paljon.

Taas kerran, mitä hyötyä on ns. suorasta hyökkäyksestä, kun se on pelattu pois jo ennen lähtöään? Vastaus, ei mitään.

Kaikki Suomen hyökkäykset oli pelattu pois jo keskialueella. Voi aina syytellä pelaajia, toki, mutta kyllä se niin vain oli, niin viimeisessä pelissä, kuin kauden aikaisemmissakin, että pelitavallisesti Suomi oli enää yhden tempun poni, eikä variota ollut siihen olemassakaan. Siksi se näytti ja oli sitä tehotonta puskemista.

Peli kun kehittyy, joutuu jokainen menestystä hakeva muokkaamaan tekemistä vastaamaan haastetta. Suomi ei tähän herännyt kauden missään vaiheessa ja tulos oli sen mukainen.

Jotkut tuntuu laskeskelevan aikaa hyökkäysalueella, muka osoituksena, että pelitapa toimi, minusta se oli mainiosti tehty ansa, kohella kulmissa kykenemättä luomaan mitään ja kaveri odottaa kärsivällisesti sen hetken, että pakottavat ja ylipelaavat, että pääsee keskialueelle haastamaan rikkinäistä peliä, josta aina luo oikeasti maalintekouhkaa, tai huonoimmillaan mahdollisuuden jatkopelillä paikan luomiseen. Kyse on pelitavasta, ei ketjukoostumuksista, ei pakeista, ei mv - pelistä, vaan toimimattomasta viisikkotyöstä.

Ihan samaan meni Jalosen Tsekki ilmeisesti, matkiessaan "meidän peliä", joka ei enää kv - tasolla riittävästi tuota, kun etua ei ole. Luulinpa Ruotsin jopa vittuilleen suomelle, kun vastasivat pelaamalla tyylipuhdasta "mp:tä" Suomea vastaan, mutta samaan halpaan meni nuori valkku sielläkin, jos olisivat pelanneet tyylillä millä höntsäturneissa vetelivät Suomi olisi ollut paperia, vaikka rankkuvoiton ottivatkin.

No, tästä opiksi, riittävää laatua menestyä löytyy Suomelta yksilötasolla edelleen, pitää vaan päivittää peli nykypeliin riittäväksi, joka tietty ottaa aikansa kunnes toimii kuten pitää.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Vaikka Rantanen järjesteli sen kymmenkunta maalia ketjulleen ja esim. Härskin tehot nousi viime kisoista, niin silti tuntui tuhnulta ykköskentän panos. Ja puuttui sellainen varmuus, että kun ykkönen on askissa, peli pyörii vastustajan päädyssä ja huippupaikkoja tulee rapid fire -tyyliin. No kulmissa pyörittiin, Härskillä pari äijää reppuselässä, Rantanen kynäili hienosti sektoriin mutta siihen se jäi. Ehkä olisi vaatinut yhden kunnon sniper-maalin riman kautta sisään ja ketsuppipullo auki. Mannisen vaarallisuus oli ajoittaista, olisiko Sakella ehkä hieman raskas kausi henkisesti ollut ja pieni lukko päällä? Samalla epäsopivuus Rantasen kanssa vielä hankaloitti kemiaa. Tavallaan henk koht taidolla (ns. individual effort) ja pelikirjan ulkopuolisilla avuilla junttasivat tehoja, mutta kovaa vastusta vastaan pitäisi jauhaa systeemillä, missä jokainen tietää paikkansa ja tehtävänsä. Aiemmin on tällä tavalla painettu torille asti. Nyt peli sekosi yhä enemmän mitä hankalampi tilanne oli (koski myös muutakin joukkuetta).

Armia oli minusta vaisu. Pari hienoa kikkaa, mutta oli pimennossa muuten. Viime kisoissa dominoi nimekkäämpiä vastustajia vastaan jopa miten halusi välillä. Nyt ei ollut minkäänlainen pelote yv:llä, ja vaikka rightin pelaajia ei tässä joukkueessa paljoa ollut. Onko loukkaantumisia vielä vai mikä painaa? Kausi NHL:ssä meni vähän penkin alle kun poppareitakin sai jauhaa. Kakko pyöri kulmissa 100-lasissa mutta sektorissa oli kädet jäässä. Kapanen pirteä minusta ja kaipaisi siltikin parempaa viimeistelyä. Etukäteen pelkäsin miten Kapasen asenne (on vähän ylimielinen ja sellainen, että hänelle on jokin status) ei istuisi Jalosen nöyrään duunarikiekkoon mutta ihan ok oli.

Björninen edelleen hyvä av:lla ja aloituksissa world class dominointia par excellence. Anttilakin jaksoi mutta ei enää ihan riittänyt tosipaikoissa. Oksanen oli pirteä ja hyvä, joukkueen yllättäjiä minusta. Pakistossa olisi hyvä rightin kiekollinen pakki ollut jees. Tai edes hyvä peliä avaava pakki. Heiskasta ikävä. Mv-peli oli minusta ok eikä niihin kaaduttu, viime vuoden kenttäpeliesityksillä olisi pärjätty näilläkin veskoilla.

Mutta ylipäänsä tuntui, että valmennus ei saanut viestiä nyt perille. Joukkueen otteet heikkoja koko ajan, eikä sellaista perusvarmaa omaa peliä saatu päälle missään vaiheessa pidempiä jaksoja. Ikävä tuli niitä hetkiä kun toisessa erässä vastustaja pesukoneessa 2-3min vaihtoja. Ehkä liikaa uusia nimiä tai roolit/ketjut eivät istuneet. Sentteripeli kautta linjan hyökkäyssuuntaan vaatisi jämäkkyyttä. Lisäksi sellaista taisteluesimerkkiä mitä joku Granlund näyttää puuttui kokonaan, mikä sytyttäisi joukkueen ja "näyttäisi eteen" (copywright Antti Mäkinen). Liian monesti näytti siltä, että pelaajat törmäili yhteen, oli väärin sijoittuneita ja hukassa tai yksin. Merkkausvirheitä Kanadaa vastaan koko ajan. Erittäin epä-jalosmaista kiekkoa minusta. Luotettiinko liikaa, että Rantanen hoitaa ja annettiin liikaa vastuuta/roolia/vapauksia? Varsinkin Kanadaa vastaan alkoi jo Ranekin turhautumaan ja minusta kokeili onneaan turhan monesti pikkujälkipeleillä. Ei nimi selässä vaan logo edessä.

Pettymys kyllä, mutta ehkä tervettä kehitystä ottaa välillä isku leukaan ja tutkia omaa tekemistä.
 

Neely

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Kings ,Englanti, Blaugrana&C.D. Santa Clara
@JypFabu Kyllä.

Käytännössä liki jokainen vastustaja sai pakotettua Suomen kulmiin pyörimään eikä sieltä tuolla tasolla ole helppoa tietä ykkössektoriin murtaumiselle.

Avauspelaamisessa alkoi aika nopeasti tökkimään se pelkkä taskuun pelaaminen. Paperilla fantsu juttu mutta käytännössä se sentteri ei ikinä pääse siihen taskuun täydellä vauhdilla vaan siltä on jo sitä vauhtia otettu kiekottomana pois.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
@JypFabu Kyllä.

Käytännössä liki jokainen vastustaja sai pakotettua Suomen kulmiin pyörimään eikä sieltä tuolla tasolla ole helppoa tietä ykkössektoriin murtaumiselle.

Avauspelaamisessa alkoi aika nopeasti tökkimään se pelkkä taskuun pelaaminen. Paperilla fantsu juttu mutta käytännössä se sentteri ei ikinä pääse siihen taskuun täydellä vauhdilla vaan siltä on jo sitä vauhtia otettu kiekottomana pois.

Osuvat huomiot. Nykypelin vaateeseen isoin ongelma minusta oli keskialueen pelaamisen täydellinen sakkaaminen. Tämä on näkynyt ongelmana kaikissa tämän kauden höntsä turneissa. Osaltaan tämä on myös laajempi ongelma Suomi kiekossa, koska ei liigassakaan ole oikein perinnettä hyvästä keskialueen pelistä, jossa tuotetaan, eikä kytätä. Jos sattumoisin kiinnitit huomiota noihin keskialueen voittamisiin, joita jopa Ranska teki Suomea vastaan solkenaan, kyse ei ollut missään vaiheessa mistään asemoiduista rakenteista lähdössä, vaan kiekottomat repivät liikkeellä vastustajan viisikon pois tasapainosta luoden kiekolliselle riittävän määrän tarjontoja murtaa ja voittaa keskialue liikeylivoimalla. Tämä ei myöskään kiteydy siis mihinkään pelkkään nopeaan kääntöön, vastahyökkäyspeliin tai pystysuunnan kiekkoon vaan pelitaktiseen tapaan luoda hyökkäysasetelma kiekollisena, joka mahdollistaa liikeylivoimaisen alueelle murtautumiseen. Tätä se keskialueen pelin voittaminen tarkoittaa ja yllä oleva kertoo, miksi se on myrkkyä sille ns. meidän pelille.

Jos asiaa ajattelee, on totta, että paremmilla senttereillä olisi viisikkoa voinut sen piirun pari tiivistää, mutta nykypelin osaavaa joukkuetta vastaan en usko, että olisi riittänyt.

Ja kun puhutaan mitä se merkitsee sille viisikolla puolustamiselle, niin jos poikki ei saada ennen keskialuetta ja yleensä ei saada, koska ei ole kyetty murtoon liikeylivoimalla, ei myöskään liikeylivoima riitä omiin ottamaan organisoidusti, on "meidän pelin" viisikko jo valmiiksi repaleina keskialueella, eli tuo keskialueen peli ratkoo molemmat, kuinka hyökkäät, kuinka puolustat, siksi se on niin isossa merkityksessä nykypelissä.
 

uljas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Peliitat, (HeKi-vainaa), Tinatuopit
Menestyspöhö ja sitä myöten ei niin kova voittamisen kiima, sanon minä. Pätee joukkueeseen ja faneihin. Nyt oltiin suuria ennakkosuosikkeja joka pelissä. Aina oli vastassa todella nälkäinen ja motivoitunut haastaja.

Kisoissa mukava tunnelma ylipäänsä. Hiukan paljon korpeaa (jälleen) kiskurihintaisten lippujen määrä, joka karsi monta äänekästä leijonamielistä katsojaa.
 

godspeed

Jäsen
Nuhaiset kisat oli ja vaikka maalejakin välillä tehtiin, niin KOVISSA PELEISSÄ (no vittu mikään ei ollut kova peli) ei paukut riittäneet. Minä en ole mikään pelitaktinen nero tai sillain ymmärrä jokaista pientä juttua, joka tehtiin väärin, mutta jotenkin tämä puolivälierä paketoi kaiken nätisti: Rantanen kovasta yrityksestä huolimatta ilman maalia ja sitten muutkin hakkasi päätä seinään. Tai kiekkoa muikkuverkkoihin tuntui olevan pelinkulku, koska maalille asti ei mennyt oikein mikään. Sellaista sähellystä, jossa oltiin vähän kuin ruotsalaisissa sekahakutansseissa, kun oli apumiesten vuoro hakea ammattimiehiä.

Kanada sitten teki harvoista paikoista maalit, eli tässä Jukka Jalosen ajatus oli siinä mielessä oikeassa, että tehokkaampi porukka voitti. Oliko Kanada sitten turistijengi niin eipä sen peliä katsoessa kertaakaan kyllä pelottanutkaan, mikä on kautta vuosikymmenten ollut ideana.

Nyt on voitettu maajoukkuetasolla sen verran, ettei oikein jaksa tätä lopputulosta harmitellakaan. Vielä on välierät ja finaali, mutta en kyllä toivo pohjoisamerikkalaista finaalia. Saksalla olisi mahikset!
 

Don John

Jäsen
Suosikkijoukkue
Florida Panthers
Rantanen oli mielestäni selkeästi suomen paras pelaaja. Valitettavasti Rantasen ketju ei näyttänyt oikein sopivan yhteen. Luulen että pelit olisi näyttänyt paljon paremmalta jos olisi ollut hieman parempi keskikaista, mutta se oli mitä oli ja Kanada oli parempi.

Ei suomen pelit kaatunut pelkästään ykkösketjun takia. Peli ei vain lähtenyt rullaamaan ja pakisto ja maalivahdeissa oli myös parannettavaa. Välillä tulee ohiturnauksia, mutta eiköhän taas lähivuosina juhlita torilla.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Larmin onneton lipsahdus, heikko ylivoimapeli ja hyökkäysorientoituneempi pelaaminen, aiempien vuosien puolustuspelivahvaan verrattuna. Siinä alustus Sihvosen perkuulle.

Markus Granlundin poisjättämistä pidettiin edelleen virheenä.
NHL:stä ei lopulta tullutkaan jättipottia - Florida, Carolina, Dallas.
Joukkue ei ollut enää Sakari Mannisen joukkue, kenties NHL-tuonteihin viitaten.
"Identiteettikriisi" Rantaseen viitaten, herkemmin polkasemassa pystyyn ja maalinteon tehottomuus. Vaikutti jossain määrin sitten Manniseen ja Hartikaiseen.
Manninen ja Rantanen löysivät jossain määrin toisensa suorahyökkäyksissä, mutta päätypeleissä ja pienpeleissä huomattavasti huonommin.
Mielenosoitukselliset pitkät vaihdot ja lyhyet vaihdot mainittu.
Eikö Jalonen kyennyt pitämään suitsia riittävän kireällä pelaamisen suhteen.


 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös