Olihan tämä järkyttävä pettymys
Jotenkin tuntui vähän saman toistolta, mutta hiukan huonommalla toteutuksella ja nyt vastustajat tiesivät miten pelata vastaan.
Puolustuksen taso oli yllättävän kehno, tosin tuntui että jotenkin koko kentällisen tasapaino oli huonompi kuin aiemmin. Mutta esimerkkinä se että kun vaikka Ranskakin sai älyttömiä vaaratilanteita ja piti joukkuetta kurimuksessa ihan loppuun asti.
En missään nimessä syytä Larmia, mutta kyllä maalivahtipeli oli paljon epävarmempaa kuin mihin on tottunut.
Hyökkäyksessä moni pelaaja alisuoritti ja kokonaisuus jäikin todella sekavaksi ja toki tulos kehnoksi. Nyt taitaa edessä olla melkoinen sukupolven vaihtuminen. Niille Leijonille ketkä lopettavat nyt niin iso kiitos, hienoja kisoja takana mutta myös innolla odotan seuraavia kavereita.
Larmi päästi aika usein sen yhden helpon, sitten hoiti leiviskänsä ihan kelvollisesti. Mutta saattaahan tuo kenttäpelaajiinkin vaikuttaa, kun takaraivossa nakuttaa ajatus siitä, että kohta moke imasee. Ei haittaa näitä höpölöpö-maita vastaan, mutta Kanadaa vastaan ei paljoo pystyis helppoja antamaan eteen.
Puolustus oli kyllä omituisen huono, mikä tavallaan sai Larminkin näyttämään huonommalta ja toisinpäin. Mutta mikä asiasta tekee omituisen, niin se, että iso osahan noista oli luottosotureita, eikä iänkään vielä hirveästi pitäisi painaa (ehkä Ohtamaata painaa jo). He kuitenkin ennen tarjosivat perusvarmaa puolustamista, mitä heiltä sopi odottaakin. Ei tosta pakistosta tasaista hyökkäyksen tukemista voi kauheasti odottaa, mutta oli siinä leipätyössäänkin hälyttävän huono tällä kertaa. Taantuneet sitten vuodessa aika pahasti, tiedä häntä.
Larmi + tuo puolustuskin olisi ehkä vielä voinut menetellä, jos hyökkääminen ei olisi ollut niin tajuttoman mielikuvituksetonta kulmissa pörräämistä heikkoine suorituksineen maalipaikoissa. Suomi ei tainnut olla kenenkään kovan kanssa pelatessa pinteessä kuin ohikiitäviä hetkiä ja teoriassa meidän hyökkäysaika ja paikat olivat ihan riittävät kaikkien kolmen kaatamiseksi. Mutta ne otteet siellä hyökkäyspäässä olivat yksiselitteisesti mitäänsanomattomia suurimman osan ajasta.
Tätä kun funtsii, niin ikävä kyllä katse kohdistuu enemmän ja enemmän Jalosen suuntaan. Melkein kaikistako tuli just nyt selvästi huonompia aiempaan tasoonsa verrattuna? Kisojen aluthan ovat yleensä aina vaikeat, kun ketjukaverit eivät todennäköisesti ole tottuneet pelaamaan toistensa kanssa, mutta aihiot ovat jo silloin nähtävissä, jos niitä on. Nyt niitä ei todellakaan ollut edes nähtävissä ja tähän olisi pitänyt reagoida pistämällä kentälliset ajoissa uuteen uskoon. Ehkei hyökkäys olisi siitäkään parantunut, mutta mikä hiton järki oli hakata päätä seinään samoilla koostumuksilla loppuun asti? Homma vaan maagisesti loksahtaa kasipelissä kohdilleen? Eihän nyt Jalosen tasoinen koutsi voi noinkin selkeää virhettä tehdä, jos on hommassa täydellä sydämellä mukana. Käytännössä jos tuo oli homman ajatus, niin sen voisi kiteyttää näin: "Meillä on täysin yhteensopimattomat kentälliset, jotka on seitsemässä ekassa pelissä näyttäneet, että homma Ei. Vain. Toimi. Mutta rukoillaan ihmettä, että kun ekaa kertaa ollaan oikeasti painetilanteessa (puolivälierä), niin se tilanne hitsaa pelin yhteen." Vau, eipä hitsannut, lopputulos mitäänsanomatonta paskaa.
Vaikka jollekin Rantaselle on tullut naureskeltua, että "mihis ne 55 NHL-maalia jäi", niin eihän ne sen taidot voineet matkallekaan jäädä. Tuo ketjukoostumus ei vain millään tapaa hänen peliinsä sopinut, mihin olisi PITÄNYT REAGOIDA(!), eikä seisoa suolapatsaana. Vaikka Rantanen voittikin joukkueen pistepörssin, ei selkeää maalintekijää joukkueeseen roudattu napsimaan vain ykkös- ja kakkossyöttöjä.
Vielä viimeinen homma, joka ihmetyttää on Petteri Lindbohmin jättäminen ulkopuolelle. En tiedä onko optinen harha, mutta minusta hän on ollut aiemmissa kisoissa yksi varmimmista puolustajista omissa, vaikka muutkin ovat hommistaan varsin luotettavasti suoriutuneet.
