Lupasin tänään jatkaa pohdintojani ja tässä yksi asia josta jo eilen vähän otteluseurantaan kirjoitin.
Mielestäni Jukka Jalosella on yksi aivan selkeä puute:
Pelin aikainen reagoiminen.
Eilinen ottelu oli tästä mielestäni oiva esimerkki pienoiskoossa.
*Ketjut ei toimi. Saadaan ainoastaan painimalla ja ryskäämällä maalipaikkoja. Suorahyökkäykset puuttuvat kokonaan ja viisikoiden etäisyydet kasvavat. - Ei mitään reagointia.
*Sallisella ei vaan riitä kakkosen keskellä mitenkään ja aiheutti kardinaalisella munauksella Ruotsin maalin. - Ei mitään reagointia.
*Jatkoajalle moni koutsi heittää kuumat pelaajat jäälle, Jalosella luki papereissa että tuttu ja turvallinen kolmikko Hartikainen-Manninen-Lehtonen aloittaa. Eivät saaneet edes kiekkoa pois koko vaihdossa.
Olisi voinut heittää vaikka rohkeasti Björnisen kaivamaan kiekon Suomelle, Rantanen ja Määttä jo kentällä, tämän jälkeen Björninen vaihtoon ja tilalle esim Kakko tai kuuma-Kapanen. -Ei siis reagointia.
*Larmi ei saanut kahdessa ensimmäisessä rankussa edes silmiään kiinni. Olisi voinut laittaa loppuihin vaikka Olkinuoran uuniin ja koittaa vähän sekoittaa ruotsalaisten pakkaa. - Ei reagointia.
Olen vähän jäänyt miettimään, onko tämä se iso syy myöskin, miksi Pohjois-Amerikasta on hiljaista. Siellähän nimenomaan veivataan ja sekoitetaan pakkaa kokoajan, ainakin jos jokin homma ei toimi pelin sisällä. Jalosella toki aivan tolkuton rekordi maajoukkuepeleistä, joissa ei täysin samat lainalaisuudet päde versus Atlantin toisella puolella.
Joku tässä yllä kirjoitti, että menestysämpäri alkaa olla täynnä ja näinhän se varmaan on. Sillä tavoin sinne voisi saada toki lisää tilaa roiskeista huolimatta, että tehtäisiin jotain eritavalla. Esimerkiksi rohkeasti reagoitaisiin pelin sisällä, eikä aina mentäisi koko 60min (65min) sillä mitä edellisenä iltana on Mannerin ja Selinin kanssa saunassa sovittu.