Kaikki joukkueet elävät paljolti tähtiensä tahtiin. Tähtiä voi myös osittain syntyä ja kuolla joka pelissä. Suomen ongelma ei ole tähtien puute vaan niiden saaminen loistamaan kirkkaasti esim. samaan tahtiin. Eli pelaajat pitäisi saada paremmin omille vahvuusalueilleen ja antaa eväitä niiden hyödyntämiseen. Esim. Rantanen on varsinainen "super lahjakkuus", joka ei vielä ole pystynyt hyödyntämään osaamistaan täydessä mittakaavassa näissä peleissä. Ei ole kuitenkaan epäilystä, ettei kyvyt riittäisi pelintekijän paikalle, maaliruiskun tontille tai jopa työmiehen rooliin esim. maalin edessä. Tiedä sitten aina missä on se optimaalisen hyöty joukkueen kannalta, mutta monesti se on jotain yllättävää. Rantasen kohdalla se voisi olla esim. kyky sitoa pelaajia, mutta olla silti ketjun moottori maalin edustalla.
Kakko omaa uskomattoman kyvyn 1 vs. 1 tilanteissa, mutta voisi yllättää myös hakemalla enemmän tilaa kentällä ketjukaverien avulla esim. seinäsyöttäjä. Kapasen nopeus on hämmästyttävä ja hän voisi välissä kokeilla yllättää mm. äkkinäisillä suunnan muutoksilla joihin ei vastustaja kykene vastaamaan, mutta ketjukaverit olisivat samalla aaltopituudella. Joukkueen puolustus on myös erittäin tärkeä ja koko taisteluilmeen peruspilari. Viimeistään pakkien pitää herättää koko joukkue taistelemaan joka tilanteessa, ilman taistelevaa puolustusta ei ole voitosta näissä peleissä mitään toivoa. Maalivahdilla on kuitenkin aina eväät olla se viimeinen lukko, joka pelastaa kenttäpelaajat virheiltä. Maalivahdeilla on myös mahdollisuus kantaa joukkuetta ihan siihen viimeiseen maaliin asti, jos joukkue sille tarjoaa mahdollisuuden.
Kaikki on vielä tosiaan mahdollista ja täytyy sanoa, että monelle olisi kova yllätys jos Suomi nykyisellä joukkueelle pystyisi jälleen kirkkaimpaan kamppailuun. Kaksi kotikisojen peräkkäistä MM-kultaa olisi jotain mitä ei ole koskaan ennen koettu.