Petri Kontiolan puolesta harmittaa kovasti. Kaveri ei ole koskaan voittanut mitään, 2 MM-hopeaa oli jo taskussa, nyt pääsi todella lähelle kultaa, mutta ratkaisumaali lähti hänen virheestään. Ei voi yksin Kontiolaa tuosta syyttää, Paul haistoi tilanteen todella hyvin, Innalla pelasi itsensä ulos ja Olkinuorakin vähän ylipelasi tilanteen, mutta varmasti Konnan itsesyytökset tilanteessa ovat kovat ja tilanne syö miestä varmasti pitkään. Monesti puhutaan Saloista ja Ruuduista ym. joilla on 4 eri kilpailun hävittyä finaalia, mutta 3 MM-hopeaa ilman kultaa on myös karu saldo. Mahtaakohan näitä 3 MM-hopean (ilman kultaa) olla muitakin?
Kuten joku tuossa aiemmin kirjoittikin, niin Suomi ei ole näitä tasaväkisiä finaaleja pystynyt voitoksi kääntämään. No, ehkä 2019 voitaisiin tähän laskea. Sitten useasti on ollut huonoa tuuria: -94 Kanadan tasoitusmaalissa Kurri kolattiin jäähyn arvoisesti, -98 Suomen tasoitus hylättiin, kun tuomari oli puhaltanut pelin liian aikaisin poikki vaikka kiekko oli koko ajan pelattavissa, -06 oli Koivun katkennut maila ennen Ruotsin voittomaalia, -14 aivan kaameat tuomarit. En sano, että Suomi olisi näitä kaikkia voittanut paremmalla tuurilla, mutta tosiasiassa Suomen puolella tälläiset asiat eivät koskaan ole olleet. Tälläkin kertaa jatkoajan tuomaroinnista jää kyllä jossiteltavaa, olkoonkin, että Suomella oli kyllä paikkansa ratkaistavana ja kolmannessa erässä olisi pitänyt pystyä naulaamaan johtomaalin jälkeen kun Kanadalla tuntui pelihuumori pettävän. Ruohomaan jäähy oli siinä mielessä kohtalokas, mutta toisaalta tasoitus olisi voinut tulla myös ilman maalivahtia.
Jos noita muita hävittyjä finaaleja vielä muistelee, niin vuosina-92 Ruotsi ja vuosina -04, -07 ja -16 Kanada oli selkeästi parempi, niissä ei jäänyt jossiteltavaa, tämänkertainen taas aivan 50-50, joka olisi pitänyt pystyä hoitamaan. Tsekkiä vastaan vuonna -99 Suomi ei saanut jälkimmäisen finaalin voiton tuomaa momenttumia mukaan jatkoajalle ja -01 Suomi menetti päätöserässä kahden maalin johdon. Nämä Suomi kusi ihan itse ja tuosta vuosituhanteen vaihteen kolmesta hopeasta neljän vuoden sisään tämä Suomen tappiokulttuuri melkeimpä juontuu. Kuka tietää millainen historia olisikaan jos tuota vuoden 2001 sulamista ei olisi tapahtunut. Onneksi tätä tappiomielialaa on viime vuosina vähän saatu käännettyä eikä tämänkertainen tappio mennyt sen piikkiin. 50-50 peli, joka tällä kertaa kääntyi Kanadalle. Se harmittaa, että tällaista pienten marginaalien peliä ei pystytty kääntämään.