Kaikki oleellinen lienee jo turnauksesta ja etenkin finaalista sanottu, mutta laitetaan nyt omakin muka-analyysini joukon jatkoksi.
Lähtökohtiin nähden turnaus oli erittäin onnistunut eikä tulokseen voi olla lopulta kovinkaan pettynyt, vaikka totta kai maailmanmestaruutta aina haetaankin. Kisat pelattiin lähes joka maan osalta maksimissaan B-tason maajoukkueella, ja Suomen joukkue oli nimellisesti heikompi kuin pahimmilla kilpakumppaneilla Kanadalla, USA:lla, Ruotsilla, Venäjällä ja Tsekillä. Myös Sveitsin ja Saksan joukkueet olivat nimellisesti ainakin lähellä Suomea, elleivät jopa parempia. Materiaalieron kiinni kurominen pelitavan avulla oli hieno suoritus, ja tällä joukkueella yhden maalin päähän maailmanmestaruudesta pääseminen vei suorituksen tasolle loistava.
Suomen joukkueessa oli 14 MM-tason ensikertalaista, mutta se ei näkynyt pelaamisessa juuri lainkaan. Jalonen pystyi myymään pelitavan loistavasti koko joukkueelle, ja Suomen kollektiivinen viisikko- ja puolustuspeli oli varmasti kisojen parasta millä tahansa mittarilla. Maalivahtipeli antoi mahdollisuuden voittoon jokaisessa pelissä, ja Olkinuoran huippuotteet olivat ehkä suurin syy, miksi Suomi eteni finaaliin asti. Suomi ei hävinnyt yhtäkään ottelua varsinaisella peliajalla, ja joukkue antoi kaikkensa jokaisessa ottelussa.
Finaalissakin Suomi oli pelillisesti parempi joukkue, mutta erinäisistä syistä johtuen se ei vain riittänyt voittoon. Tuomarilinja oli vähintäänkin mielenkiintoinen, mutta senkään taakse ei voida kokonaan mennä. Tehottomuuteen ja heikkoon erikoistilannepelaamiseen Suomi lähinnä kaatui, ylivoima oli heikkoa ja alivoima luokatonta. Mitään syytä häpeään ei ole, kokonaisuutena loistava turnaus jonka päätös ei ollut kaukana täydellisestä. Nyt kävi näin, mutta tulos olisi voinut kääntyä kumpaan tahansa suuntaan. Kanada ei ollut parempi, mutta oli riittävän kliininen ja tyly, hyötyen tuomarilinjasta ehkä hieman Suomea enemmän.
Joka tapauksessa suomalaisen jääkiekon tulevaisuudennäkymät ovat loistavat. MM-kullasta pystytään taistelemaan vuosittain jopa lähes kokonaan ilman NHL-pelaajia, ja onkin äärimmäisen kiinnostavaa nähdä, mitä tapahtuu ensi talvena Pekingissä, kun Suomi saa kasaan lähestulkoon kaikkien aikojen leijonajoukkueen. Jalonen kuuluu maailman parhaisiin turnausvalmentajiin, joten on hyvin mielenkiintoista nähdä, mihin pystytään monta kertaa näiden kisojen joukkuetta kovemmalla materiaalilla.
