No Suomihan nyt on selkeä musta hevonen tässä turnauksessa. Joku Sveitsi saattaa yltää finaaliin ja kaataa ylimielisiä ja kurittomia suuria maita. Meillä on nimetön, etukäteen paljon haukuttu joukkue - vertautuu sangen hyvin Minskin turnaukseen. Paras yhdestä -peleissä voi sattua erittäin monia asioita. Katsoisin edes muutaman ottelun ennen kuin toivottaisin tätä joukkuetta B-sarjaan.
Jos miettii alkusarjoja, missä on oltu "vaikeuksissa", niin ne ovat vuodet 2010, 2014 ja 2017. 2010 ja 2014 olympiavuodet, jolloin vahvistuksia ei sitten hirveästi ollut. 2010 jopa karsintasarja oli senaikaisella systeemillä vaihtoehto. 2014 kuitenkin finaaliin ja 2017 Suomi otti ja meni kuitenkin välieriin asti, vaikka molemmissa alkusarja oli nihkeä ja tarvittiin aavistus jopa muiden apua, että sija 4 saavutettiin. (Lisäksi kotikisoissa 2013 oli melko "nimetön nippu". Siinä alkusarja kuitenkin sujui hyvin.)
Mutta oli miten oli. Jalkeilla on ryhmä, joka todennäköisesti tekee 1-5 maalia per peli vastustajasta riippumatta. Alkusarja on tämän ryhmän kovin haaste, kuinka pelit siinä sujuvat. Puolivälierä on henkisesti paljon helpompi.
Tiivissä pelitahdissa paljon on kiinni ylivoiman toimivuudesta. Vime vuonna Suomi heitti kentälle Teräväisen, Ahon ja Rantasen, kun piti pikkumaita vastaan tehdä maalit ylivoimalla, nyt tällaista kärkeä ei ole. YV:n toimiessa ei tarvitse olla huolissaan tasakentällisin väännetyistä maaleista. Nyt materiaali ei sillä tavalla ole etukäteen mitenkään kaksinen edes ns. heikompia vastaan, joten etukäteen ajateltuna voi olla, että 5-5 pelissä Suomi ei tee montaa maalia. Paljon jäänee erikoistilanteiden varaan.
Ainakin omissa silmissä tämänkertainen tilanne vertautuu 2017 joukkueseen, pois lukien että nyt valmentajana on kokenut Jalonen. Suomi voi tälläisella ryhmällä voittaa kenet tahansa, mutta melkeinpä hävitäkin kenelle tahansa, jos maalinteko ei luonnistu.
Mielenkiintoista nähdä, miten hermo kotikatsomoissa kestää.