Tähän voisi kaivaa sen Ilta-Sanomien viime keväisen kolumnin aiheesta, kun NHL-pelaajia ei kiinnosta pelata Leijonissa. Parit kolmet kieltäytymiset tänä keväänä NHL:n suunnasta, niin kolumniin voisi päivittää vuosiluvun ja päävalmentajan nimen. Hauskaa, kun viime keväänä hieman jälkeen kolumnin ilmestymisen, joukkueeseen ilmoittauivat Aho, Teräväinen, Rantanen ja Granlund.
Nämä NHL-pelaajien tulot ja kieltäytymiset saavat joka kevät turhan isot mittasuhteet, mutta toisaalta nämä jutut myyvät hyvin.
Kyllähän tuo eittämättä näytti erittäin pahalta tilanne viime keväänä ihan vielä sinne kalkkiviivoille asti ja itsellänikin oli jo toivo mennyt ja taisi parit katkeruuden kyyneleet tulla vuodatettua tännekin palstalle ennenkuin valo tunnelin päähän syttyi ja sitten kaikki olikin yhtäkkiä ihan toisin.
Viime keväänä taisi se ratkaiseva tekijä olla Rantasen ilmoitus halukkuudesta tulla kisoihin, josta lähti välittömästi positiivinen kierre ja kohtahan niitä nimiä alkoikin suorastaan ropisemaan taivaalta. Barkovkin oli täyttä häkää jo tulossa silloinkin mukaan, mutta sitten tuli juuri kisojen alla se harmillinen loukki. Olisihan siinä ollut yksi kaikkien aikojen Leijona-joukkueista silloin kasassa. Ja olihan tuo nytkin yksi kaikkien aikojen parhaista MM-kisoissa. En vieläkään ymmärrä, miten Marjamäki sai senkin unelmapaketin jotenkin tyrittyä.
Nyt voisi käydä vähän sama juttu. Veikkaan että aika montaa hyökkääjää kiinnostaisi mahdollisuus päästä pelaamaan tulikuuman Barkovin ketjussa ja miksei muitakin, ihan vaan päästäkseen samaan jengiin. Harmillista vaan että tänä keväänä nuo potentiaaliset tulokkaat ovat jo lähtökohtaisesti tavallista harvemmassa.
Ristolaisesta tuli vielä mieleen kun luin Karalahden elämäkerran, että kuinka eri lailla sitä voikaan Leijona-paitaan jääkiekkoilija suhtautua. Karalahti parhaina päivinäänkin yhtenä Euroopan parhaista puolustajista puhui nimenomaan Leijoniin
pääsystä, ja oli valmis taistelemaan viimeiseen asti kisapaikasta (lukuunottamatta yhtä vuotta kun mopo oli lähtenyt päihteiden vuoksi hieman liikaa keulimaan ja mokasi lähes varman kisapaikan sekoilemalla, jolloin Erkka sanoi ei kiitos) ja jos ei päässyt tai ei edes kiinnostusta osoitettu, niin oli aina hyvin syvästi pettynyt.
Risto edustaa taas toista äärilaitaa. Hänelle MM-kisoihin tuleminen vaikuttaa olevan hyvin vastentahtoista ja kaikenlaisia tekosyitä ja muuta kiemurtelua tässä ollaan saatu jo useamman kevään aikana todistella. Joukkueen kannalta parasta tosiaan varmaan olisi, ettei kaverille päin enää edes soiteltaisi, vaan mennään niillä pelaajilla joille on suuri kunnia saada vetää Leijona-paita ylle. Kuten Karalahdelle aikoinaan.
Ja Barkov vaikuttaisi olevan samasta puusta veistetty siinä mielessä. Sama Rantasen ja Grannyn kohdalla. Onneksi noilla meidän parhailla pelaajilla sentään sykkii suuri Leijona-sydän, joten ei tässä nähtävissä olevassa tulevaisuudessa mitään hätää ole. Aina saadaan iskukykyinen prikaati kasaan joka kisoihin.