Jääkiekko on joukkuepeli, jonka tulokset yksilöt ratkaisevat. Suomen menestykseen tuli nyt yksi palanen lisää, kun Kakko on liekeissä. Juuri hänen kaltainensa pelaaja voi kantaa reppuselässään joukkueen voittoihin. Tällaista ei ennen kisoja voinut ennakoida, sillä B-junnujen ei yleensä edellytetä tekevän aikuisten peleissä tällaista jälkeä.
Kakko kuuluu siihen äärimmäisen harvinaiseen kategoriaan pelaajia, jotka parantavat panosten kovetessa. Hänen kehityksensä on sen verran huimaa, että epäilemättä pelaa ensi vuonna täyden kauden - eikä kuitenkaan Tepsissä.
Kakon huolestunut ilme viittaa varmaan tulevaan joukkueeseen, kuka todella haluaisi pelata esikaupungissa, surkeassa joukkueessa? Sanavarastoa on syytä kasvattaa, suomen kielessä on varsin rikas, joskin unohdettu arsenaali tuon tyyppisiin mielenilmauksiin.
Kakko on myös antanut yhden lisäsyyn kisoista kieltäytymiselle (pätee todella harvoihin) - huonot ketjukaverit.
Kisoista kannattaa nauttia nyt, alkusarja on Suomen juhlaa. Slovakiamatsista en sanoisi, että Suomi nousi jollekin uudelle tasolle. Mutta tasonnosto täytyykin tehdä vasta puolivälierissä.
USA kannattaisi voittaa, lohkovoitolla saataisiin kohtuullisempi vastustaja vastaan. Edes Tshekkiä en toivo, sillä se rankaisee virheistä Slovakiaa paremmin.
JA:n seuranta on taas omaa luokkaansa: Lankinen haukuttiin pystyyn, vaikka torjui toisen voiton. Pakko on jälleen alkaa ymmärtää kieltäytyjiä, ainakin maalivahteja. Onko se nyt niin tavattoman vaikea ymmärtää, että kukaan vahti ei saa jokaista kiekkoa kiinni? Täysin vatipäistä kommentointia tyypeiltä, jotka eivät itse saisi sitä kuuluisaa rantapalloakaan kätösiinsä. Lankinen oli hyvä, voiton tae. Jos toisessa päässä on Lankinen ja toisessa Kakko, aika lailla mitalipelejä pukkaa.