Ihan höpönlöpöä on nuo MM-kisojen arvostukset ym. Kertaan nyt vielä yhden faktan. Tämä kieltäytyminen on ongelma käytännössä vain Suomelle kaikista maailman maista. Jalkapallossa kaikki sarja ja maajoukkue pelisysteemit on niin erilaiset, että vertailukohta on heikohko. Ei sielläkään isot pelaajat pelaa isoja pelejä vain 4 vuoden välein. Ymmärtäisin sinänsä isot välit, jos turnaus olisi vaikkapa ihan keskellä kesää tai syksyllä ennen kauden alkua. Silloin ymmärrän, ettei ihan joka lomia jaksais treenata...
...vai pitäiskö itseasiassa jaksaa silloinkin, jos laji kiinnostaa? Se mikä eniten itseä häiritsee on tässä kietäytymisessä sellainen totaalinen urheilullisuuden puute. Ja moni selitteleekin tätä asiaa, kun raha sitä ja raha tätä. Oksennusta suussa yritän tästä asiasta nyt jotain sanoa. Ei herranjumala, jos jääkiekkoa pelaa vain eurot silmissä. Onko kaikki Suomen pelaajat Ville Leinoja? Ei minua urheilullisena ihmisenä kiinnosta edes oman kaupungin seurajoukkueen mestaruus samalla tavalla kuin maajoukkueen mestaruus. Siksi koska seuramestaruudet ovat aina enemmän tai vähemmän rahakysymyksiä kuin urheilukysymyksiä. Mitä isommista liigoista puhutaan sitä enemmän asian takana on raha kuin urheilu. Maajoukkueissa voitetaan urheilussa. Seurajoukkueissa se on sellainen urheilun maustamaa pääomien voittoa. Ja suorastaan hämmästelen niitä ihmisiä ketä kiinnostaa vaikka Winnipegin mestaruus. Miks ihmeessä minua joku Teppo kiinnostais? Ei minulla ole mitään sidettä Winnipegiin. Ihan kiva niitä pelejä on katsella kun se on näyttävää, mutta ei se herätä mitään onnistumisen tai epäonnistumisen tunteita. Enemmän voisi kiinnostaa, vaikka Saksan parlamenttivaalit, koska niilläkin on enemmän kosketuspintaa minun elämääni kuin yhdenkään NHL tai KHL joukkueen seuralla. Ei minua tosin nekään kiinnosta, mutta noin niinkuin täysin asiaan kuulumattomana vertauskuvana.
Ja sitten joku tulee sanomaan, että maajoukkuekisat kiinnostaa vain niitä, jotka ei muuta kiekkoa seuraa? Sanoissaan selkeästi halventavaa ääntä. Edelliseen viitaten, kumpiko onkaan oikeastaan sitten häpeällisempää? Gloryhuntata jotain rahamiesten leikkejä vai seurata urheilua?
Kaikki selitykset kieltäytymisestä ovat tuubaa. Väsymys, sopimuskatkolla tms. Moneltakohan jääkiekkoilijalta on ura tai sopimus jäänyt tekemättä tai saamatta maajoukkuepelien takia? Voi siellä toki joku uran päättävä loukki vaikka olla, mutta väitänpä, että useimpien jääkiekkoilijoiden uraa on jääkiekon pelaaminen vienyt enemmän eteenpäin kuin taaksepäin. Jos ei, niin kannattaa keksiä sitten joku ihan muu homma mitä tekee.
Jotenkin en voi uskoa, että suomalaiset jääkiekkoilijat olisi kuitenkaan tässä määrin saaneet noin kovia iskuja päähän, vaikka en heitä yleisesti minään neropatteina pidäkään. Taustalla on melkein pakko olla jonkin tason protesti. Mutta tällainen hiljainen protesti tuskin vie mitään eteenpäin. Mutta sitten tullaan taas tähän jääkiekon sisäiseen omaan hyvävelikulttuuriin, jota ei monestikaan voi järjellä eikä oikein tunteellakaan selittää. Ollaan vaan tyhmiä kun ollaan aina ennenkin oltu.
...vai pitäiskö itseasiassa jaksaa silloinkin, jos laji kiinnostaa? Se mikä eniten itseä häiritsee on tässä kietäytymisessä sellainen totaalinen urheilullisuuden puute. Ja moni selitteleekin tätä asiaa, kun raha sitä ja raha tätä. Oksennusta suussa yritän tästä asiasta nyt jotain sanoa. Ei herranjumala, jos jääkiekkoa pelaa vain eurot silmissä. Onko kaikki Suomen pelaajat Ville Leinoja? Ei minua urheilullisena ihmisenä kiinnosta edes oman kaupungin seurajoukkueen mestaruus samalla tavalla kuin maajoukkueen mestaruus. Siksi koska seuramestaruudet ovat aina enemmän tai vähemmän rahakysymyksiä kuin urheilukysymyksiä. Mitä isommista liigoista puhutaan sitä enemmän asian takana on raha kuin urheilu. Maajoukkueissa voitetaan urheilussa. Seurajoukkueissa se on sellainen urheilun maustamaa pääomien voittoa. Ja suorastaan hämmästelen niitä ihmisiä ketä kiinnostaa vaikka Winnipegin mestaruus. Miks ihmeessä minua joku Teppo kiinnostais? Ei minulla ole mitään sidettä Winnipegiin. Ihan kiva niitä pelejä on katsella kun se on näyttävää, mutta ei se herätä mitään onnistumisen tai epäonnistumisen tunteita. Enemmän voisi kiinnostaa, vaikka Saksan parlamenttivaalit, koska niilläkin on enemmän kosketuspintaa minun elämääni kuin yhdenkään NHL tai KHL joukkueen seuralla. Ei minua tosin nekään kiinnosta, mutta noin niinkuin täysin asiaan kuulumattomana vertauskuvana.
Ja sitten joku tulee sanomaan, että maajoukkuekisat kiinnostaa vain niitä, jotka ei muuta kiekkoa seuraa? Sanoissaan selkeästi halventavaa ääntä. Edelliseen viitaten, kumpiko onkaan oikeastaan sitten häpeällisempää? Gloryhuntata jotain rahamiesten leikkejä vai seurata urheilua?
Kaikki selitykset kieltäytymisestä ovat tuubaa. Väsymys, sopimuskatkolla tms. Moneltakohan jääkiekkoilijalta on ura tai sopimus jäänyt tekemättä tai saamatta maajoukkuepelien takia? Voi siellä toki joku uran päättävä loukki vaikka olla, mutta väitänpä, että useimpien jääkiekkoilijoiden uraa on jääkiekon pelaaminen vienyt enemmän eteenpäin kuin taaksepäin. Jos ei, niin kannattaa keksiä sitten joku ihan muu homma mitä tekee.
Jotenkin en voi uskoa, että suomalaiset jääkiekkoilijat olisi kuitenkaan tässä määrin saaneet noin kovia iskuja päähän, vaikka en heitä yleisesti minään neropatteina pidäkään. Taustalla on melkein pakko olla jonkin tason protesti. Mutta tällainen hiljainen protesti tuskin vie mitään eteenpäin. Mutta sitten tullaan taas tähän jääkiekon sisäiseen omaan hyvävelikulttuuriin, jota ei monestikaan voi järjellä eikä oikein tunteellakaan selittää. Ollaan vaan tyhmiä kun ollaan aina ennenkin oltu.