Kaikella kunnioituksella etenkin herroja Manninen, Suomela ja Jormakka kohtaan, mutta kellään ei pitäisi olla mitään asiaa MM -kullasta taistelevan joukkueen top 9 tai edes top 12 hyökkääjistöön.
Mielipide on täysin mun ja varmaan tästä on jo keskusteltukin, mutta koskakohan viimeksi Suomella on ollut yhtä heikko kolmoskenttä, kuin näissä kisoissa?
Kaikella kunnioituksella etenkin herroja Manninen, Suomela ja Jormakka kohtaan, mutta kellään ei pitäisi olla mitään asiaa MM -kullasta taistelevan joukkueen top 9 tai edes top 12 hyökkääjistöön.
Mielestäni (ja toivottavasti) tähän suuntaan ollaan koko ajan menossakin. Toistaiseksi nämä ovat olleet vain yksittäisten kisojen "yllätyksiä", kuten Slovakian MM-hopea Helsingissä 2012, seuraavana vuonna hopealla oli Sveitsi ja kuten muistamme, Saksa nyt 2018 olympialaisissa minuutin päässä kultamitalista. Noista jokainen oli ihan vastaavan suuruusluokan yllätys kuin nyt olisi se, että Latvia tai Sveitsi tiputtaisi Suomen ja/tai Ruotsin mitalipelien ulkopuolelle.
Toki skenaariosi vaatisi, että noista molemmat tiputtaisivat ennakkosuosikit jatkosta ja sellaista ei ole tainnut vielä ihan käydä. Mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kunhan ei huomenna tapahdu ;)
Eikös se perinteisesti ole mennyt niin, että näkyvyyden (jota MM-kisaedustus kieltämättä tuo rutkasti) ja menestyksen kautta sille tarvittavalle juniorityölle sitä potkua saadaan erityisen hyvin? Kuinkakohan moni suomalainenkin junnu aloitti lätkäharrastuksensa 1995 ja 2011 MM-kultajuhlien jälkeen? Sanoisin että aika helvetin moni.
Lisäksi perinteinen totuus on myös, että kovat pelit kehittää eniten, joten on erittäin tärkeää että lähtökohtaisesti heikommat maat pääsevät mittaamaan taitotasoaan ja ottamaan vaikutteita omaan tekemiseensä asemansa jo vakiinnuttaneilta pelureilta.
Eikä Etelä-Koreaakaan ole mitenkään tarvinnut "roikottaa" mukana nyt, ihan itse pelaamallahan ne sen paikkansa kisoissa ansaitsivat. Onhan sieltä alemmalta sarjatasolta noussut joukkueita myös useiksi vuosiksi MM-tasolle ja varmasti tämä on ruokkinut sekä pelaajatuotantoa että kaikkea muutakin ammattitaitoa mitä lätkän ympärille vaaditaan kussakin maassa.
Kyllähän kaikissa urheilulajeissa toistuu samanlainen kuvio, että siellä on aina kovimmat ennakkosuosikit ja sitten tulee yllättäjiä ja aina mukana on myös erinäisiä "roikkujia" mukana ainoastaan haistelemassa tunnelmaa. Kuten kenialaisia hiihtäjiä. Pitäisikö heidätkin sulkea systemaattisesti kaikista arvokisoista vain sillä perusteella, ettei heillä ole edes teoriassa minkäänlaisia mahdollisuuksia kamppailla mitaleista?
Mielestäni (ja toivottavasti) tähän suuntaan ollaan koko ajan menossakin. Toistaiseksi nämä ovat olleet vain yksittäisten kisojen "yllätyksiä", kuten Slovakian MM-hopea Helsingissä 2012, seuraavana vuonna hopealla oli Sveitsi ja kuten muistamme, Saksa nyt 2018 olympialaisissa minuutin päässä kultamitalista. Noista jokainen oli ihan vastaavan suuruusluokan yllätys kuin nyt olisi se, että Latvia tai Sveitsi tiputtaisi Suomen ja/tai Ruotsin mitalipelien ulkopuolelle.
Toki skenaariosi vaatisi, että noista molemmat tiputtaisivat ennakkosuosikit jatkosta ja sellaista ei ole tainnut vielä ihan käydä. Mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kunhan ei huomenna tapahdu ;)
Eikös se perinteisesti ole mennyt niin, että näkyvyyden (jota MM-kisaedustus kieltämättä tuo rutkasti) ja menestyksen kautta sille tarvittavalle juniorityölle sitä potkua saadaan erityisen hyvin? Kuinkakohan moni suomalainenkin junnu aloitti lätkäharrastuksensa 1995 ja 2011 MM-kultajuhlien jälkeen? Sanoisin että aika helvetin moni.
Lisäksi perinteinen totuus on myös, että kovat pelit kehittää eniten, joten on erittäin tärkeää että lähtökohtaisesti heikommat maat pääsevät mittaamaan taitotasoaan ja ottamaan vaikutteita omaan tekemiseensä asemansa jo vakiinnuttaneilta pelureilta.
Eikä Etelä-Koreaakaan ole mitenkään tarvinnut "roikottaa" mukana nyt, ihan itse pelaamallahan ne sen paikkansa kisoissa ansaitsivat. Onhan sieltä alemmalta sarjatasolta noussut joukkueita myös useiksi vuosiksi MM-tasolle ja varmasti tämä on ruokkinut sekä pelaajatuotantoa että kaikkea muutakin ammattitaitoa mitä lätkän ympärille vaaditaan kussakin maassa.
Kyllähän kaikissa urheilulajeissa toistuu samanlainen kuvio, että siellä on aina kovimmat ennakkosuosikit ja sitten tulee yllättäjiä ja aina mukana on myös erinäisiä "roikkujia" mukana ainoastaan haistelemassa tunnelmaa. Kuten kenialaisia hiihtäjiä. Pitäisikö heidätkin sulkea systemaattisesti kaikista arvokisoista vain sillä perusteella, ettei heillä ole edes teoriassa minkäänlaisia mahdollisuuksia kamppailla mitaleista?
Nojaa, eipä tuo Slovakian hopea nyt ollut niin ääriluokan yllätys. Slovakia haastoi tuohon aikaan jokaisen jääkiekkomaan todella hyvin, Suomen ja Slovakian pelit olivat helvetin tasaisia aina. Silloin kun Slovakia tuon hopean otti, niin oli seitsemän isoa lätkämaata eli TOP-6 ja Slovakia. 2012 Slovakia pelasi semmoisella hurmoksella, koska kaikilla oli yhteinen missio pelata Pavol Demitran muistolle tuo turnaus. Eli ihan ilman jälkiviisautta voin sanoa, että ei tuo ole yllätys eikä ollut silloinkaan, vaikka ei ehkä odotetuin asia.Mielestäni (ja toivottavasti) tähän suuntaan ollaan koko ajan menossakin. Toistaiseksi nämä ovat olleet vain yksittäisten kisojen "yllätyksiä", kuten Slovakian MM-hopea Helsingissä 2012, seuraavana vuonna hopealla oli Sveitsi ja kuten muistamme, Saksa nyt 2018 olympialaisissa minuutin päässä kultamitalista. Noista jokainen oli ihan vastaavan suuruusluokan yllätys kuin nyt olisi se, että Latvia tai Sveitsi tiputtaisi Suomen ja/tai Ruotsin mitalipelien ulkopuolelle.
Ehkä tuo "ääriluokan yllätys" on hieman liikaa, mutta kyllähän se iso yllätysmitali ehdottomasti oli. Slovakia ei ollut kuitenkaan edellisen vuoden kotikisoissaan päässyt edes pudotuspeleihin, vaan pelit loppuivat silloisen välisarjan jälkeen. Sitä ennen Slovakia oli ollut MM-tasolla neljän parhaan joukossa vuonna 2004 (neljäs) ja edellinen mitali oli pronssi vuodelta 2003. Olympialaisissa oli se 2010 neljäs sija myös, mutta muuten oli aika hiljaista.Nojaa, eipä tuo Slovakian hopea nyt ollut niin ääriluokan yllätys. Slovakia haastoi tuohon aikaan jokaisen jääkiekkomaan todella hyvin, Suomen ja Slovakian pelit olivat helvetin tasaisia aina. Silloin kun Slovakia tuon hopean otti, niin oli seitsemän isoa lätkämaata eli TOP-6 ja Slovakia. 2012 Slovakia pelasi semmoisella hurmoksella, koska kaikilla oli yhteinen missio pelata Pavol Demitran muistolle tuo turnaus. Eli ihan ilman jälkiviisautta voin sanoa, että ei tuo ole yllätys eikä ollut silloinkaan, vaikka ei ehkä odotetuin asia.
Ehkä tuo "ääriluokan yllätys" on hieman liikaa, mutta kyllähän se iso yllätysmitali ehdottomasti oli. Slovakia ei ollut kuitenkaan edellisen vuoden kotikisoissaan päässyt edes pudotuspeleihin, vaan pelit loppuivat silloisen välisarjan jälkeen. Sitä ennen Slovakia oli ollut MM-tasolla neljän parhaan joukossa vuonna 2004 (neljäs) ja edellinen mitali oli pronssi vuodelta 2003. Olympialaisissa oli se 2010 neljäs sija myös, mutta muuten oli aika hiljaista.
Slovakian neljä edellistä sijoitusta MM-tasolla ennen vuoden 2012 MM-kisoja oli 10, 12, 10 ja pohjakosketuksena 2008 kun se oli sijalla 13, eli vauhtia haettiin karsintasarjasta. Jos näiden pohjalta ei pitänyt yllätyksenä tuota Slovakian MM-hopeaa vuodelta 2012 ja osasi jopa aavistella sitä, niin melkoinen oraakkeli on saanut olla.
Juurikin näin. Kyllä noiden kisojen isoin paukku oli ehdottomasti siinä kun Slovakia voitti puolivälierässä Kanadan. Hommahan oli jo kääntymässä Kanadalle, se käänsi 0-2 tappion itselleen 3-2 johdoksi, mutta kolmannen erän puolivälin jälkeen Slovakia tasoitti kun Kanada lepsuili, ja tosiaan Getzlafin järjetön aivopieru maksoi miehelle ensin 5+20 rangaistuksen ja hetkeä myöhemmin Slovakia teki voittomaalin. Kyllähän Kanadalla oli ihan järjettömän kova joukkue tuon vuoden MM-kisoissa, itse asiassa jos paperilla katsoo niin ei äkkiä tule edes montaa parempaa mieleen. Getzlafin hölmöily maksoi välieräpaikan, Kanada oli kuitenkin Venäjän ohella suurimpia mestarisuosikkeja noissa(kin) kisoissa.Olihan tuo hopea tosiaan jättipaukku. Ennen turnausta Slovakia oli alkulohkon vitossuosikki (IIHF-rankingin 10.) Sveitsin perässä. Slovakia toki yllätti alkulohkossa USA:n, mutta jäi silti neljänneksi. Kohtasi puolivälierässä Kanadan, joka Getzlafin johdolla munasi homman puolivaloilla läpsyttelyyn ja kapteeni itse vielä ratkaisi ottelun viime hetkien ulosajollaan. Ehkä välierän Tsekki-voittoa ei voi jättipommina enää pitää, mutta se, että Slovakia tuolloin oli vielä mukana oli iso yllätys.
Itse tuli nuo(kin) kisat seurattua erittäin tarkasti, joten ennakkoasetelmat ja turnauksen aikaiset yleiset fiilikset ovat hyvin muistissa. Ja kyllä Slovakian menestys oli silloin kaikkien (paitsi varmaan yksittäisten oraakkelien), myös Slovakian pelaajien ja fanien mielestä jättiyllätys.
Joo ei varmasti kahta sanaa etteikö ollut yllätys. Se oli kauemman aikaa sitten jo tosiaan kun Slovakia oli jopa uhka.Olihan tuo hopea tosiaan jättipaukku.
Jotenkin jäänyt mielikuva, että puolivälieriin lähes aina, mutta sieltä ulos. Muistelin siis hieman väärin. Mutta Vancouverin 4. sija antoi hyvää signaalia. Ehkä tuo hopea jälkeenpäin näyttää todennäköisemmältä kuin kisoja ennen, en tosiaan muista mitä ajattelin voimasuhteista ennen kisoja. Silti ei se jättiyllätys ollut, mutta asia jota ei olettanut. Latvian välieräpaikka olisi jättiyllätys vertailukohdaksi.Ehkä tuo "ääriluokan yllätys" on hieman liikaa, mutta kyllähän se iso yllätysmitali ehdottomasti oli. Slovakia ei ollut kuitenkaan edellisen vuoden kotikisoissaan päässyt edes pudotuspeleihin, vaan pelit loppuivat silloisen välisarjan jälkeen. Sitä ennen Slovakia oli ollut MM-tasolla neljän parhaan joukossa vuonna 2004 (neljäs) ja edellinen mitali oli pronssi vuodelta 2003. Olympialaisissa oli se 2010 neljäs sija myös, mutta muuten oli aika hiljaista.
Slovakian neljä edellistä sijoitusta MM-tasolla ennen vuoden 2012 MM-kisoja oli 10, 12, 10 ja pohjakosketuksena 2008 kun se oli sijalla 13, eli vauhtia haettiin karsintasarjasta. Jos näiden pohjalta ei pitänyt yllätyksenä tuota Slovakian MM-hopeaa vuodelta 2012 ja osasi jopa aavistella sitä, niin melkoinen oraakkeli on saanut olla.
Toki Vancouver antoi signaalia, mutta ei pidä antaa sen hämätä. Slovakialla oli kuitenkin sen ns. kultaisen sukupolven kaikki parhaat pelaajat mukana, oikeastaan Peter Bondra oli ainoa joka oli jo lopettanut mutta muuten kaikki. Toki siellä jotkut Ziggy Palffy ja vastaavat höntsäili Slovakian liigassa, mutta esim ykkösketjuna ollut Gaborik-Demitra-Hossa oli ihan järjetön ykkösketju, ja oikeastaan se hilasikin joukkueen mitalipeleihin ja viittä vailla pronssille. Lisäksi tulitukea tuli hyvin mm. Zednikiltä, Handzusilta ja taisi Jozef Stümpelkin painaa vielä piste per peli tahdilla KHL:ssä. Lisäksi maalissa Jaroslav Halak oli hyvä, mieshän oli tuohon aikaan vielä Montrealissa ihan tasavahva Carey Pricen kanssa.Jotenkin jäänyt mielikuva, että puolivälieriin lähes aina, mutta sieltä ulos. Muistelin siis hieman väärin. Mutta Vancouverin 4. sija antoi hyvää signaalia. Ehkä tuo hopea jälkeenpäin näyttää todennäköisemmältä kuin kisoja ennen, en tosiaan muista mitä ajattelin voimasuhteista ennen kisoja. Silti ei se jättiyllätys ollut, mutta asia jota ei olettanut. Latvian välieräpaikka olisi jättiyllätys vertailukohdaksi.
Kyllähän näistä kisoista tulee tuo 2011 mieleen monella muullakin tavalla. Silloinhan kompuroitiin Latviaa ja Saksaa vastaan, nyt kompuroitiin Tanskaa ja Saksaa vastaan. Valmentajaa vihasivat kaikki ja mistään ei tullut silloinkaan mitään. Sitten voitettiin ihan ylivoimainen Venäjä muistaakseni jatkoajalla (?), nyt voitettiin "ihan ylivoimaiset" USA ja Kanada. Venäjä ilmaveivattiin vielä uusiksi ja loppu onkin legendaa eli torilla tavataan! Oli muuten käsittämättömän upeat kisat nuo 2011 muutenkin kaikella tavalla, alusta loppuun ja sitä tunteiden vuoristorataa ja meininkiä ei varmasti koskaan unohda. Paitsi heti kun nyt Tanskassa järjestetään sama homma niin tippuu toisesta korvasta vanhat jutut!En ole lainkaan taikauskoinen tms., mutta hauska kuriositeetti.
Anttila on ollut erinomainen roolissaan möyrien kiekkoja kulmissa ja laidoissa tullen sieltä useimmiten ulos myös kiekon kanssa. Vaikeahan häntä on puolustaa. Alivoimallakin tämä on pitkän mailansa ansiosta ollut erittäin hyvä. Silti toivoisin vielä enemmän taklauksia ja tietynlaista tilantekoa Pesoselle.
Tuli mieleen, että Suomen kultavuonna 2011 oli puolivälierissä aika vastaavat asetelmat kuin nyt. Eli puolivälieräparit USA-Tsekki ja Venäjä-Kanada. Silloinkin Suomi ja Ruotsi olivat selvät suosikit omiin puolivälieriinsä (Suomi-Norja, Ruotsi-Saksa).
Ja välierät olivat Ruotsi-Tsekki ja Suomi-Venäjä, joista Suomi ja Ruotsi menivät finaaliin. Ei tämä olisi ollenkaan mahdoton skenaario tänä vuonnakaan. Pidän kyllä USA:ta ennakkosuosikkina Tsekkiä vastaan ja ehkä myös kanukkeja pienenä suosikkina rybyjä vastaan, mutta ovathan nuo ottelut ennakolta aika tiukkoja.
En ole lainkaan taikauskoinen tms., mutta hauska kuriositeetti.
Sikäli on niin, että historian ennusmerkkien valossa Tanskalle ja Saksalle kannatti hävitä. Aina kun Suomi on mennyt ns. puhtaalla pelillä finaaliin, siellä on tullut tappio. Viimeksi tietenkin 2016 kävi näin.
Vastaavasti mestaruusvuosina alkulohkossa on molemmilla kerroilla tullut tappio.
Noinkohan saamme huomenna tähän aikaan nauttia lööpeistä "Kaikkien aikojen KIEKKOFARSSI!" höystettynä Marjamäen tonnin seteli -ilmeellä.
Sinäpä sen sanoit!Olennaisinta olisi pelata omaa peliä, se riittää voittoon.
Joo ei varmasti kahta sanaa etteikö ollut yllätys. Se oli kauemman aikaa sitten jo tosiaan kun Slovakia oli jopa uhka.
Hassua kyllä kuinka tuo pelaajatuotanto on siellä hiipunut kun ennen tuli maailmanluokan tähtiä. Samaa tosiaan vähä ihmetelly Tsekin kohdalla.
Samaan aikaan Suomen ja Ruotsin pelaajalupauksien määrä kasvanut huomattavasti (en toki tarkistanut mistään, mutta vois kuvitella)
On muuten jännä kupla toi tsekin pelaajatuotannon hiipuminen.
Toki notkahdus on käynyt Jagrin, Hejdukin ja Eliaksen jälkeen, mutta yleisesti kuulee tsekin ja slovakian samoissa lauseissa. Tsekeillä kuitenkin on etunenässä tähdet Pastrnak ja Voracek, sitten hyvällä tasolla pelaavat Hertl, Palat, Krecji, Faksa ja Kase. Todella kovia lupauksia on lukuisia esim. Necas, Vrana, Zacha, Chytil ja Zadina. Tämä on vain jäävuoren huippu.
Nyt kun itse näitä tsekkiläisiä luettelin niin huomasin, että karmean hyökkäyspainoitteista tuotantoa. Takavuosien Kaberle ja Zidlicky ovat kaunis muisto vain...
Ettei täysin off-topiciksi menisi niin muutama sananen itse leijonista.
Itse odotan varmaa voittoa vaikka sveitsi on kova ja leijonilta puuttuu täysin Josin tasoinen puolustaja.
Ottelun alku sanelee aika paljon, että miten peli etenee. Jos tilanne on tasan tai sveitsi johtaa ensimmäisen erän jälkeen niin tappio on täysin mahdollinen.
Uskoisin pelin päättyvän leijonille 4-1 ja viimeinen tyhjiin.
Kapanen kikkailee tehot 2+1 ja on suuri sankari.
Kävisikö tässä kuitenkin niin, että Suomi menisi välieriin? Ennen kisoja tuntui, että hyvä kun ei B-sarjaan pudota. Olisi kiva tietää kulisseista, mitä on tapahtunut vai onko tapahtunut yhtään mitään.
