Jumankauta, kun on Suomella mahdollisuus saada pitkään aikaan yksi mielenkiintoisimmista joukkueista jalkeille. Etenkin tehokkaita laitahyökkääjiä ja tulivoimaisia maalintekijöitä on ryhmään tarjolla varmaan enemmän kuin koskaan pitkähkön elämäni aikana. Pakko myöntää, että olen pettynyt, jos sieltä jotkut tasaisen harmaat maxwärnit tai jeresalliset vievät näiden Lehkosten, Ahojen tai Laineiden pelipaikkoja.
Itse alan ihan avoimesti toivoa, että jätetään tänä vuonna jarruketjut sikseen ja vedetään ihan kunnon hurlumheillä nämä kisat läpi. Hyökkäys olkoon paras puolustus. Ehkä tänä vuonna mennäänkin reteellä 8-6 -tuloksiin päättyvällä taktiikalla eikä napsita mitään 1-0 -voittoja. Niin monena vuonna on saatu miettiä, että pannaanko kaikki munat samaan koriin vai ei, ja nyt munia tuntuu riittävän peräti neljään eri koriin.
Okei, puolustus nyt on aavistuksen tasapaksu, mutta siellä on sitten sitä tarvittavaa kokemusta. Ihan hyvää vaan tekee, jos pakistossa on jokunen stay-at-home-Kukkonen-Jaakola-Ohtamaa, jos hyökkäykseen otettaisiin tänä vuonna enemmän tulivoimaa ihmiskuulien sijaan. Ja kyllähän kolmeen pariin tasoa riittää silti ihan kevyesti, KJ kun ei tunnu innostuvan neljän parin peluutuksesta. Nelospariksi kelpaisikin mulle ihan hyvin Virtanen-Ahonen, jos ylemmissä pareissa vetäisivät Jaakola-Hietanen, Kukkonen-Salmela ja Ohtamaa-Pokka (joka tuntee toisensa hyvin entuudestaan). Ja onhan siellä edelleen Lepistön arvoituskin ratkeamatta, kenties Samia alkaa kisat kiinnostaa, kun näitä nousevia tähtiä saadaan rapakon takaa enemmän mukaan. Joku Sami Vatanen - ja miksei Esa Lindellkin - olisi vielä sitten melkoinen täsmävahvistus, mutta kyllä näilläkin jo pärjätään.
Sitten joku Antti Raanta maalille vetämään sellaisen Ässät -13 -kevään (jolloin oli hyvä myös MM-kisoissa), niin kaikki hyvin. Tai sitten vanhassa vara parempi a la Pexi Rinne. Nikke Bäckström saa jo harjoitella soittamaan ilmakitaraa the Pojalla munasuojat päällään.
Mutta sitten se ihanainen hyökkäyskalusto. Tarjolla on näillä näkymin niin fantastisia laitureita kuin Jokinen, Mi.Granlund, Komarov, Rantanen, Aho, Pulkkinen, Lehkonen, Laine ja Kuusela. Niin mielelläni kuin esim. Saarelankin ryhmässä näkisin, niin ihan joka junnulle ei vaan tunnu enää tilaa riittävän, ja Pulju saa varmaan tosiaan jäädä kotiin hoivaamaan haavojaan - ja laskemaan maailmanmestaruuksiaan - kuten joku totesi. Oikein hyviä miehiä ovat myös esim. Pesonen, Jormakka ja Hartikainen, mutta eihän tuolla ala enää olla tilaa kuin penkin päässä. Yhdelle näistä. Ellei sitten sekin paikka mene Salomäelle.
Sentteriosasto on ehkä aavistuksen ohkaisempi, mutta lähtisin tuollaisen laituritarjonnan takia kisoihin ihan vain neljällä sentterillä, sillä noista listaamistani laitureista oikeastaan kaikki Lainetta ja Pulkkista (sekä Kuuselaa?) lukuun ottamatta ovat kykeneväisiä myös keskellä pelaamaan. Ja tottahan toki tuonnekin olisi Teuvo Teräväinen vielä aikamoinen kirsikka iin päälle.
Vielä jokunen viikko sitten kismitti hivenen esim. Armian ja Pakarisen - miksei Osalankin - poisjäännit, mutta eipä noita kavereita enää niin ikävä ole, sillä sen verran timanttisen ryhmän Suomi on saamassa kokoon. Katsotaan nyt toki valinnat ensin - ja odotellaan vahvistusta näille NHL-tulijoille - mutta kyllähän tässä kiima alkaa väkisinkin nousta. Kai se johtuu pitkälti tästä junnumestaruushumalasta, mutta vaikka pudottaisiinkin puolivälierissä kokemuksen puutteeseen, niin hemmetisti on tosiaan mielenkiintoisia pelaajia joukkueeseen saatavilla. Sen, mikä MM-kisa- ja maaottelukokemuksessa hävitään, niin se voidaan peli-ilossa ja voittamisen kulttuurissa voittaa. Mutta varmaan yksi pitkään aikaan nuorimmista joukkueista - tai ainakin hyökkäyksistä - saattaa olla Suomelle muodostumassa.
Ja lopuksi ketjulottoa:
Jokinen-Barkov-Lehkonen
Mi.Granlund-Ma.Granlund-Pulkkinen
Laine-Koskiranta/Teräväinen-Aho
Komarov-T.Sallinen-Rantanen
Kuusela, Hartikainen
Olispahan ainakin melkoisen mielenkiintoinen hyökkäyskalusto. Hurja on tänä vuonna laituritarjonta.