Täällä moni sanoo, ettei Suomella olisi miesmuistiin ollut kärkipään rosteria. Kylläpäs: ei siinä tarvitse viime vuotta kauemmas katsoa. Jo etukäteen paperilla ei ollut muita parempia kuin lopulliset finalistit (no USA:n kohdalla suhteellista, mutta heillä NHL-painotteinen nimilista on aina tulosta kovempi). Erityisesti jos katsotaan maalin suulle, niin aika monen kovan maan saumat menivät jo pelkästään siinä. Pronssimatsin epätasaisuuskin osoitti ryhmän vahvuutta.
Tänä vuonna maalivahtikysymys on myös merkittävä. Etukäteen oli selvää, että Kanada ja Venäjä ovat joka tapauksessa paljon edellä ja Slovakian ryhmä on nyt poikkeuksellisen heikko, joten Suomen rosteritaso liikkuu alueella 3-6:
- Suomen itsensä kohdalla suurimmat kysymysmerkit olivat
* voittavatko puolustuksen vahvuudet sen heikkoudet (so. saavatko nopeat ja kiekollisesti taitavat pakit kiekon pyörimään muualla kuin oman maalin edustalla, jossa oltaisiin vaikeuksissa)
* riittääkö offensiivisen hyökkäyksen syvyys (duunariosasto kunnossa joka tapauksessa ja kärkiosasto mitat täyttävässä kunnossa Hagmanin ja Miettisen johdolla)
Vastaukset näyttäisivät olevan empivä kyllä ja empivä ei. Puolustuskonsepti toimii erittäin hyvin juuri noiden vahvuuksien kautta, mutta parissa viime pelissä harrastettu tunarointi häiritsee. Hyökkäyksessä kärki on ollut yllättävänkin hyvä ja Niko Kapanen on osoittanut pystyvänsä loistoykkössentteriksi, mutta alemmista ketjuista oikeastaan vain Hyvönen on näyttänyt pystyvänsä luomaan paikkoja, jotka mahdollisesti johtavat tuloksiinkin. Rinne on yllättävä kysymysmerkki: eipä hänelle ole varsinaisesti helppoja mennyt, mutta kuuma veskari ottaisi ainakin yhden Tshekki-pelin maaleista. Kuitenkin luottaisin itse häneen.
- Ruotsin kysymysmerkit
* Onko puolustus Suomea kummempi?
* Löytyykö mitat täyttävää maalivahtia / saapuuko Lundqvist?
Vastaukset ilmeisesti ei ja ehkä. Hyökkäyksen pitäisi olla Suomea parempi, mutta USA-peli osoitti voitosta huolimatta muun porukan haavoittuvuutta. Maalivahtipelistä riippuu, onko pitäisikö Ruotsin sijoittua oletusarvoisesti Suomea paremmin vai heikommin.
- USA:n kysymysmerkit
* Kuinka moni pelaaja pystyy pelaamaan statuksensa tasolla (vrt. aiempien kisojen jatkuva ylisuorittaminen)?
* Riittääkö Esche / saapuuko Quick?
Vastaukset liian harva ja ei. Ykkösketju on jäätävä ja puolustuksen onnistujat nakuttavat kyllä pisteitä, mutta nämäkin olivat kaikki välillä pulassa Ruotsia vastaan. Sitten siellä on 31 maalin Backes ja NHL:n kakkosketjutason pelaajia yhdellä syöttöpinnalla liikkeellä tässä vaiheessa turnausta. Puolustuksessa Suterin tasoinen stara Staffordin porukka on ollut aika vahva, mutta en välttämättä sitä ketjua pitäisi mitalipeliratkaisijoina. Esche oli Ruotsi-pelissä ihan hirveä ja suurin syy tappioon (toki yleisen paniikin ja Ruotsin rynnistyksen ohella) ja Itävallan ainoa maali tuli hänen virheestään. Latvia-peliä en katsonut mutta tilastot eivät mihinkään yli-ihmispeliin viittaa siinäkään. Laittaisin tässä vaiheessa Montoyan maaliin ja sormet ristiin, sillä tuommoinen ei kyllä riitä.
- Tshekin kysymysmerkit
* Löytyykö maalivahti?
* Onko pelikuri ja systeemi täysin kohdallaan?
* Onko materiaali niin paljon Suomea edellä, että peittäisi heikkouksia?
Vastaukset tuskin, ei varsinaisesti ja tuskin. Maalivahtipeli ei ole ollut ehkä pelätysti sellaista, jolla hävitään otteluita, muttei mitään ihmeellistäkään. Zidlickyn pitää nostaa tasoaan sekä pelin tason että kurin suhteen, muuten pakisto on vähän pulassa. Varma kolmospari ei riitä mihinkään yksinään, jos ykkösen liideri pelaa miten sattuu ja loput tekevät parhaansa saadakseen Suomen puolustuksen näyttämään vertailussa jämptiltä. Jagr ja Hemsky pystyvät periaatteessa ratkomaan pelejä yksinään, mutta ei sellaisen varaan voi laskea.
Johtopäätöksenä olen pettynyt jos ei tule mitalia, ja puolierätappio muulle kuin Ruotsille (tai Venäjälle jos sellainen ihme tapahtuisi että vastaan tulisi) olisi jonkinasteinen katastrofi. Kulta vaatisi mm. sen, että joku muu pudottaisi Kanadan, joka on ollut vakuuttava ja olisi liian paha rasti joukkueelle, jolla on yksi ketju ja fyysisesti kevyt pelaajisto. Venäjän kaato on mahdollinen varsinkin ilman Volchenkovia (olisi pimentänyt ykkösen), mutta vaatii huippupelin Rinteeltä, vähemmän virheitä ja maalinteon onnistumisen jatkumista myös huippuveskaria vastaan.