Uncle Becker kirjoitti:
Justiinsa näin. Eihän omien junnujen liigaan nostaminen tarkoita sitä, että koko jengi pitää kerralla rakentaa valmiiksi. Sitä yritettiin jo, eikä toiminut. Ensin ostojäbiä ykköseen ja kakkoseen niin, että jengi pärjää. Sitä kautta tulee myös imua joukkueeseen. Junnuja voi ihan hyvin kehittää vaikka nelosessa kierrättäen välillä A:ssa ja välillä edustuksessa. Kun niitä sitten nostaa liigaan yhden tai kaksi kerraallaan, mielellään vaikka Mestiksen kautta, joukkueen runko rakentuu pikku hiljaa.
Ihan yes. Näin on tosin jo toimittu viimeiset vuodet, esim. Petrell, Laakso, Fagerstedt jne. Pari vuotta ovat kaverit jo A:sta käynyt tutustumassa liigapeleihin 3-4 ketjuissa.
Uncle Becker kirjoitti:
Kaiken takana on kuitekin tuo Sihvosen peräänkuuluttama pelisysteemi. Jos A, B ja C toteuttavat systemaattisesti samaa systeemiä kuin edustus (Nuorista Suomista ja menestyksestä piittaamatta), sieltä valmistuu väistämättä hifkin näköisiä pelureita. Tähän on varmaankin pyritty, mutta kuten on nähty, mitään pelisysteemiä ei ole olemassa. Tai nyt on tälle kaudelle tämä paluu juurille -tyyli, jolla ei nykykiekossa menestytä. Miksi me emme voi tuoda suomalaiseen jääkiekkoiluun jotain uutta! Miksi pitää katsoa peruutuspeiliin? Ei kai taklauspeli voi olla ainoa punainen lanka, jota tarjota? Niin joo, tiedän että alpoilu ja mikkihiireily eivät ole tähän vaihtoehtoja...
Tämä on tosi vaikeaa ratkaista, silloin HIFK:lla pitäisi olla taattu liigakoutsi joka on vuositolkulla valmennuksesta vastaava. Nykyisin kun koutusit vaihtaa jengiä 2-3 vuoden välein niin on vaikeaa rakentaa jatkuvuutta. Ja toisaalta
pitää muistaa, että hyvä kaveri pystyy pelaamaan erilaisessa valmennuksessa.
Herää myös kysymys siitä mitä tämä HIFK.n pelityyli oikein on. Tyhmät tappelut ei ole se mitä minä ensi kädessä haen. Toki joskus pitää hanskata, mutta se ei voi olla pelin peruselementti, vaan sen lisämauste.
Kyllä HIFK:laisuus on kombinaatio taitoa, vauhtia ja puhdasta fyysistä taklauspeliä, sekä peräänantamatonta taistelua. Ylpeä (muuta nöyrö) työasenne ja hyvä itsetunto on myös asioita joita minä haluaisin, että löytyy jokaisen kaverin rinnasta joka pelipaidan vetää päälle.
Suurin ongelma nyt on itsetunnon puutue. Kuulu ottelussa liian helposti "naks" kun vastoinkäymiset alkaa. Heikko itsetuonto aikaansaa myös henkilökohtaisia erehdyksiä. Ainoa tapa nousta tästä suosta on rakentaa joukkueelle itsetuontoa onnistumisten kautta. Tässä Sheddenin päätehtävä.
Onnistumiset tulevat nyt vaihto vaihdolta. Jokaisen jätkän pitää laittaa tavoitteekseen onnistua "seuraavassa vaihdossa". Pikkuhiljaa noustaan tavoitetasolle joka on erä tasolla, sitten kun se on saavutettu, voidaan mennä ottelutasolle ja sen jälkeen sijoutustasolle.
Onnistumiset tulevat yksinkertaisista asioista:
Joukkueellle:
* ei henkilökohtaisia mokia vaihdon aikana
* ei tyhmiä jäähyjä, etenkin erien lopussa
* syöttöjen tarkkuus kaverin lapaan
* aito iloitseminen pienistäkin onnistumisista koko joukkueen eteen
* edes joku uusi kasvo joka sytyttää pienen valopilkun ja saa yhdenkin
ketjun toimimaan.
* sovittujen pelisysteemien säntillinen noudattaminen
Sheddenille:
* yksinkertaisempaa varmempaa peliä puolustuksen kautta
* viisikko pysyy kasassa
* tosiseikkoihin perustuva hengenluonti
* luottamusta, uhkauksien tilalle
Mikäli laiva ei käänny 10 ottelun sisällä, on varmasti syytä miettiä pelisysteemi uusiksi uusilla voimilla. Valitettavasti on muuten Shedden menettänyt asemansa uskottavana kovana koutsina joka panee huononkin joukkueen pelaamaan taitojensa yläpuolelle. Nyt pelaavat pojat taitojensa alle. Paska juttu! Saataisiin ensin tämä rosteri edes pelaamaan parhaalla mahdollisella tavalla, niin katsotaan sitten minne päästään vahvistuksilla.