@Sp#16 , sä kuulut siihen väestönosaan, joka ei vain voi ottaa yhtään alkoholia. Auttaisiko, jos kutsuisit sitä hengenvaaralliseksi alkoholiallergiaksi? Vähän niin kuin jotkut ovat niin allergisia kalalle, että jopa läheinen kanssakäyminen kalan tai äyriäisten kanssa voi laukaista allergisen reaktion, johon voi kuolla. Sulla se allergian "kohde" vain on alkoholi.
Tarkoitukseni ei ole vähätellä tai suhtautua ongelmaasi naureskellen, päinvastoin. Mutta ihminen tarvitsee välillä erilaisia selityksiä itselleen. Sinun sairautesi on hengenvaarallinen ja siihen voi kuolla. Siitä, tai se akuutista vaiheesta, voi tavallaan parantua, mutta tavallaan siitä ei kuitenkaan parane koskaan. Alkoholismi on krooninen sairaus, jonka kanssa voi oppia tulemaan toimeen ja elää täysipainoista elämää. Tai jos alkoholismi aiheuttaa ylimääräistä ahdistusta, mielestäni sitä voi hyvin kutsua alkoholiallergiaksi
Auttaisiko sinua, että menisit ensin vartti kerrallaan? Seuraavaan varttiin et juo, vaan teet jotain muuta. Ja kun onnistut siinä, kasvatat tavoiteaikaa tuntiin, kahteen tuntiin, jne. Kunnes olet tilanteessa, jossa voit aloittaa päiväsi toteamalla "tänään en juo". Ja pystytkin siihen.
Et ole yksin, vaikka siltä tuntuukin. Et siis ole ainoa, joka painii samojen asioiden kanssa. Vertaistukea saat parhaiten ihmisiltä, jotka ovat kokeneet samanlaisia tunteita kuin itse koet. Sinun elämäsi on elämisen arvoista, sinulla on väliä. Itse väitän, että monelle alkoholistille paranemisen suurin este on häpeän tunne. Omat mokailut, petetyt lupaukset, hoitamatta jääneet asiat, juodut alkoholiannokset lupauksista tai päätöksistä huolimatta, jne. aiheuttavat niin suurta häpeän tunnetta, että niitä ei ihminen kykene itse käsittelemään. Ja kun omassa päässäsi mietit asioita, mittasuhteet kasvavat älyttömiksi ja häpeän kierre on valmis. Menneille ei voi mitään, mutta tulevalle voi. Ja itselleen pitää olla myös armollinen. Kaikki tekevät virheitä. Kaikki. Ei-sairailla ne virheet vain eivät liity siihen sairauteen niin kiinteästi.
Häpeä on myös terveellinen tunne, koska se kertoo siitä, että toivoa on, etkä halua toimia, kuten toimit ja koet itse ne vääriksi. Kaikki raitistuneet ihmiset eivät myöskään ole takakireitä moralisteja, vaikka osa onkin. Sinä voit itse päättää, minkälainen ihminen haluat olla, kunhan saat oman sairautesi selätettyä. Ja muista, sinulla sairaus, joka saa sinut toimimaan, kuten toimit. Sä selätät sairautesi kyllä, jos niin päätät. Sun pitää olla valmis ymmärtämään, että se ei tapahdu hetkessä ja joudut kohtaamaan vaikeita ja nolojakin asioita. Mutta sitten sä kohtaat ne. Kunnes yhtenä päivänä heräät, etkä koe enää häpeää, aivan järjetöntä viinanhimoa tai jotain muuta negatiiviseksi koettua tunnetta.
Tsemppiä!