Elämä on laiffii - tuota sitaattia on hankala vääräksi osoittaa. Opiskelussa riittää hommia, kursseja on tällä hetkellä menossa useampi kappale ja vanhojakin vielä jonkin verran tenttimättä. Kampukselle pääsee kerran viikossa, muuten mennään etänä toistaiseksi.
Muuten, tässä mennään eteenpäin aika stabiilissa tilanteessa. Kesätyöpaikka hakusessa (rahaa pakko saada kerättyä), autokoulu jotenkin pitää saada suoritettua sitä kautta kun olisi varaa, jossain vaiheessa omilleen muutto ja lopullinen itsenäistyminen myös haaveissa. Kunhan nyt opinnot vain etenisivät ja löytäisi sillä tavalla maailmasta sen paikkansa. Sitä kautta myös olisi paremmat lähtökohdat perheen perustamiselle mikä on tietenkin mielessäni ennen pitkää jossain vaiheessa.
Sosiaalista verkostoa toivoisi lisää tähän olemassaolevan päälle. Vanhat suhteet näivettyvät pakosti ajan myötä (tai siis osa niistä, tärkeimmät onneksi ovat säilyneet) ja siksi toivoisi että pystyisi nyt vaikkapa jollain tavalla opiskelupiireissä verkostoitumaan, se ei oikein rajoitusten vuoksi ole ollut mahdollista. Yhtä vanhaa hyvää kaverisuhdetta itse asiassa sain viime vuoden lopulla lämmiteltyä täysin tyhjästä sille tasolle että viestittelemme silloin tällöin (ei oltu lähes kymmeneen vuoteen missään yhteydessä tai tekemisissä). Se lämmitti kovasti mieltä, koska huomasin itsestäni että asia vaivasi silloin tällöin. Yksi krooninen päänvaiva vähemmän, hyvä minä (sallinette yhden itsekehun)!
Terveys pelaa toistaiseksi fyysisesti, jonkinlaiseen kesäkuntoon olisi mukava päästä tuolla puntinnoston puolella. Koko ajan tehdään töitä oman fyysisen suorituskyvyn parantamiseksi. Henkinen puoli on ollut koetuksella, välillä käytiin vähän syvemmällä mutta elämä on voittanut kuitenkin loppujen lopuksi aina. Pettymyksiä on tullut kohdattua mutta ei niihin auta muu kuin niiden hyväksyminen, muuten niitä saa miettiä loputtomiin. Jospa se tästä, eikä ahdistus olisi nyt enää niin säännöllinen vieras.
Ja tuosta alkoholista vielä, tiedostan sen että ajoittainen alakulo + alkoholi ei ole hyvä yhdistelmä ja myös ne riskit (kun jallun
@Kauko Viisas mainitsit), mutta mikään varsinainen kännäily ei ole edes minun juttuni mitenkään, enkä juo varsinaisesti vitutukseen lainkaan. Silloin jos ylipäätään otan, niin otan kohtuudella ja max muutaman annoksen, eikä mitään ongelmia olla ilman ole. Olen sen suhteen viihdekäyttäjä ja mieluiten juon nautiskellen hyvällä fiiliksellä ja hyvässä seurassa. Niinä hyvinä hetkinä.
Kiitos vielä hyvästä ketjunavauksesta ja aina mukava kuulla myös muiden kuulumisia. Hyvän mielen ketju ja tärkeä sellainen!
PS. Ja sen olen ihan viime aikoina todellakin huomannut, että asioista puhuminen todellakin auttaa, vaikka se tuntuu vaikealta niin kyllä se oloa vain helpottaa ja puhdistaa ilmaa, suosittelen jokaiselle! Jokaisella vain täytyisi olla hyvä kuuntelija, joka sitä kynnystä laskisi sille.