Tuolla tiede.fi:n palstalla tosiaan erittäin hyvä teoria, joka mitä todennäköisimmin on oikea.
Itse olin puolestani väärässä omien veikkailujeni kanssa. Mutta tässä toinen tapa, jolla saavuttaa (melkein) sama lopputulos, ja vieläpä niin, että sitä kirjekuorta ei esityksen aikana tarvitse taiteilijan millään tavalla käpälöidä.
Hiilipaperi.
Hiilipaperia askerrellaan paskarrellaan strategisesti kirjekuoren sisään ja näin vältytään kokonaan kuoren kaikenlaisesta käsittelystä tai minkäänlaisten erityisvälineiden käytöltä itse tempun aikana. Näin ennen tulosten julkistamista kuori (kunhan on kiinni), boksit ja kaikki muu mahdollinen rekvisiitta voidaan antaa aivan vapaasti ihmisten tutkittavaksi ilman huolen häivää. Nerokasta, vaikka itse sanonkin!
Kaikenlaisen muun keinottelun unohtamisen vastapainona tarvitsisi ainoastaan keksiä jonkinnäköinen selitys sille, että avustajaa (jonka ei periaatteessa tarvitse mitenkään olla jujusta tietoinen) pyydetään kirjoittelemaan sen kirjekuoren päälle ne oikeat vastaukset, jonka jälkeen sitten kuori avataan ja vastauslappu keplotellaan toiselle avustajalle julki luettavaksi (jonka ei myöskään tarvitse olla jutussa mukana) samalla kun ensimmäinen juonitaan toisella tekosyyllä vähän syrjemmälle. Tälle olisi hyvin helppo keksiä tarina; olihan siellä nytkin kentällä kuvien perusteella joku saatanan konttoriflappitaulu, johon oikeat vastaukset oli kirjoitettu.
Nuo nollat olivat tosiaan harvinaisen köperön näköisiä. Juurikin sellaista, mitä voisi kuvitella, kun tussilla vedellään vessassa varman päälle. Tuon kaverin illan työnkuvasta saisi helvetin hyvän Mr. Bean -sketsin.
