Joku tuossa ylempänä kertoi hyvin myös omista ajatuksistani, kun Vlad, jolla ei tunnu olevan lapsia, vaan tarve perustella asioita jonkinlaisella yliopistostatuksella, kertoi pedofiilien terapiasta, jokseenkin ymmärrettävästi.
Tämän kortin viuhuttaminen on minusta typerää. Minä mahdollisesti hankin lapsia jossakin vaiheessa elämääni, mutta ei tule murtamaan omaa
yliopistostatustani (keksin kyllä iskeviämpiäkin halventavia nimityksiä heikosti veroa maksaville ja muutenkin ärsyttäville, hylkiöitä syleileville hylkiö-vasemmisto-humanisteille, miten olisi norsunluupäätorni?), koska älyllisestä suoraselkäisyydestä ei hevillä luovu, vaikka se toki olisi helpompi vaihtoehto.
Minäkin kyllä kävisin tyttöystävääni ahdistelevan tummahipiäisen liiveihin kiinni miettimättä rotuasioita tai pyrkisin suojelemaan lastani pedofiililtä. Kulmakunnan rellestävät somalit ja pedofiilit takuulla vituttaisivat minua.
Silti minun oma elämäntilanteeni mitenkään voi muuttaa näkemystäni siitä, että somaleja ei voi syyllistää ihmisryhmänä, vaikka heistä valtaosa olisi kaltaisiani työtä vieroksuvia hyypiöitä. Pedofilia taasen on näkökulmasta riippuen sairaus tai suuntautuneisuus. Määrittelyllä ei ole merkitystä. Tärkeintä on se, että kummassakaan tapauksessa pedofiili ei ole itse vastuussa tilastaan.
Oma tavoitteeni on kasvaa niin voimakkaaksi, että kykenen toimimaan periaatteiteni mukaan ja kantamaan pääni suorassa. Tällöin olen myös vastuussa tekemisistäni. Mutta jos joskus olen voimakas, en heikkona kasvaneena luuserina voi syyttää heikkoja heikkoudestaan. Mahdollinen voimakkuuteni ei myöskään olisi luonnollisesti ensisijaisesti minun ansiotani.
Kaikkein vähiten se olisi Tommyn ansiota, joka kajautti pari vuotta sitten ilmoille erään salaisuuden. Masennusta ei yksinkertaisesti ole. Että ottakaa itseänne niskasta kiinni, juntit.
Väistämättä pedofilian täytyy olla ankarasti kriminalisoitua, mutta sympatiaa pedofiilit saavat minulta yhtä lailla kuin muutkin kieroiksi kasvaneet. Pedofiilejä enemmän vituttaa maailman epäoikeidenmukaisuus, jota ilmentää se, että heikkoutta ymmärtämättömät ovat niin kärkkäästi tuomitsemassa heikkoja tai kieroiksi kasvaneita.
En tiedä, kuinka toimiva ja onnellinen omien sympatioideni mukaan järjestetty yhteiskunta olisi, mutta ainakin se olisi oikeudenmukaisempi siinä mielessä kuin minä oikeudenmukaisuuden ymmärrän. Ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta ei oikein voi tinkiä, jos ei koe maailmaa kovin oikeudenmukaiseksi.
Kun mielikuvilla alettiin pelaamaan, niin olen pyrkinyt täällä noudattamaan periaatetta, että heitetyn kiven saa nakata takaisin. Täten sanon, että se merkonomi, joka osaa ensimmäisenä laskea yksi yhteen ja rinnastaa tässä voimakkuutensa veronmaksajastatukseensa, saa multa erikoispalkinnon WC-pyttyyn juoksevana oksennuksena.