Moraalinen dilemma
Vaikka monet tarjoavatkin mielellaan "saunan taakse" politiikkaa ratkaisuksi, niin homma muuttuu kertaheitolla vaikeammaksi, kun pedofiilien "toimintaa" joutuu seuraamaan muualtakin, kuin lehtien palstoilta tai kotisohvalta sosiaaliporno-dokumenttia katsoessa. Elan ja tyoskentelen talla hetkella maassa, jonne kohdistuu jonkin verran seksiturismia, siina seassa myos pedofiileja, joita nakee silloin talloin katukuvassa "suojattinsa" kanssa.
Jo ennen tanne muuttamista mietin asiaa sikali, etten voinut olla varma omista reagoinnistani jos/kun tuollaiseen tormaan. Pelkona oli, etta kayn niittaamassa (nyrkein) ensimmaisen paskalajan maahan, joka vastaan kavelee paikallinen nuori tytto/poika kainalossa. Kumpa elama olisikin noin helppoa!
Tuollaisen nakeminen ei onneksi ole ihan arkipaivaa, mutta yha edelleen tilanne on itselleni aina vaikea, kun jotain tuohon viittaavaa naen. Kerran mulkoilin yhta aijaa niin pahasti, etta han katsoi velvollisuudekseen (hyva niin) tulla kertomaan, etta kyseessa ei ollut tilanne, joksi sita luulin. Hellyydenosoitukset adoptoitua lastaan kohtaan menivat vain kirkkaasti yli sen, mika suomalaisessa kulttuurissa pidettaisiin soveliaana... Tilanne oli samalla paitsi kertaus kulttuurierojen oppitunnista itselleni, myos muistutus, etta taalla pain on paljon lansimaisia miehia, jotka ovat menneet naimisiin paikallisen naisen kanssa ja joilla on jalkikasvua. Samoin monet lansimaalaiset perheet ovat adoptoineet paikallisen lapsen, joten aika suuri osa noista "paikallinen tytto/poika lansimaalaiseen aijan kainalossa" jutuista on kuitenkin ihan normaalisti selitettavissa.
Mutta mita tehda tilanteissa, joissa on vahva epailys sen suhteen, etta kyseessa on oikeasti pedofiliasta? Nimittain ei ne pedofiilit taallakaan tyhmia ole, eli julkisella paikoilla ei kayttaydyta tietyn rajan yli jne. Edelleen ulkonaon perusteella on mitaan luokitteluja turha tehda: Aivan tavallisen nakoisia aijia suurin osa niistakin on, joita itse epailen pedofiileiksi. Ei mitaan Jammu-osastoa.
Jeps, eipa tassa postauksessani ole oikein mitaan tolkkua, kun itsellekaan suhtautuminen kaytannon nakovinkkelista katsottuna ei ole selva. Pisti vain tama threadi silmaan palstalla ja ajattelin, etta aika moni palstalaisista on lomaillut esim. Thaimaassa, jossa vastaavaanlaiseen juttuun on voinut tormata. Mitka ovat olleet muiden fiilikset ja reaktiot? Kaytannon elamassa paljon mainostettu "saunan taakse"-politiikka ei olekaan niin helppoa toteuttaa.
Ai niin. Kysymyksenasettelua seksuaalinen suuntautuneisuus vai sairaus en nae kovinkaan tarkeana tai edes kiinnostavana asian oikeutuksen tai rangaistuksen suhteen. Kyseessa on joka tapauksessa toiminnasta, jota ei pida missaan tapauksessa hyvaksya, koska toinen osapuoli on lapset, joilla on viela taysin puutteelliset kyvyt suojautua (tai ymmartaa) silta, mita heille tehdaan. Kysymyksenasettelulla on tietysti merkitysta, kun mietitaan mahdollisia hoitokeinoja. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, toisin kuin esimerkiksi homojen/lesbojen kohdalla, että kyse on 99%:sti psyykkisesta hairiosta. Jotkut ovat vain saaneet elamaan niin hemmetin huonot pelimerkit, etta ovat ihmisina taysin rikki. Voin (hyvinkin) olla myos väärässa?