Kuoleman jälkeen sieluni noudetaan Valhallaan, jossa ilakoidaan syöden ja taistellen.
Kelpo suunnitelma sinänsä, mutta päästäksesi Valhallaan sinun pitää kuolla taistelussa. Jos sattuu vahingossa kuolemaan johonkin sairauteen tai muuten vain, niin päätyykin Hel-jumalattaren valtakuntaan, jossa on vähän suhmuraisempaa ja harmaampaa. Valhallassa saisi kuitenkin syödä porsasta, ryypätä ja tapella joka päivä aina siihen asti, kunnes Ragnarök koittaisi.
Jos nyt skandinaavisen mytologian mukaan mentäisiin kuoleman koittaessa, niin yrittäisin päästä Valhallan sijasta Freijan hoiviin. En siis JA:n nimimerkki Freyan vaan kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattaren vaunuihin, joita vetää kaksi leijonan kokoista kissaa. Freija kun on myös sodan jumalatar, ja Odinin kanssa tehdyn diilin mukaan Freija saa puolet taistelussa kuolleiden sieluista. Mikäli vaihtoehtona on siis päästä joko partaisten kaljantuoksuisten ukkojen kanssa rähinöimään iankaikkisesti tai sitten päästä rakkaudenjumalattaren saleihin nauttimaan muista kuolemanjälkeisistä palkinnoista, niin eiköhän homma ole selvä.
Tässä vielä ruotsalaisen kuuluisan taiteilijan Anders Zornin näkemys Freijasta vuodelta 1901:
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Freya_(1901)_by_Anders_Zorn.jpg
Freijalla on totta kai myös pillukarvat, kuten vain kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattaren arvolle sopii.
Valhalla-vaihtoehdossa saisi Freijan sijasta katsella päivät pitkät Odinia eli tämännäköistä ukkoa (maalaus Georg von Rosenin 1896):
http://en.wikipedia.org/wiki/File:G...m_vandringsman,_1886_(Odin,_the_Wanderer).jpg
Partaturri vaiko alaston seksijumalatar? Kas, siinäpä valinta. Mutta Freijan saleihin pääsemiseksi pitäisi myös menehtyä jonkinlaisessa kamppailussa. Se tuottaa vähän ongelmaa.