Jos Venäjällä pitää periferioiden ravintoloissa ja tavallisen kansan stalovajoissa luottaa johonkin ruoka-artikkeliin, niin keittoihin. Niiden osalta pettymykset ovat harvinaisempia kuin monissa pääruoissa. Toki nyt on syytä tähdentää, että khartscho tai ihan vaan hartso on varsinaisesti georgialaisen keittiön lahja maailmalle, mutta hyvin se tunnetaan Venäjälläkin.Minä en taas tiedä Sildenafilista mitään, mutta khartcho on hyvinkin tuttu Venäjän ajoiltani. Eka kerran söin sitä Kaukasuksella ja jäin heti koukkuun. Onnekseni ruokalaji oli tuttu myös Arkangelissakin, jossa yhdessä vakiopaikoistani tarjoilija(-tar) lopulta tyytyi tiskin takana muodostamaan huulillaan sanan "khartcho" ilmestyessäni sinne ja kun nyökkäsin, kohta oli pöydässäni iso tuoppi olutta, 50g vodkaryyppy ja tummaa leipää odottelemassa kanssani tuota herkkua.
Kyllähän tuo "pyatdesyat gramm" oli ihan minun vaatimus, muutoin "sto gramm" olisi tullut varmasti. ;)....
Viehättävä tuo neuvostoaikainen tapa annostella väkevät viinat grammoittain. Dievushka, mne pozalushta sto gramm vodki... vanhoina hyvinä aikoina satagrammainen oli perusyksikkö, mutta sittemmin kansaa on kai koetettu kuivattaa pienemmillä kupeilla.
Näin vähän ajattelin, varsinkin kun Arkangelista oli kyse. Millaista muuten khartcho oli siellä, ja maistuiko eteen tuotu ruoka Arkangelissa muutenkin? Kokemusteni mukaan takavuosina oli varsinkin kansanpaikoissa suuria eroja, varmaan läpi koko maan.Kyllähän tuo "pyatdesyat gramm" oli ihan minun vaatimus, muutoin "sto gramm" olisi tullut varmasti. ;)
Söin hartsoa useammassa kaupungin ravintoloista ja eroja löytyi paljonkin niin paksuudesta (riisin määrä) kuin tulisuudessakin. Myös käytetty liha vaihteli vasikan, naudan ja lampaan väleillä, aiemmin mainitsemassani ravintolassa liha oli lammasta, tulisuus siedettävää, oli hyvin lusikoitavissa ja minä sain joskus muidenkin korianterisilput lautaselleni.Näin vähän ajattelin, varsinkin kun Arkangelista oli kyse. Millaista muuten khartcho oli siellä, ja maistuiko eteen tuotu ruoka Arkangelissa muutenkin? Kokemusteni mukaan takavuosina oli varsinkin kansanpaikoissa suuria eroja, varmaan läpi koko maan.
Tänään on siipipäivä!
Mukava kuulla. Uskomattomat poikkeukset tulevat tuossa maassa toisinaan kaupan päälle, hyvässä ja pahassa!Söin hartsoa useammassa kaupungin ravintoloista ja eroja löytyi paljonkin niin paksuudesta (riisin määrä) kuin tulisuudessakin. Myös käytetty liha vaihteli vasikan, naudan ja lampaan väleillä, aiemmin mainitsemassani ravintolassa liha oli lammasta, tulisuus siedettävää, oli hyvin lusikoitavissa ja minä sain joskus muidenkin korianterisilput lautaselleni.
Pääsääntöisesti ruoka ravintoloissa oli hyvää, poikkeuksiakin oli, muutamia aika uskomattomiakin, mutta hengissä selvittiin...
Olen itsekin tehnyt sitä, tosin harvakseltaan, koska en ole vielä saanut vaimoa syttymään tuolle varauksetta. Mutta joo - täydellistä onnistumista minäkin metsästän edelleen..... Olen koettanut varioida netistä ja keittokirjoista löytämiäni ohjeita, ja ehkä täydellisen hartson resepti vielä hahmottuu jonakin päivänä.
Tätä on tulossa lähiaikoina meilläkin kun ostin paikalliselta isännältä kyytön lihaa ja myös Osso buccoon sopivaa lihaa. Edellinen satsi ei ihan onnistunut kun unohdin katkoa kalvot mutta ehkä uusi yritys tuo suorempia lihoja kun ne ei kipristy paistossa kun kalvot kutistuu. Niin eihän se makuun vaikuta mutta silti... Ei se ihan putkeen mennyt.Osso buccoa