Minä duunissa, eiku töissä kuuntelen yllättävästi ehkä eniten Ylen Ykköstä. Ykkösaamu on vakio, samoin Muistojen Bulevardi, sitten kymmeneltä vähän viikonpäivästä riippuen eli tiistaina en, Sari Valton ohjelma ei kiinnosta. Riston valinta on hyvä kello 11. Johanna Korhosen Valkoista Valoa on myös jännä.
Maanantain historia, tiistain ja perjantain tiedeohjelmat klo. 12.10 ovat laatutavaraa, uusintoja tietysti valitettavan usein. Keskiviikon ja torstain ohjelmat eivät kiinnosta. Aristoteleen kantapäällä pystyn nerokkaalla älypuhelin yhteydelläni korvaamaan yhden puolituntisen työvireeseeni, sitä en livenä enää kuuntele. Klo 13 Yle ei tarjoa minulle oikeastaan mitään, ehkä Ykkönen mikäli barokkia tai Mozartin tyylistä klassismia on sen päivän setissä
Yle Radio Suomi/Pohjanmaa tulee sitten varmaan tokana. Tällä täydennetään työn ohessa Ykkösen vajaapaikkoja, mutta eniten kuuntelen kotona. Poppikoulu, Kadonneen levyn metsästäjät(!!!), Bluesministeri, Kantritohtori: hienoja musiikiohjelmia ovat nuo. Luonto-ilta tietysti ja muutkin luontopätkät.
Yle Puhe: Politiikkaradio, nykyään yhä enemmän uusintoja ja menee toisaalta päällekkäin Ykkösen tiedeohjelmien kanssa, häiritsee toisinaan. Tämän voisi siirtää oikeastaan Ykköselle.
Pekkinen, enimmäkseen uusintoja ja uusista vedoista yksi kuudesta minua kiinnostaa, Kevyet mullat huomattavasti useammin. Sihvosta kestän mikäli vieras on kiinnostava. Stiller ja Pörssipäivä useimmiten kiinnostavia, uusi Demokratiavaje ei. Urheilua toki sitten kuuntelen eli kanava puolustaa paikkansa tällä live urheiluansiollaan. Puheen Aamu on sietämätöntä skeidaa.
Ylen Vegaa käytän töissä toisinaan täyttämään aukkopaikkoja.
Eli siis listani on tuntimääriltään livenä ja osittain areenakuunteluna, tuotantoina siis oikeastaan
Ylen Ykkönen
Yle Radio Suomi
Yle Puhe