Ensimmäinen Uncharted oli paljon mukavampi ja helpompi kokemus kuin muistinkaan nyt remasteroituna. Kauhea paniikki oli aikanaan, kun vihulaiset vyöryttää päälle ja ei voikaan kyykkiä samassa suojassa paikoillaan ajasta iäisyyteen. Ihan sydän kurkussa oltiin myös, kun nuo muinaiset vartijat tulivat peliin mukaan. Hieno vähän sellainen PS2-ajan henkinen peli ja se pieni vähäinen tarina yhdistyi hienosti pelaamiseen.
Uncharted 2 taas oli todellinen blockbuster-seikkailu, joka oli löytänyt todella hienon keskeisen konfliktin tarinaansa. Se oli tietyllä tavalla ykkönen, mutta kaikin tavoin hiotumpana, parempana, suurempana ja hauskenpana. Hahmohuumori tuli luontaisesti ja persoonat pääsivät paremmin esiin. Loppua kohti kasvava armor-vihollisten määrä ja uudet isommat muinaiset vartijat koettelivat hieman uskoa parissa paikkaa.
Tänään pääsin kolmosen läpi ja se haluaa olla isompi ja parempi - tarjoilee myös huomattavasti enemmän puzzleja. Mutta siinä ei ihan muodostu omaa ehyttä ja tyydyttävää tarinaa, sekä Draken tippuminen kattojen läpi ja ojasta allikkoon menee jo liiallisuuksiin. Viihdyttävä pelattava ja hienoa vaihtelevaa miljöötä, mielestäni ykkösessä ja tässä kolmosessa oli aika paljon Tomb Raider -henkeä (eka jotain PS2-ajan Tomb Raideria ja kolmas näitä uudelleen lämmittelyjä). Aarteet olivat inhimillisissä paikoissa, kun sain 70/100 ihan pelaamisen ohessa. Lopussa muistin myös, miksi pelistä jäi hieman huono maku. Nuo Djinnit aiheuttivat väkivaltaisia ajatuksia niiden keksijää kohtaan. Oli hieman vaikeuksia suihkulähteellä, kun ei ollut sinkoa/kranaatinheitintä mukana. Netistä sitten katsoin, että se löytyy sieltä nurkasta, minne ne kaikki uudet Djinnit spawnaavat. En tiedä olisinko ikinä älynnyt sinne lähteä. Paikka/checkpoint oli sellainen, että vyöryttivät ja ampuivat heti meni minne tahansa, ja etenkin jos jäi paikoilleen. Ihan puhtaalla paniikilla piti edetä sinne kranaatinheittimelle ja jollain neljännellä yrityksellä se onnistui.
Ykkösestä jaksoin pelata platinan. Aikanaan kaveritkin pelasi ja siitä jäi muistijälki, joten nyt oli pakko itsekin se ahkeroida. Kakkosen saavutukset olivat tasan samanlaiset kuin ykkösessä, joten en jaksanut siinä yrittää. Nyt sitten voisi taas varmaankin kolmosesta napata, koska sitä oli yksinkertaisesti mukava pelata. Jäi se kaloilla lätkiminenkin välistä, kun huomasin sen myyntistandin liian myöhään.
Sen jälkeen sarjan kruununjalokivi, eli nelososa ja aiempiin osiin peilaten hämmästyttävän kypsä ja tunteikas tarina, joka sulkee kirjan. Nyt on vielä alla kaikki kolme aiempaa peliä tuoreessa muistissa tykitettynä, joten toivottavasti peli kolahtaa edelleen kovaa.
E: Pitäisi vissiin ostaa Marvel's Guardian of the Galaxy, jos siitä tehty Spidermanin henkinen peli ja soundtrack vissiin pakollisesti täyttä kasaria. Sitten toivottavasti Black Fridaysta PS Now -tarjous, joka kesällä meni ohi. Niillä pärjääkin taas hetken.
