Ted Raikas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa
Steam on osoittautunut kyllä pelien kultakaivokseksi ja löytynyt paljon sellaisia ja sentyyppisiä pelejä, jotka on ennen syystä tai toisesta jääneet vähän tutkan alle. Monia sopivan minimalistisia ja myös pituudeltaan sopivia. Nyt on täysin vetänyt mukanaan maailmaansa mukaan Stardew Valley, joka on siis vanhan koulukunnan pikseligrafiikalla ja spriteillä toteutettu maatilasimulaatio, missä pitää ihan kiitettävän paljon kiinnittää huomiota ja huolehtia eläimistä, viljelyskasveista ja resursseista ja kärsivällisesti laajentaa ja saada tila kukoistamaan ja tuottamaan tuloja. Pelinsisäisessä ajassa on nyt kulunut liki vuosi ja aika paljon on saanut jo aikaan, mutta toisaalta pelissä on niin paljon mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja ja kaikenlaista sälää, että olen raapaissut vasta pintaan. Hyvä niin. Kärsivällisyyttä ja suunnittelua tosiaan tarvitsee, sillä yksi vuorokausi pelissä menee aika hetkessä ja joskus tuntuu, että yhden päivän aikana ei juuri muuta ehdi tehdä kuin hakata halkoja tai kuokkia maata. Tai louhia kiviä kaivoksessa. Vaatii siis hiukan suunnittelua ja asioiden organisointia ja pidemmälle vietyjä suunnitteluja, mitä haluaa seuraavaksi tehdä. Kaikkea ei saa mitenkään kerralla maaliin, vaikka haluaisi. Peli opettaa ainakin pelaajalle järjestelmällisyyttä ja määrätietoisuutta ja sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä. Ainakin minulle ihan suotavaa, kun olen usein peleissä ja muutenkin elämässä tosi kärsimätön ja kaikki pitää saada heti! Fiilis pelissä kun sinnikkäällä ja määrätietoisella työllä saavuttaa haluamiaan asioita on todella palkitsevaa ja kun näkee, että farmi kasvaa ja monipuolistuu. Lisäksi vaihtuvat vuodenajat tuo hiukan erilaista dynamiikkaa ja esimerkiksi talvella, kun ei viljellä, niin korostuu vähän erilainen tekeminen. Vaikka pelissä on siis hyvin rajalliset vuorokautensa ja nukkumisen sekä syömisen pakko, niin silti tietynlainen liiallinen kiirellisyys ja stressintunne puuttuu, kun on mahdollisuus tutkia ja näperellä. Hiukan taisteluakin on mainitussa kaivoksessa mörköineen vähän Zeldan tyyliin, mutta muutoin olen tyytyväinen, että pääpaino on rauhallisessa maaseutuelämässä ja muiden kyläläistenkin kanssa voi hieroa tuttavuutta ja jopa läheisempiä suhteita jos haluaa.
Erittäin viehättävä konsepti ja peli ja graafiselta puolen aikoinaan 8- ja 16-bittisten Nintendojen kanssa varttuneelle myös tarjoaa aimo annoksen nostalgisuutta. Lisäksi koko peli on yhden henkilön tekemä musiikkejaan myöden. Heinähattua nostan. Tätä tulee varmaan pelattua vielä hyvät tovit.
Erittäin viehättävä konsepti ja peli ja graafiselta puolen aikoinaan 8- ja 16-bittisten Nintendojen kanssa varttuneelle myös tarjoaa aimo annoksen nostalgisuutta. Lisäksi koko peli on yhden henkilön tekemä musiikkejaan myöden. Heinähattua nostan. Tätä tulee varmaan pelattua vielä hyvät tovit.