Final Fantasy XVI:n lopputekstit tuli nähtyä eilen, ja... onpas ristiriitaiset fiilikset. En missään nimessä käynyt koko sisältöä läpi, koska a) peli on jokseenkin helppo jos on yhtään kokemusta Devil May Cry -tyyppisistä peleistä, New Game+ tarjoaa "Final Fantasy"-vaikeustason että on vähän haastettakin, ja b) onpas sivutehtävät tuubaa, niin perustason fetch questia että luulisi kyseessä olevan ilmainen mobiili-MMO.
(Lukemisen helpottamiseksi, "Eikon" on vähänniinku jumala, periaatteessa "summon" aiemmista peleistä, Ifrit/Shiva/Bahamut/jne. Mutta toisin kuin aiemmissa peleissä, "Eikon"ien voimat on käytettävissä jatkuvasti eikä pelkästään satunnaisena summonina.)
Suurin ero oikeastaan mihinkään edelliseen "pääsarjan" Final Fantasyyn on että tämä uusin on käytännössä toimintapeli tyyliin DMC (ko. pelistä on tekijöitä mukana tiimissä, näkyy oikein selvästi). Eli täysin reaaliaikainen tappelu, mutta myöskään teamille ei voi antaa komentoja (koiraa lukuun ottamatta, sille voi antaa muutaman käskyn). Ja taikoja ei varsinaisesti ole (vaikka juoni pyöriikin, ironista kyllä, pitkälti taikuuden ympärillä). Riippuen mikä "Eikon" pelaajalla on valittuna voi käyttää erilaisia abilityjä, jotka sikäli muistuttavat (hyökkäys)taikoja, mutta ei ole mitään buff/debuffeja, ja ei ole väliä mitä elemental damagea tekee vaikka olisi mikä vastustaja kyseessä. "Fight fire with fire" voi pitää paikkansa, mutta se vain tuntuu väärältä tässä kontekstissa.
Mutta ei pelin "DMC"-mäistäminen rajoitu pelkästään tappeluun. Gear on... niin tylsää ettei mitään rajaa. Voit ostaa/craftata jutun joka on +10 parempi kuin edellinen, mutta ei muuten mitään erikoisattribuutteja, joten ei sitä tee mieli hirveästi harrastaa. Käytin koko pelin käytännössä vain yhtä miekkaa, josta sai craftattua seuraavan version aika ajoin. En kertaakaan erikseen yrittänyt etsiä materiaaleja, kaikki tulee jokseenkin automaattisesti lootin mukana (lue: loot on myös todella turhauttavan tylsää).
Ja kentät, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, ovat ihan pelkkää putkijuoksua (jonkun kulman takana saattaa olla potion, mutta ei muuten mitään syytä poiketa reitiltä). Välillä tulee sellainen olo, että on vain tehty ensin normaalikokoinen kenttä, joka on sitten skaalattu 10x että vaikuttaa eeppiseltä. Ne muutamat avoimemmat kentät eivät silti tarjoa oikein mitään syytä tutkiskella paikkoja (pääosin peltoa). Peli ei siis ole millään muotoa open-world, world mapilta valitaan kenttien välillä.
Kaikki ylläoleva saattaa kuulostaa että vihaisin tätä, mutta ei sekään oikein ole totta. Lähinnä ennakkovaroituksena, jos etsit perinteistä Final Fantasyä (jos sellaista edes on, sen verran vaihtelua on eri osien välillä) niin tämä ei ole sitä. Mutta fantasiaseikkailuna miksei. Juoni ei ole ehkä parasta FF:ää ikinä, mutta täysin riittävä ja sopivan mahtipontinen. Tekninen toteutus on oikein hieno. Tappelu, olkoonkin vähän DMC-lite, on oikein viihdyttävää, varsinkin kunhan saa vähän enemmän Eikoneita käyttöön.
Ja Eikonien väliset tappelut, olkoonkin pelimekaniikoiltaan vähän turhan yksinkertaistettuja, voivat olla sellaista spektaakkelia että ei ole pelisarjassa aiemmin nähty. Yhdistettynä aivan huikeaan soundtrackiin, pelissä on parhaimpia pomotappeluita mitä olen pelannut pitkään aikaan. Ei siis haasteen vuoksi, ihan vain kokemuksena.
Eli... pidin osittain tosi paljon. Osin en. Ja osin odotin täysin erilaista peliä. Mitäs tuosta tulisi loppuarvosanaksi, en oikein osaa sanoa.
muropaketti.com
