Tuo ei toki ole mikään ongelma, kun The Curse of Monkey Island on minulle SE point & click -seikkailu ja juuri läpäisemässäni Full Throttlessakaan ei kauhean otsa rypyssä edetä.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Aron Kiviharju Nuorten Leijonien kapteeniksiLue lisää »
-
FCAA on kehittynyt matkan varrella paljon – Laajeneminen tuo myös haasteensaLue lisää »
-
Venla Varis haluaa kehittyä maalivahtivalmentajana, mutta edessä on samoja haasteita kuin peliurallakinLue lisää »
-
New York Rangersin mestaruusikkuna sulkeutuu vauhdilla − Chris Druryn aikakausi vaarassa olla totaalinen epäonnistuminenLue lisää »
-
Maailmanmestari ja olympiavoittaja Ville Pokka palaa Ouluun 10 vuoden tauon jälkeenLue lisää »
-
Pohjois-Amerikan ilmasilta toi NHL-unelmansa hylänneen miehen SaiPaan – nälkäinen Henri Nikkanen paahtaa kaasu pohjassaLue lisää »
Mitä pelejä pelaat juuri nyt?
- Viestiketjun aloittaja DarkTower
- Alkaa
- 273 265
- 1 687
Old school-seikkailupelien ystäville vinkkinä:
- Telwynium book 1 ja 2. Wheel of Time-kirjasarja ollut suurena innoittajana, joten fantasiamaailmaan mennään eeppisesti. 90-luku edellä, mutta nykyaikaisesti voi vaan klikkailla.
Ja ovat muuten täysin ilmaisia.
- Telwynium book 1 ja 2. Wheel of Time-kirjasarja ollut suurena innoittajana, joten fantasiamaailmaan mennään eeppisesti. 90-luku edellä, mutta nykyaikaisesti voi vaan klikkailla.
Ja ovat muuten täysin ilmaisia.
Tuli ff12 pelattua läpi (kaikki esperit, huntit, yaizmat jne) ja oli kyllä hieno peli edelleen. Tuo remasterin nopeutustoiminto aivan ehdoton kyllä tuossa. Käsittämättömän paljon juoksentelua edestakasin tuossa.
En muistanutkaan kuinka tuossa tuo juoni tuntuu hiukan lättänältä kun vertaa moneen vanhempaan sarjan peliin.
Tämän jälkeen aloitin Far Cry 4:sen. Se oli vuosia mulla odottanut Steamissa -> en jaksanut muutakaan niin työn alle. Pelihän tuntuu hyvin pitkälti kolmoselta eri ympäristössä. Ihan ok, mutta tosiaan tuntui liikaa saman toistolta. Parempi mekaniikoiltaan jne. toki, mutta ei jotenkin lämmittänyt. Ei vaan jaksanut pelata kaikkia noita sivutehtäviä jne. Liikaa toistoa.
En muistanutkaan kuinka tuossa tuo juoni tuntuu hiukan lättänältä kun vertaa moneen vanhempaan sarjan peliin.
Tämän jälkeen aloitin Far Cry 4:sen. Se oli vuosia mulla odottanut Steamissa -> en jaksanut muutakaan niin työn alle. Pelihän tuntuu hyvin pitkälti kolmoselta eri ympäristössä. Ihan ok, mutta tosiaan tuntui liikaa saman toistolta. Parempi mekaniikoiltaan jne. toki, mutta ei jotenkin lämmittänyt. Ei vaan jaksanut pelata kaikkia noita sivutehtäviä jne. Liikaa toistoa.
Vahva suositus näihin, eli kaikki broken swordit ja kaikki Gabriel Knightit. Erittäin kovia, jos tykkää point&click seikkailupeleistä. Näköjään steamistä löytyy nämä kaikki.
Pitkän tauon jälkeen meikä innostu uudestaan kaupungin rakentelusta. Cities: Skylines on pyörinyt aikasemmin vain pleikkarilla, mutta nyt alkuvuodesta hommasin kyseisen pelin PC:lle, ja koukkuun jäätiin. Muutamat DLC:t tuli Steamin alennuksesta hommattua ja eka kaupunki PC:llä alkaa olemaan jo ihan kaupungin mittasuhteet täyttävä!
Jos kiinnostaa niin streemailen kyseistä peliä pari kertaa viikossa Twitchiin. Tuu vilkasee miten projekti etenee.
Jos kiinnostaa niin streemailen kyseistä peliä pari kertaa viikossa Twitchiin. Tuu vilkasee miten projekti etenee.
Pelasin Horizon Forbidden Westin DLC:n Burning Shoresin loppuun. Ihan hyvä jatko-osa, mutta ei ehkä nouse ihan Frozen Wilds- lisäosan tasolle.
Päätarinan lisäksi Burning Shoresissa on aika vähän tekemistä. Lähinnä muutama uusi kone. Toisaalta se tuo myös pääpeliin uuden liikkumismuodon.
Päätarinan lisäksi Burning Shoresissa on aika vähän tekemistä. Lähinnä muutama uusi kone. Toisaalta se tuo myös pääpeliin uuden liikkumismuodon.
Lisäosassa voi murtaa uuden ratsuna toimivan koneen, Vesisiiven. Eroaa Aurinkosiivestä siten että sillä voi mennä veden alla. Tämä mahdollistaa myös pääpelin alueella vedenalaisen maailman huomattavasti nopeamman tutkimisen. Vesisiipi ei myöskään välitä vedealaisista virtauksista, jotka rajoittivat paljon Aloyn sukeltelua.
Vuosien tauon jälkeen EA Sportsin NHL 2001:tä. Rostereiden laittaminen kondikseen vei pari päivää (en hakenut netistä päivitettyjä rostereita, vaan tyydyin alkuperäisiin). Flames on menossa ylivoimaisella pelillä pudotuspeleihin ja Iginlalla on tällä hetkellä koossa vaatimattomat teho 48 + 35 = 83 44 pelatun ottelun jälkeen. Jagr on tiiviisti kannoilla tehoin 46 + 36 = 82 48 pelatun ottelun jälkeen. Masiina vähän kakistelee pitkän hiljaiselon jälkeen, joten pelaan ilman selostusta.
Ostin muutama viikko sitten tarjouksesta Diablo 2 Resurrected ja Diablo 3 paketin. Ikinä en ole Diabloja pelannut, mutta nyt olen aivan koukussa tohon kakkoseen. Kaikki mahdollinen vapaa-aika viimeisen kolmen viikon aikana on mennyt pelin kanssa.
Aika alkutekijöissä vielä mennään. Löytyy sorceress lvl 30 normal Act 4, Barbarian lvl 18 normal Act 2 ja Paladin lvl 16 normal Act 2. On tämä tähän asti ollut aivan loistava peli ja saa nähdä miten jatko-osat tulee koukuttamaan.
Aika alkutekijöissä vielä mennään. Löytyy sorceress lvl 30 normal Act 4, Barbarian lvl 18 normal Act 2 ja Paladin lvl 16 normal Act 2. On tämä tähän asti ollut aivan loistava peli ja saa nähdä miten jatko-osat tulee koukuttamaan.
Diablo 2: LoD on oman lapsuuteni aivan ykköspeli. Taisi tulla ykkösluokasta ysiluokkaan tahkottua muutama 99 hahmo sekä grindattua käytännössä aivan kaikki itemit mitä pelistä löytyi. Ostin myös resurrectedin launchin aikaan mutta serveriongelmien vuoksi refundasin pelin melko nopeasti.
MustaHaukka
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS, #24
Hogwarts Legacy aloitettu nyt, kun tuli PS4:lle. Tätä tullut nyt hieman jo tahkottua.
Diablo sarjan IV:ttä osaa, joka julkaistaan 6.6.2023, pääsee pelaamaan 12.5-14.5 ilmaiseksi. Jos saa hahmonsa kehitettyä lvl 20:ksi, saa jonkun palkinnon.
Kuulostaisi hyvältä mutta aika mahdoton tehtävä. MM kisat, Euroviisut, äitienpäivä, yms. Palataan Neloseen sitten joskus ensi vuonna, kun on ensin tahkottu kakkonen ja kolmonen läpi.
Lankershim
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Detroit Red Wings, Los Angeles Dodgers
Koitin etsiskellä Jatkiksen kätköistä Mass Effecteille omistettua ketjua - ja kaksi niitä löytyikin - mutta niin vanhoja, etten viitsinyt nostaa kumpaakaan kuolleista. Pelailen siis tällä hetkellä luppoajan liiallisenkin määrän vuoksi Playstation Plussan kautta ilmaiseksi saamaani Mass Effect Legendary Editionia, joka sisältää alkuperäiset kolme peliä. Olen toki pelannut kaikki nuo aiemminkin, mutta yli kymmenen vuotta sitten, joten nyt tuntui hyvältä hetkeltä hypätä jälleen niiden pariin.
Tällä hetkellä menen Mass Effect 2:ssa, ja noin 6-7 tuntia sisässä. Muistin jälleen, miksi en tykkää kakkososasta läheskään niin paljon kuin ensimmäisestä, joka on edelleen oman kaikkien aikojen pelilistani sijalla kolme. Ensimmäisen pelin semi-RPGmäisyys on unohdettu melkein kokonaan, ja tilalla on lähes pelkkää actionia. Vaikka ammuskelu itsessään toimii paremmin kuin ME1:ssä, mielestäni hyvin toimineet heat sinkit ovat vaihtuneet lippaisiin, ja suojautumisessa on ainakin itselläni ongelmia; meinaan väkisin hypätä suojan yli suoraan luotisateeseen.
Suurin ongelma henkilökohtaisesti on kuitenkin tarinankerronnan, dialogin, ja osin myös ääninäyttelyn, ei nyt välttämättä lapsellisuus, mutta jollakin tavalla epäkypsyys. Siinä missä ME1 oli omasta mielestäni hulppea ja poikkeuksellinen avaruusooppera, jossa hyvä dialogi tuki kypsää tarinankerrontaa ja hyvin tasapainotettua tarinaa erinomaisesti, ME2 on askel kohti geneerisempää peruspeliä, jossa räiskitään ja ratkotaan vähän kaikkien ongelmia ilman sen kummempaa sidettä mihinkään. Pelissä haiseekin EA:n kädenjälki enemmän tai vähemmän.
Tiedän, että ME2 on todennäköisesti enemmistön mielestä "the" Mass Effect, mutta mulle se oli pettymys jo aikanaan, ja sitä se kai vähän on edelleen. Toki tähän varmasti vaikuttaa myös henkilökohtainen, jossakin syvällä oleva positiivinen bias ME1:stä ja taas negatiivinen bias ME2:sta kohtaan. Katsellaan kuitenkin, josko se tästä vielä paranee myöhemmin.
Tällä hetkellä menen Mass Effect 2:ssa, ja noin 6-7 tuntia sisässä. Muistin jälleen, miksi en tykkää kakkososasta läheskään niin paljon kuin ensimmäisestä, joka on edelleen oman kaikkien aikojen pelilistani sijalla kolme. Ensimmäisen pelin semi-RPGmäisyys on unohdettu melkein kokonaan, ja tilalla on lähes pelkkää actionia. Vaikka ammuskelu itsessään toimii paremmin kuin ME1:ssä, mielestäni hyvin toimineet heat sinkit ovat vaihtuneet lippaisiin, ja suojautumisessa on ainakin itselläni ongelmia; meinaan väkisin hypätä suojan yli suoraan luotisateeseen.
Suurin ongelma henkilökohtaisesti on kuitenkin tarinankerronnan, dialogin, ja osin myös ääninäyttelyn, ei nyt välttämättä lapsellisuus, mutta jollakin tavalla epäkypsyys. Siinä missä ME1 oli omasta mielestäni hulppea ja poikkeuksellinen avaruusooppera, jossa hyvä dialogi tuki kypsää tarinankerrontaa ja hyvin tasapainotettua tarinaa erinomaisesti, ME2 on askel kohti geneerisempää peruspeliä, jossa räiskitään ja ratkotaan vähän kaikkien ongelmia ilman sen kummempaa sidettä mihinkään. Pelissä haiseekin EA:n kädenjälki enemmän tai vähemmän.
Tiedän, että ME2 on todennäköisesti enemmistön mielestä "the" Mass Effect, mutta mulle se oli pettymys jo aikanaan, ja sitä se kai vähän on edelleen. Toki tähän varmasti vaikuttaa myös henkilökohtainen, jossakin syvällä oleva positiivinen bias ME1:stä ja taas negatiivinen bias ME2:sta kohtaan. Katsellaan kuitenkin, josko se tästä vielä paranee myöhemmin.
@Lankershim
Sain kanssa ilmaiseksi trilogian Amazon Primesta viime syksynä. En ollut pelejä aikaisemmin pelannut (ekaa osaa pari kolme tuntia) ja ensimmäinen osa oli kyllä todella hyvä tarinaltaan. Kakkonen paransi teknisesti, mutta tarina ei pitänyt enää yhtä hyvin mukana ja oli enemmänkin irallisia tapahtumia. Kolmosta jaksoin pelata noin puoleen väliin ja sitten tuli ähky. Ei ehkä ollut hyvä idea yrittää pelata kaikkia kolmea putkeen.
Sain kanssa ilmaiseksi trilogian Amazon Primesta viime syksynä. En ollut pelejä aikaisemmin pelannut (ekaa osaa pari kolme tuntia) ja ensimmäinen osa oli kyllä todella hyvä tarinaltaan. Kakkonen paransi teknisesti, mutta tarina ei pitänyt enää yhtä hyvin mukana ja oli enemmänkin irallisia tapahtumia. Kolmosta jaksoin pelata noin puoleen väliin ja sitten tuli ähky. Ei ehkä ollut hyvä idea yrittää pelata kaikkia kolmea putkeen.
Itselläkin on tuo trilogia tuolla tallessa odottamassa sopivaa hetkeä. Ykköstä en ole koskaan pelannut, tai joskus vähän alkua kun ei varsinaisesti itsellä koskaan ollut peli-PC:tä. Joten kakkososa PS3:lla oli yksi kesä sitten se, mikä minut kaappasi mukaansa. Kolmonen sitten heti julkkarissa ja pelasin poikkeuksellisesti jomman kumman - vai kummatkin - kahdestikin läpi, mikä oli poikkeuksellista. Eri tekijöiden Andromeda sitten jäi aika nopeasti kesken joistain syistä, joita ei enää muista.
Itse sain Life is Strange: True Colorsin loppuun. Tai "loppuun". Pelissä on vieläkin se bugi, josta muistan joskus julkkariaikana etäisesti lukeneeni. Eli ihan pelin lopussa - kun peli on käytännössä jo loppu - kun tulee valintojen luomaa tapahtumakavalkadia päähahmon elämästä pelin tapahtumien jälkeen, niin peli vain kaatuu. Jopa streamattuna PSPlussan kautta. Jos olisi tarinalisäri ostettuna, niin sitä ei pääsisi pelaamaan ennen kuin pääpeli on läpäisty. Tietysti voisi kokeilla ladata pelin PS5-version tai ladata peli konsolille streamauksen sijaan, tai mulkata noita kuva-asetuksia mikä kiertänyt ongelman monilla, mutta ei taida jaksaa turhan takia. Mutta olipas näin muuten jälleen hyvä peli tuon Life is Strange 2 -pettymyksen jälkeen, joka oli huti. Ydinongelmana oli, etten tiedä miten siitä pikkuveljestä olisi pitänyt millään tapaa pitää. Joka käänteessä kurittomasti perseilemässä ja sitten kun isoveljenä läksyttää vastuullisuudesta, niin se vaan vastaa että "dont worry, i know, i've got this, trust me". Kun on kerta toisensa jälkeen todistettu, että siihen ei ole mitään luottamista ja pelaajana vaan joutuu nielemään tuon selityksen kerta toisensa jälkeen odottaen seuraavaa kertaa, kun tuo pikkuveli aktiivisesti aiheuttaa kurittomuuttaan vaikeuksia ja vaaratilanteita. Yritä siinä sitten pitää siitä. Mihin päälle sitten sinänsä pelille ihan yllättäviä vahvoja poliittisia vivahteita, jotka ovat kuitenkin aivan liian pinnallisia, mustavalkoisia ja geneerisen kliseisiä - jopa vähän lapsellisia. Oli aika askare vääntää loppuun. Olihan siinä hetkensä, mutta pahviveljesten välinen keskinäinen suhde oli aika monotoninen.
Tällä hetkellä Syphon Filter 3 menossa ja Classic-puolelta plussasta löytyy myös Syphon Filter Dark Mirrors. Näitä kahta en olekaan koskaan pelannut. Kolmonen hukkui/meni täysni ohi PS1-PS2 transition aikana ja Dark Mirrorsin pelisarja taisi vain tuntua jo niin vieraalta GTA:n, Call of Dutyn ja muiden viedessä mielenkiinnon sekä viikkorahat.
Itse sain Life is Strange: True Colorsin loppuun. Tai "loppuun". Pelissä on vieläkin se bugi, josta muistan joskus julkkariaikana etäisesti lukeneeni. Eli ihan pelin lopussa - kun peli on käytännössä jo loppu - kun tulee valintojen luomaa tapahtumakavalkadia päähahmon elämästä pelin tapahtumien jälkeen, niin peli vain kaatuu. Jopa streamattuna PSPlussan kautta. Jos olisi tarinalisäri ostettuna, niin sitä ei pääsisi pelaamaan ennen kuin pääpeli on läpäisty. Tietysti voisi kokeilla ladata pelin PS5-version tai ladata peli konsolille streamauksen sijaan, tai mulkata noita kuva-asetuksia mikä kiertänyt ongelman monilla, mutta ei taida jaksaa turhan takia. Mutta olipas näin muuten jälleen hyvä peli tuon Life is Strange 2 -pettymyksen jälkeen, joka oli huti. Ydinongelmana oli, etten tiedä miten siitä pikkuveljestä olisi pitänyt millään tapaa pitää. Joka käänteessä kurittomasti perseilemässä ja sitten kun isoveljenä läksyttää vastuullisuudesta, niin se vaan vastaa että "dont worry, i know, i've got this, trust me". Kun on kerta toisensa jälkeen todistettu, että siihen ei ole mitään luottamista ja pelaajana vaan joutuu nielemään tuon selityksen kerta toisensa jälkeen odottaen seuraavaa kertaa, kun tuo pikkuveli aktiivisesti aiheuttaa kurittomuuttaan vaikeuksia ja vaaratilanteita. Yritä siinä sitten pitää siitä. Mihin päälle sitten sinänsä pelille ihan yllättäviä vahvoja poliittisia vivahteita, jotka ovat kuitenkin aivan liian pinnallisia, mustavalkoisia ja geneerisen kliseisiä - jopa vähän lapsellisia. Oli aika askare vääntää loppuun. Olihan siinä hetkensä, mutta pahviveljesten välinen keskinäinen suhde oli aika monotoninen.
Tällä hetkellä Syphon Filter 3 menossa ja Classic-puolelta plussasta löytyy myös Syphon Filter Dark Mirrors. Näitä kahta en olekaan koskaan pelannut. Kolmonen hukkui/meni täysni ohi PS1-PS2 transition aikana ja Dark Mirrorsin pelisarja taisi vain tuntua jo niin vieraalta GTA:n, Call of Dutyn ja muiden viedessä mielenkiinnon sekä viikkorahat.
Mulle ME1 oli aikanaan niin huikea kokemus, että mikään ME ei ole sen jälkeen saanut ihan vastaavaa fiilistä aikaiseksi. Osittain tämä voi edelleen olla nostalgiaa, mutta kyllä siinä ensimmäisessä pelissä myös aidosti toteutettiin asioita paremmin kuin tulevissa osissa. Itselleni ME1 on edelleen pelisarjan paras osa.
Mutta ME2 tulee heti toisena. Vaikka ME2 suoraviivaisti joitain asioita liikaa ja tarinan kerronnassa, sekä pelin rytmissä olisi selkeitä kehityskohteita, niin silti tykkäsin ME2:n uusista hahmoista, tarinasta ja pelattavuudesta.
ME3 on sitten se osa, mikä alkoi tökkimään jo vähän enemmän. Toki se edelleen jatkoi pelisarjaa ihan pätevästi, tarinassa oli paljon hyvää ja pelaaminen hauskaa, mutta siinä alkoi haista se mainitsemasi EA:n kädenjälki liikaa. Kaipa se ME3:n loppu on silti suurin syy, miksi tuo trilogian viimeinen osa jätti niin karvaan maun suuhun.
Joka tapauksessa kaikki kolme edustavat parhaita yksinpelikokemuksia koko elämäni ajalta. Huikea pelisarja. Myös ME Andromeda on paljon mainettaan parempi peli ja saavuttaa alkuperäisen trilogian fiiliksiä varsin hyvin.
Pelasin tuossa pe-la päivinä Diablo IV:sta, kun oli ilmainen pelaamismahdollisuus. Kehitin hahmoni melkein 19 leveleseksi, mutta kuolin vihollisen yhdestä iskusta ja sitten en pystynyt pelaamaan enää kyseisellä hahmolla. Pikkuisen otti päähän, kun lvl 20 olisi saanut jonkun palkinnon.
Purkan Jauhaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ei merkittävän kaupungin pallokerho
Forbidden West tuli vedettyä vihdoin läpi. Ihan ok tekele. Loppu oli ehkä hieman plääh, mutta paljon hyvääkin pelissä oli. Tuskin tuohon kuitenkaan jaksaa enää tarttua.
Mitähän sitten seuraavaksi?
Mitähän sitten seuraavaksi?
Täälläkin saatiin tänään Forbidden West platinoitua. Samaa mieltä että loppu jäi vaisuksi ja tarina ehkä muutenkin oli heikompi kuin alkuperäisessä. Mutta paljon tuossa oli myös parempaa kuin ykkösosassa, joten hyvä pelihän tuo kaiken puolin oli! Ja platina oli todella helppo, eikä joutunut pahasti edes grindaamaan tarinan jälkeen!
Seuraavaksi olisi tarkoitus mennä Jedi: Survivorin pariin, mutta yritän ehkä odotella jotain tarjousta siihen. Tähän väliin tuli ladattua kuukauden peleistä Grid: Legends ja ainakin ekan tunnin perusteella ihan positiivinen vaikutelma tuosta pelistä tuli. Todennäköisesti mukavan leppoisaa aivot narikkaan -viihdettä :)
Oli jäänyt aikanaan The Walking Dead Season 1 kesken, niin ajattelin ottaa siitä helpon platinan, niin kylläpä loppu oli melkoisen surullinen...
Forbidden West tuli täälläkin vedettyä platinaksi...
Ei kyllä tullut yllätyksenä se, että Burning Shores sai tietyt ihmiset taas pahalle päälle, mutta ei siitä sen enempää, etten spoilaa mitään...
Muuten on kyllä loistava peli, tarina oli kyllä huonompi kuin ykkösessä, mutta pelattavuus sitten onkin parasta mitä PS5 on mulle tarjonnut...
Ja kaunis kuin mikä kaikkine pienineen yksityiskohtineen...
Horizon, Death Stranding ja Ghost of Tsushima on kaikki sitä...
Seuraavaksi jos laittais Far Cryt kolmosesta alkaen tulille...
Forbidden West tuli täälläkin vedettyä platinaksi...
Ei kyllä tullut yllätyksenä se, että Burning Shores sai tietyt ihmiset taas pahalle päälle, mutta ei siitä sen enempää, etten spoilaa mitään...
Muuten on kyllä loistava peli, tarina oli kyllä huonompi kuin ykkösessä, mutta pelattavuus sitten onkin parasta mitä PS5 on mulle tarjonnut...
Ja kaunis kuin mikä kaikkine pienineen yksityiskohtineen...
Horizon, Death Stranding ja Ghost of Tsushima on kaikki sitä...
Seuraavaksi jos laittais Far Cryt kolmosesta alkaen tulille...
Pusersin tässä läpi kaksi Remedyn peliä: Alan Wake Remasterin lisäosineen, sekä Controlin.
Alan Wake oli entuudestaan tuttu ja vedetty läpi alkuperäisessä julkaisussa vuosikymmen sitten. Peli toimi edelleen mainiosti, eikä ohjainta meinannut malttaa laskea alas. Peli oli paljon Controlia suoraviivaisempi. Juostiin aika putkessa eikä ollut pelaamista hidastavia puzzleja. Sai nauttia jatkuvasti eteenpäin rullaavasta tarinasta ja Twin Peaks henkisestä tunnelmasta. Paikoitelleen edelleen kaunis peli. Kaikin puolin hyvinkin tyydyttävä pelikokemus. Harmittaa, että American Nightmare lisäosaa ei ole pleikalle saatavilla.
Controliin Remedy oli rakentanut mielettömän siistin ja yksityiskohtaisen pelimaailman joka loksautti leuan lattialle. Pelissä räiskintä hieman puudutti, kartta oli todella epäselvä ja tunnuin jatkuvasti olevan hukassa, eikä juonikaan ihan täysillä pitänyt otteessaan. Lisäksi viimeistään AWE lisäosan kohdalla alkoi puzzle-kiintiö tulla itselläni täyteen. Hiukan itseääntoistavia virtalähde-puzzleja viljeltiin lähes joka alueella.
Aivan sairaan siisti pelimaailma jonka vuoksi uskoisin tarttuvani peliin jopa uudelleen joskus, mutta oli kyllä myös paljon tälläistä kasuaalipelaajaa ärsyttäviä juttuja.
Tuo edellisellä sivulla mainittu Mass Effect Legendary Edition odottaa minullakin korkkaamista. Trilogia on toki entuudestaan tuttu, mutta aika hyvin olen jo pääkohdat unohtanut ja lisäksi kaikki lisäosat on aikanaan jäänyt pelaamatta. Legendary Editionin koluaminen tulee omalla ajankäytöllä olemaan varmaan puolen vuoden projekti. En malta odottaa!
Alan Wake oli entuudestaan tuttu ja vedetty läpi alkuperäisessä julkaisussa vuosikymmen sitten. Peli toimi edelleen mainiosti, eikä ohjainta meinannut malttaa laskea alas. Peli oli paljon Controlia suoraviivaisempi. Juostiin aika putkessa eikä ollut pelaamista hidastavia puzzleja. Sai nauttia jatkuvasti eteenpäin rullaavasta tarinasta ja Twin Peaks henkisestä tunnelmasta. Paikoitelleen edelleen kaunis peli. Kaikin puolin hyvinkin tyydyttävä pelikokemus. Harmittaa, että American Nightmare lisäosaa ei ole pleikalle saatavilla.
Controliin Remedy oli rakentanut mielettömän siistin ja yksityiskohtaisen pelimaailman joka loksautti leuan lattialle. Pelissä räiskintä hieman puudutti, kartta oli todella epäselvä ja tunnuin jatkuvasti olevan hukassa, eikä juonikaan ihan täysillä pitänyt otteessaan. Lisäksi viimeistään AWE lisäosan kohdalla alkoi puzzle-kiintiö tulla itselläni täyteen. Hiukan itseääntoistavia virtalähde-puzzleja viljeltiin lähes joka alueella.
Aivan sairaan siisti pelimaailma jonka vuoksi uskoisin tarttuvani peliin jopa uudelleen joskus, mutta oli kyllä myös paljon tälläistä kasuaalipelaajaa ärsyttäviä juttuja.
Tuo edellisellä sivulla mainittu Mass Effect Legendary Edition odottaa minullakin korkkaamista. Trilogia on toki entuudestaan tuttu, mutta aika hyvin olen jo pääkohdat unohtanut ja lisäksi kaikki lisäosat on aikanaan jäänyt pelaamatta. Legendary Editionin koluaminen tulee omalla ajankäytöllä olemaan varmaan puolen vuoden projekti. En malta odottaa!
Aivan upea The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom tuli korkattua. Onpa muuten upea peli. Aika menee vain paikkojen tutkimiseen ja eri asioiden kokeilemiseen. Siinä sivussa on tullut tarinaakin hieman edistettyä.
Tämän parissa tulen viettämään vähintäänkin kuukausia. Mahtava kokemus jo neljän tunnin pelailun perusteella.
Tämän parissa tulen viettämään vähintäänkin kuukausia. Mahtava kokemus jo neljän tunnin pelailun perusteella.
Kuukausi sitten tuli hankittua nostalgiapärinöissä Megaman Battle Network Legacy Collection (Steam, Switch ja PS). Kokoelmassa pelisarjan kaikki 6 peliä, eli pelattavaa riittää. MMBN pelisarjan ensimmäinen osa julkaistiin vuosituhannen alussa Game Boy Advancelle, GBA:lla tuli pelattua vain BN2:sta ja myöhemmin emulaattorilla 3 ja 4 .
Tämä pelisarja ennusti aika hyvin tulevaisuuden: Pelissä henkilöille on PET nimiset kannettavat laitteet, joilla pystyy seikkailemaan internetissä, lähettämään sähköpostia yms. Myös kaikki kodinkoneet on yhdistetty internetiin. Pelissä päähenkilönä on Lan niminen poika, jonka PET:ssä on NAVI:na ( Internet Navigator) Megaman. Peli on jaettu kahteen maailmaan, oikea maailma, jossa seikkaillaan Lanilla ja virtuaalimaailma, jossa puolestaan seikkaillaan Megamanilla. Megamanilla seikkaillessa internetissä vastaan tulee viruksia Pokemonin tavoin "random encountereina".
Tämän pelisarja taistelusysteemi on omasta mielestäni ehkä yksi parhaista, mitä on olemassa. Ihmettelenkin, minkä takia tätä systeemiä ei ole kukaan juurikaan kehittänyt eteenpäin. Pelisarjan taistelusysteemi yhdistää toimivasti pakan (kansion) rakentelua, reaaliaikaista taistelua ja mukana on myös vuoropohjaisia elementtejä.
Taistelu alkaa sillä, että ruudulle ilmestyy 1-3 vihollista omalle pelialueelleen. Tämän jälkeen peli jakaa kansiosta 5 sirua 30:stä, joita voi valita tiettyjen sääntöjen puitteissa. UNO-korttipelin tavoin voi valita 1-5 täysin samaa sirua (Esim. Cannon A, Cannon B, Cannon C) tai 1-5 eri sirua, jos siruilla on sama koodi (Esim. Areagrab L, Widesword L, Koodeja on A-Z). Taistelujen ulkopuolella voi vapaasti vaihdella siruja kansioon. Kun sirut on valittu, niin taistelu alkaa ja sirut voi käyttää syötetyssä järjestyksessä samalla reaaliaikaisesti väistellen vihollisten iskuja. Peli alue on jaettu Megamanin puoleen (3 x 3 ruudukko) ja saman kokoiseen vihollisten puoleen. Joillakin siruilla pystyy manipuloimaan ruutujen omistussuhteita, kuten edellä mainittu Areagrab varastaa vihollisten ensimmäisen kolumnin itselleen.
Vuoropohjaisuutta peliin tuovat Megasirut, joita saa pomoja tuhottaessa. Megasirut toimivat lähtökohtaisesti kaikki samalla kaavalla: Peli menee pauselle, Pomo ilmestyy hetkellisesti Megamanin paikalle, tekee liikkeensä ja katoaa. Tämän jälkeen peli jatkuu normaalisti.
Tarina pelisarjassa on todella hyvä ja menee paikoitellen jopa yllättävän synkäksi. Jos tämä pelisarja kiinnostaa, niin suosittelen aloittamaan ykkösosasta, kuitenkin pitäen mielessä, että kyseessä on aika rouhea kokemus, kun vertaa pelisarjan muihin peleihin. Guiden ja karttojen katsominen Internet-layoutista ovat melkein pakollisia mm. Power plant-"tyrmän" kohdalla (Tämä tyrmä on tuttu näky Youtuben raivostuttavimmat tyrmät peleissä-listoilla). Ykkösosa kuitenkin pitää sisällään juonen kannalta olennaisen twistin, mikä olisi hyvä tietää muissa pelisarjan peleissä. Ykkösosan tarinan saa läpi 8-12 tunnissa kokematonkin pelaaja. Lisäksi tässä kokoelmassa on Buster MAX-huijausmoodi helposti valittavissa, jota voi käyttää koska vaan, jos kokee esim. BN1 kohdalla, että haluaa saada vain tarinan maaliin. Buster MAX-moodi nostaa perushyökkäyksen vahingon 100-kertaiseksi, eli tekee pelistä täysin läpikävelyn.
Battle Network 2 onkin sitten huomattavasti hiotumpi kokemus, jossa on ratkaistu kaikki ykköspelin ongelmakohdat. Yleinen fanien näkemys pelisarjasta on, että BN3 ja BN6 ovat sarjan parhaimmat pelit, BN2 ja BN5 ovat myös hyviä. BN1 ja BN4 taas ovat pelisarjan heikoimmat tekeleet, BN1 hiomattomuuden takia ja BN4 huonomman tarinan vuoksi.
Tällä hetkellä menossa BN3, jossa kohta olen pääsemässä tarinan läpi, jonka jälkeen pitää vielä keräillä kaikki sirut ja vetää salainen alue läpi.
EDIT: Lyhyt video pelistä:
.
Tämä pelisarja ennusti aika hyvin tulevaisuuden: Pelissä henkilöille on PET nimiset kannettavat laitteet, joilla pystyy seikkailemaan internetissä, lähettämään sähköpostia yms. Myös kaikki kodinkoneet on yhdistetty internetiin. Pelissä päähenkilönä on Lan niminen poika, jonka PET:ssä on NAVI:na ( Internet Navigator) Megaman. Peli on jaettu kahteen maailmaan, oikea maailma, jossa seikkaillaan Lanilla ja virtuaalimaailma, jossa puolestaan seikkaillaan Megamanilla. Megamanilla seikkaillessa internetissä vastaan tulee viruksia Pokemonin tavoin "random encountereina".
Tämän pelisarja taistelusysteemi on omasta mielestäni ehkä yksi parhaista, mitä on olemassa. Ihmettelenkin, minkä takia tätä systeemiä ei ole kukaan juurikaan kehittänyt eteenpäin. Pelisarjan taistelusysteemi yhdistää toimivasti pakan (kansion) rakentelua, reaaliaikaista taistelua ja mukana on myös vuoropohjaisia elementtejä.
Taistelu alkaa sillä, että ruudulle ilmestyy 1-3 vihollista omalle pelialueelleen. Tämän jälkeen peli jakaa kansiosta 5 sirua 30:stä, joita voi valita tiettyjen sääntöjen puitteissa. UNO-korttipelin tavoin voi valita 1-5 täysin samaa sirua (Esim. Cannon A, Cannon B, Cannon C) tai 1-5 eri sirua, jos siruilla on sama koodi (Esim. Areagrab L, Widesword L, Koodeja on A-Z). Taistelujen ulkopuolella voi vapaasti vaihdella siruja kansioon. Kun sirut on valittu, niin taistelu alkaa ja sirut voi käyttää syötetyssä järjestyksessä samalla reaaliaikaisesti väistellen vihollisten iskuja. Peli alue on jaettu Megamanin puoleen (3 x 3 ruudukko) ja saman kokoiseen vihollisten puoleen. Joillakin siruilla pystyy manipuloimaan ruutujen omistussuhteita, kuten edellä mainittu Areagrab varastaa vihollisten ensimmäisen kolumnin itselleen.
Vuoropohjaisuutta peliin tuovat Megasirut, joita saa pomoja tuhottaessa. Megasirut toimivat lähtökohtaisesti kaikki samalla kaavalla: Peli menee pauselle, Pomo ilmestyy hetkellisesti Megamanin paikalle, tekee liikkeensä ja katoaa. Tämän jälkeen peli jatkuu normaalisti.
Tarina pelisarjassa on todella hyvä ja menee paikoitellen jopa yllättävän synkäksi. Jos tämä pelisarja kiinnostaa, niin suosittelen aloittamaan ykkösosasta, kuitenkin pitäen mielessä, että kyseessä on aika rouhea kokemus, kun vertaa pelisarjan muihin peleihin. Guiden ja karttojen katsominen Internet-layoutista ovat melkein pakollisia mm. Power plant-"tyrmän" kohdalla (Tämä tyrmä on tuttu näky Youtuben raivostuttavimmat tyrmät peleissä-listoilla). Ykkösosa kuitenkin pitää sisällään juonen kannalta olennaisen twistin, mikä olisi hyvä tietää muissa pelisarjan peleissä. Ykkösosan tarinan saa läpi 8-12 tunnissa kokematonkin pelaaja. Lisäksi tässä kokoelmassa on Buster MAX-huijausmoodi helposti valittavissa, jota voi käyttää koska vaan, jos kokee esim. BN1 kohdalla, että haluaa saada vain tarinan maaliin. Buster MAX-moodi nostaa perushyökkäyksen vahingon 100-kertaiseksi, eli tekee pelistä täysin läpikävelyn.
Battle Network 2 onkin sitten huomattavasti hiotumpi kokemus, jossa on ratkaistu kaikki ykköspelin ongelmakohdat. Yleinen fanien näkemys pelisarjasta on, että BN3 ja BN6 ovat sarjan parhaimmat pelit, BN2 ja BN5 ovat myös hyviä. BN1 ja BN4 taas ovat pelisarjan heikoimmat tekeleet, BN1 hiomattomuuden takia ja BN4 huonomman tarinan vuoksi.
Tällä hetkellä menossa BN3, jossa kohta olen pääsemässä tarinan läpi, jonka jälkeen pitää vielä keräillä kaikki sirut ja vetää salainen alue läpi.
EDIT: Lyhyt video pelistä:
.
Viimeksi muokattu:
Ei ole vielä tullut pelattua, mutta voisi kyllä harkita: Age of Empires II: Definitive Edition - Return of Rome.
Ihan vaan nostalgiasyistä, kun tuota alkuperäistä Rise of Romea aikanaan (25 vuotta sitten!) tuli kovasti odotettua ja sitten pelattuakin.
Ihan vaan nostalgiasyistä, kun tuota alkuperäistä Rise of Romea aikanaan (25 vuotta sitten!) tuli kovasti odotettua ja sitten pelattuakin.
Epic Games Storesta saa nyt ilmaiseksi Death Strandingin...
Peli ei sovellu kaikille, mutta suosittelen kokeilemaan, jos pitää hyvistä tarinoista, avoimesta maailmasta, eikä välitä jatkuvasta tappamisesta...
muropaketti.com
Peli ei sovellu kaikille, mutta suosittelen kokeilemaan, jos pitää hyvistä tarinoista, avoimesta maailmasta, eikä välitä jatkuvasta tappamisesta...
Arvostelu: Death Stranding on mestariteos – Hideo Kojiman uusi videopeli ylittää kaikki odotukset - Muropaketti.com
”Hideo Kojiman omaperäinen mestariteos nousee korkeammalle kuin koko Metal Gear Solid -pelisarja on koskaan päässyt.”
muropaketti.com
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy